Title: Jos käsi ei enkelin kädessä ois
Author: Neeppu
Raiting: S
Genre: Deathfic, angst, oneshot, nää tavalliset
Warnings: Kaksi kuolemaa
Disclaimer: Omistan itse synkät hahmoni, ja koko synkkä juoni on omani. Nuo lyriikat tuolla ovat Suojelusenkelin, säveltäjää/sanoittajaa en tiedä.
A/N: Tuli mieleen tuo laulu, ja teki mieli kirjoittaa siitä jokin erittäin angstinen pätkä. Tämä on tällainen tajunnanvirtana kirjoitettu teksti, toivottavasti tykkäätte.
Feedback: Olen niin itsekäs kirjoittaja, että haluaisin palautetta, jossa kertoisit, miksi tykkäät ficistäni ja vaivautuisit kirjoittamaan enemmän kuin muutaman sanan kommenttiisi. Silti ei tarvitse pelätä, en minä pure, haluan vain mieluusti rakentavaa palautetta, jotta voisin kivuta korkeammalle tekstieni suhteen. Että vastaus-nappulaa vaan painelemaan
Ja heittäkää ihmeessä kommenteilla!
”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Vaan ihana enkeli kotihin vie”, laulaa äiti, ja painaa suukon tyttönsä otsalle.
”Nukuhan kultaseni, näe kauniita unia”, äiti sanoo, ja peittelee tyttärensä. Tyttö painaa silmät kiinni, ja nukahtaa. Äiti poistuu hiljaisin askelin huoneesta.Muisto nousee tytön mieleen saaden kyyneleet valumaan pitkin pienen neidin poskia. Hänen tummanruskeat ja kiharat hiuksensa ovat nätisti korvan takana, kun tyttö sivelee rauhallisesti äitinsä kuolonkylmiä poskia.
”Äiti, älä huoli, ei sinulla ole mitään hätää. Taivaassa odotetaan sinua, et sinä jää yksin. Minä en unohda sinua, äiti, ja me näemme vielä, sitten kun on minun aikani tulla taivaaseen”, tyttö puhelee äidilleen.
”Minä voisin laulaa sinulle, haluaisitko kuulla?” Kun vastausta ei kuulu, tyttö alkaa laulaa ihanalla ja kirkkaalla äänellään, joka on täynnä lapsen viattomuutta, ja kykyä piristää:
”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Vaan ihana enkeli kotihin vie
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
Vaan ihana enkeli vierellä käy
Vaan ihana enkeli vierellä käy
On pimeä korpi ja kivinen tie
Ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois
Jos käsi ei enkelin kädessä ois
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Vaan ihana enkeli kotihin vie
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois
Sun kättäsi enkelin kädestä pois
Sun kättäsi enkelin kädestä pois””Niin, äiti, isä pitää sinua kädestä ja johdattaa sinut taivaaseen, älä huoli. Minä pidän sinua toisesta kädestä, joten sinulla ei ole mitään hätää. Minulla on sinua ikävä, mutta lupaan olla rohkea. Ehkä minäkin pääsen pian luoksesi. Hyvää yötä, äiti”, tyttö selittää, ja painautuu äitinsä kainaloon. Aiemmin valuneet kyyneleet ovat jäätyneet tytön poskille pieniksi pisaroiksi. Siihen äitinsä kainaloon hän nukahtaa syvään uneen, joka muuttuu ikuiseksi tytön jäätyessä armottoman pakkasen jaloissa.
