Kun hukutit mut suudelmiin (K11, oneshot)

[Sha]

Title: Kun hukutit mut suudelmiin
Beta: Cora
Rating: K11
Genre: snogging, fluff
Summary: Aloin kuljettaa kielenkärkeäni hänen huuliensa rajoja pitkin, kuin taiteilija, joka hahmottelee luonnostaan. Kevyesti, vain hieman paperia koskettaen. Tapailee ja hakee oikeata viivaa.
A/N: Coran kanssa päätimme kirjoittaa molemmat aiheesta kieli, jonka jälkeen vertailisimme tekstejämme keskenään. Tämä on hyvin henkilökohtainen teksti ja ehkä sen takia pidän siitä itsekin (toivottavasti tekin pidätte ^^).
Biisi lopussa on Johanna Kurkelan En tahdo olla yksin. En kirjoittanut sen pohjalta, mutta se sattui soimaan kirjoittaessani tämän loppua ja huomasin sen sopivan tekstiin todella hyvin. Muutenkin Johannan biiseissä on tosi kauniita sanoituksia, kannattaa kuunnella.




Hänen kielensä kulki leukaani pitkin. Se hipaisi puolihuolimattomasti korvaani, lähettäen kihelmöivän tunteen kulkemaan pitkin vartaloani. Toivoin hänen kielensä koskettavan korvalehteäni uudestaan, mutta ei, hän halusi härnätä minua. Seuraavaksi hänen kielensä lähti piirtämään huuliani pitkin, hellästi ja kutittaen. Pidätin naurahduksen sisälläni, sillä en missään nimessä halunnut hänen lopettavan. Mutta juuri sillä hetkellä hän tietenkin lopetti. Hän meni kauemmas ja katsoi minua vihreillä silmillään. Hänen silmissään välähti ja sitten hän alkoi taas lähestyä minua, kiduttavan hitaasti. En kestänyt enää hänen härnäystään, vaan kiedoin käteni hänen ympärilleen ja vedin hänet lähelleni. Ahnaat huuleni kohtasivat hänen hymynsä kohottamat. Pian hän oli suudelmassa mukana yhtä intohimoisesti kuin minäkin ja hänen kielensä lähti tutkimaan suutani. Hän pyöritti kieltään omani ympärillä ja huomasin taas hymyileväni tahattomasti. Hänen leikittyään tarpeeksi vaihdoimme jälleen pieniä helliä suudelmia ja huomasin käsieni kuin automaattisesti lähteneen silittämään hänen t-paidan peittämää selkäänsä. Käteni tunnustelivat hänen selkärankaansa ja kulkivat koko ajan yhä alemmas hänen selällään. Hänen kätensä olivat niskassani, hivelivät hellästi hiuksiani ja alkoivat myös liikkua alaspäin. Alaselkäni kohdalla ne pysähtyivät hetkeksi, toisin kuin huulemme, jotka tuntuivat juurtuneen yhteen vain välillä pikaisesti happea ottaen. Sitten hän kosketti hellästi molemmilla käsillään takapuoltani farkkujen päältä. Hän puristi kevyesti, kokeillen. Huuliltani pääsi pieni hengähdys ja hän hymyili selvästi tyytyväisenä. Tämä sai minut suutelemaan häntä uudelleen, hyvin ahnaasti, samalla kiedoin käteni tiukemmin hänen ympärilleen ja vedin itseni niin lähelle häntä kuin pystyin. Hän teki samoin ja hetken suutelimme kuin elämämme riippuisi siitä.

Hetken päästä irrottauduimme toisistamme kuin yhteisestä päätöksestä. Katsoimme toisiamme läheltä, molemmat hengittäen hyvin nopeasti. Hän siveli poskeani kasvoillaan niin rakastava ilme, että mieleni teki suudella häntä uudestaan. En kuitenkaan ehtinyt tehdä sitä, kun hän ilmeenkään värähtämättä kietoi kätensä ympärilleni ja nosti minut syliinsä. Kiljahdin säikähtäneenä yllättävästä eleestä. Tartuin tiukasti hänestä kiinni, jotten vain putoaisi. Hän kantoi minut läheiselle sohvalle ja laski minut siihen hellästi makaamaan. Hän asettautui vierelleni, olimme aivan vierekkäin sohvan pienen tilan takia. Tein hänelle lisää tilaa siirtymällä puoliksi hänen päälleen makaamaan. Hymyilin hänelle autuaasti ja hän hymyili takaisin. Lähestyin hänen kasvojaan hitaasti, hän laittoi silmänsä kiinni. Suutelin häntä jälleen, mutta tällä kertaa hän ei suudellutkaan takaisin.

