-
Ficin nimi: Boulevard of Broken Dreams
-
Kirjoittaja: Classick
-
Ikäraja: K-11
-
Genre: Angst, Romance, Songfic
-
Fandom: Twilight
-
Paritus: Jacob/?
-
Disclaimer: SM omistaa hahmot ja paikat. Minä vain leikin.
-
Varoitukset: Itsetuhoinen ja masokistinen ajattelu, itsemurhan ajattelu
-
Haasteet: Perspektiiviä parittamiseen sanalla Angst,
Albumihaaste 2 kappaleella Boulevard of Broken Dreams
-
Summary: Sijoittuu epäilyksen aikaan.
Tuntuu kuin ylittäisin jälleen kielletyn rajan. Kuin rikkoisin kieltoa. Tabua.
-
A/N: Tällainen ficeröinen, johon sain inspiksen kuuntelemalla Green dayta.
Boulevard of Broken Dreams
Kävelen pitkin öistä katua ja odotan. Satunnaiset valot rikkinäisissä ikkunoissa valaisevat hiukan sateen kastelemaa katua. Katuvalot on rikottu aikoja sitten. Tämä ei ole Seattlen hyvämaineisinta aluetta. Jos en olisi ihmissusi ja pärjäisi kenelle tahansa ihmiselle, en luultavasti uskaltaisi edes kävellä täällä. En ole nähnyt pitkään aikaan enää yhtään ihmistä. Se ei ole mikään ihme, kaikki karttoivat tällaisia paikkoja jopa päivisin.
Kävelen kujan ohi, jossa makaa vanhahko mies roskiksen vieressä. Hän haisee alkoholilta ja ulosteelta, joten en edes ajattelekaan pysähtymistä vaan jatkan matkaani.
Tuntuu kuin ylittäisin jälleen kielletyn rajan. Kuin rikkoisin kieltoa,
tabua. Pelkkä ajatuskin siitä, että joku saisi tietää tästä saa sydämeni hakkaamaan. En pelännyt paljastumista itseni vuoksi. Ei, en todellakaan itseni vuoksi. En enää välittänyt omasta elämästäni. Tärkeintä oli, ettei kukaan saanut tietää sinun vuoksesi.
I'm walking down the line
That divides me somewhere in my mind
On the border line
Of the edge and where I walk alone
Kuulen kuinka juokset sulavasti kattojen päällä. Pieni hymynkaarre ilmestyy muuten niin tunteettomille huulilleni. Kuuluu pieni tömähdys, niin pieni, ettei ihminen voisi sitä kuulla ja tiedän, että olet takanani. Käännyn ympäri ja katson sinua päästä varpaisiin. Käyn katseellani läpi jokaisen pienenkin yksityiskohdan ja toivon, että olisit minun. Sydämeni voimakas syke rikkoo hiljaisuutta ja saa sinut hymyilemään. Kosketat kylmällä kädelläsi vasenta puolta rinnastani ja hymyilet tuntiessasi sydämeni sykkeen.
Vedän sinut lähemmäs, vaikka tiedän,että se on väärin ja riistän sinulta suudelman. Ennen kuin aloimme nähdä täällä, en olisi uskonut, että vampyyrin tai kenenkään huulet voisivat olla näin pehmeät ja hennot.
"Olen ikävöinyt sinua",kuiskaat korvaani laulaen. Nuo yksittäiset sanat saavat minut taas muistamaan, miksi olin täällä.
My shadow's the only one that walks beside me
My shallow heart's the only thing that's beating
Sometimes I wish someone out there will find me
'Til then I walk alone
Vetäydyn vastahakoisesti kauemmas ja katson kultaisiin silmiisi. Yksittäinen kyynel valuu pitkin poskeani ja pyyhit sen pois. Yrität hymyillä, mutta näen, että se on valetta.
"Mikä on?" kysyt hennosti, vaikka pelkäät vastausta.
"Tämä on väärin", huokaan enkä pysty katsomaan sinua. Inhoan itseäni, koska joudun tuottamaan sinulle surua rikkomalla tämän.
"Väärin?" kysyt ja yrität ymmärtää sanojani.
"Väärin sinua ja Jasperia kohtaan. Väärin kaikkia kohtaan", sanon ja katson taas silmiisi. Näen niissä hämmennystä ja tuskaa. Paljon tuskaa.
"Väärin sinua kohtaan?" kysyt ja vedät kätesi omistani. Kuulen kuinka itket ilman kyyneliä, vaikket halua näyttää sitä. Haluaisin vetää sinut halaukseen, mutten tiedä, olisiko se oikein.
"Ei, ei väärin minua kohtaan. Tämä on ollut täysin oikein minua kohtaan. Vain minua", vastaan enkä voi vastustaa haluani halata sinua. Edes viimeisen kerran. Vedän sinut halaukseen. Itket vasten rintaani ja rauhoitut kuuntelemalla sydämeni kiivasta, mutta tasaista sykettä. Voisin olla näin ikuisesti.
Read between the lines
What's fucked up and everything's alright
Check my vital signs
To know I'm still alive and I walk alone
Katselen kuinka varjosi kiitää vasten rakennusten seiniä yhä kauemmas ja kauemmas. Tunsin sydämeni viimeinenkin osa kuolleen, kun varjosi katoaa näköpiiristä. Valahdan maahan polvilteni ja viimeinenkin valo ikkunassa sammuu. Minkä vuoksi nyt eläisin, kun Bella ja Alice ovat kadonneet elämästäni. Onko enää mitään syytä?
Isken nyrkilläni kovaa asfalttia ja älähdän, kun kipu iskee. Se tuottaa outoa mielihyvää, jonka avulla pystyn nousemaan seisomaan. Potkaisen ränsistyneen talon seinää, ihan vain kokeeksi. Lamaannuttava kipu valtaa vasemman jalkani, mutta kipu sisälläni laimenee hetkeksi. Jalkani kuitenkin paranee nopeasti ja kaikki palautuu ennalleen.
Kasvoilleni leviää virnistys ja suunnitelma alkaa muotoutua mielessäni. Tieto siitä, että voisin kiduttaa itseäni viiltelemällä tai muuten vain satuttamalla itseäni kunnes löytäisin tarpeeksi kivuliaan tavan kuolla, hymyilytti minua. Lähden kävelemään kohti Forksia mielenvikainen hymy huulillani, pitkin pimeää katua. Kävelen yksin tietäen, että rikkoutuneita unelmia ei saa korjatuksi.
I walk this empty street
On the Boulevard of Broken Dreams
Where the city sleeps
and I'm the only one and I walk alone
A/N: Tykkään kommenteista!