Lipaisin kielelläni hänen ylähuultaan, sitten alahuulta. Ei reaktiota. Suutelin häntä yhä uudelleen, mutta huulet pysyivät liikkumattomina. Kuin suutelisi kuollutta. Aloin kuljettaa kielenkärkeäni hänen huuliensa rajoja pitkin, kuin taiteilija, joka hahmottelee luonnostaan. Kevyesti, vain hieman paperia koskettaen. Tapailee ja hakee oikeata viivaa. Piirtämiseni keskeytyi hänen ylähuulensa kaarelle, kun hän suuteli vihdoin minua takaisin, rajusti, kiihkeästi, intohimoisesti. Yhtäkkiä huomasin olevani hänen allaan, hänen vahvat kätensä ranteideni ympärillä painaen minua vartalollaan pehmeää sohvaa vasten. Menin sekaisin hänen kiihkostaan ja suutelin takaisin melkein väkivaltaisesti. Tunsin hänen vartalonsa jännittyvän vasten omaani. Vaikka hän oli aivan kiinni minussa, yritin vetää häntä vielä lähemmäs itseäni kehonkielelläni, sillä käteni olivat yhtä hänen tiukassa otteessaan. Ranteitani alkoi jo särkeä, mutta toisaalta kipu tuntui hyvältä. Hän erkani hieman, huuleni hamusivat yhä hänen huuliaan. Nostin päätäni jotta voisin suudella häntä uudelleen.

Sitten hän ei enää ollut siinä. Palasin takaisin muistoistani silmät sumentuneina, aivan itkun partaalla. Puristin tyynyä itseäni vasten ja käperryin lohduttomana kasaan, muistojen haipuessa vähitellen unen tieltä.


Peiton alle pistän piiloon pään
Sinne suojaan suruiltani jään
Hiljaa nenäliinaan niiskutan
Ja toivon edes unen tulevan
Mietin miksi meille kävi näin
Miksi sivuun elämästäs jäin?

En tahdo olla yksin
Yö kun tulvii ylle maan
Tai aamun ryömiessä esiin piilostaan
En tahdo olla yksin
Kaipaan sinua mä niin
Sun tuoksuas, kun hukutit mut suudelmiin
En tahdo olla yksin
Tyhjyys rintaan puristuu
Kaipaa kädet, kaipaa sydän, kaipaa suu

Hämärässä kelloon vilkuilen
Odotan vain sydän vapisten
Jospa tulisit sä sittenkin
Niin kaiken sulle anteeks' antaisin
Vaikka sattuu vielä sydämeen
Sulle tilaa viereeni mä teen

En tahdo olla yksin
Yö kun tulvii ylle maan
Tai aamun ryömiessä esiin piilostaan
En tahdo olla yksin
Kaipaan sinua mä niin
Sun tuoksuas, kun hukutit mut suudelmiin
En tahdo olla yksin
Tyhjyys rintaan puristuu
Kaipaa kädet, kaipaa sydän, kaipaa suu


A/N2: Jos/kun luit, ole niin ystävällinen ja kommentoi. Sano vaikka vain että luit. Kiitos :)

[Yisca]

Luin, olen ystävällinen, kommentoin ja kerron myös samalla, että mä luin tän. 
Nyt on ihan ekaks pakko sanoo, että vaikka en todellakaan ole eläissäni kuunnellu yhtäkään Johanna Kurkelan biisiä, niin nyt oli pakko käydä tuo biisi kuuntelemassa kokonaisuudessaan. Kaunis valinta loppuun, noi sanat käy ihan todella tosi hyvin.

Hmm, aiheena kieli. Kielestäkin saa niin monenmoista tarinaa, että niille ei loppua näy.
Tämä alku oli kaunis, herkkä ja hauras. Harvoin tulee luettua noinkin tarkkaa suudelman kuvausta, ja vaikka tuleekin, se on yleensä aika samanlaista kaikilla, mutta tämä yllätti tooosi positiivisesti. Hienoa kuvailua suudelmista ja suutelemisesta, siinäkin ja siitäkin saa niin monia ulottuvuuksia, mutta tästä alusta oikein huokui ja tulvi se kaikki rakkaus, ja se välittäminen päähenkilöiden kesken. Alun ajan olin varma, ja tulikin sellanen kuva, että he rakastavat toisiaan ikuisesti, niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Mutta, miten kävikään? Mä melkein järkytyin tuosta lopusta, voi... siis, miten voikin olla mahollista, että, voi apua. Nyt en saa sanottua mitään.
No okei, loppu oli kuin olikin ehkä hiukan kliseinen, mutta kliseista on maailma rakennettu, ja se oli onnistunu loppu. Rupes miltein itkettää, koska tollasta mä en ois voinu uskoo. Ja kaikki yllätykset on aina positiivisia.

Mun pitää tää kyllä lukee nyt uudestaan, tää oli niin ihana. Kiitos tästä!

[Sha]

Yisca: Jee, loistavaa että olet ystävällinen :) Aluksi tuo kieli-aihe taisi tulla ihan vitsinä, kun Coralla oli joku kuva Ikeristä (?) näyttämässä kieltä. Mutta ahh, awwittelen täällä kommentillesi, olen todella otettu, kiitos <3 Hienoa siis kuulla että pidit :) Ja juuh, myönnän lopun olevan hieman kliseinen. Mutta kuten sanoit, ei se aina kai ole niiin huono asia ^^ Jotta en olisi sanonut vielä tarpeeksi, kiitos! Piristit päivääni todella :D

[Cora]

Sha, se oli Cesc :'D Sori, pakko huomauttaa. No kommentoin tässä samalla, kun en oikein viimeksi saanut mitään järkevää sanottua.

Lukaisin tämän nyt uudestaan ja tykkäsin toisella kerralla vielä enemmän, koska tiesin miten tämä loppuu eikä lopusta jäänyt samanlaista tyhjää tunnetta kuin ensimmäisellä lukukerralla. (Inhoan sitä tunnetta, mutta se tulee yleensä hyvien tekstien jälkeen, jos niissä on tapahtunut jotain ahdistavaa. Nero selitys tiedän, mutta toivottavasti tajuat).

Tämä oli tosi kaunis ja koskettava. En vieläkään oikein osaa sanoa mitään tästä. Tämä herättää niin paljon tunteita. Ihan tällaisena btw-huomiona, tämä oli ensimmäinen teksti pitkään aikaan, jonka käsitin heti hetiksi ajattelematta sitä slashina ja se on jo aika hyvin ^^

Arvaa haluanko tämän jälkeen julkaista oman kielitekstini (jahka saan sen joskus valmiiksi)? En saa ikinä siitä niin hyvää kuin tämä on. En osaa kirjoittaa yhtä syvällisesti ja aidosti kuin sinä.
Mutta kiitän sinua ihanasta lukukokemuksesta
En malta odottaa seuraavia tekstejäsi (keh, keh, saan etuoikeiuden lukea ne ekana )

[Sha]

Cora: No voihan hitto, meen aina sekasin noissa pelaajissa... Cesc, Iker, David ja Nando... Ja ne tuhat ja yks muuta! :'D Tiedätkös, mustakin tää on ilmiselvää hettiä! Nojoo, hyvähän se kirjottajana on sanoa, mutta yleensä mullakin on tapana aatella tekstit slashiksi, ellei erikseen käy ilmi muuta. Mistäköhän sitten johtuu... Jaa että tämä oli syvällistä! Noh, mielipiteensä kullakin, tosin itsestäni tämä oli vähän tällaista höpöhöpö- tekstiä. Mutta! Hienoa, että pidit ja hienoa että onnistuin aiheuttamaan sen tyhjyyden tunteen! (on aina hyvä asia, jos saa ihmiset tuntemaan jotakin vahvaa tekstillään) Kiitän ja arvostan, kun jaksoit kommentoida! Pitää näköjään vitsillä heittää aiheita, niin minäkin saan jotakin aikaiseksi!

[Jocinda]

   Joci ilmoittautuu kiltisti tämän lukeneeksi .

   Ah, mitä minä osaisinkaan tästä sanoa... Pidin tästä kovasti, kuvailu oli etenkin hyvin paljon mieleeni. Tässä oli myös juuri oikealta tuntuvalla tavalla kirjoitettua tunnelmaa, joka välittyi hienosti tänne tietokoneen ääreenkin. Itsellenikin tuli tuossa tekstin loppupuolella paha olo, kun kuvittelin kertojan surua. Oikein hienoa tekstiä.

   Tässä vielä lempikohtani:

Aloin kuljettaa kielenkärkeäni hänen huuliensa rajoja pitkin, kuin taiteilija, joka hahmottelee luonnostaan. Kevyesti, vain hieman paperia koskettaen.

   Tämä oli aivan loistava kohta. Kuvailu tässä on kerrassaan upeaa.

Sitten hän ei enää ollut siinä. Palasin takaisin muistoistani silmät sumentuneina, aivan itkun partaalla. Puristin tyynyä itseäni vasten ja käperryin lohduttomana kasaan, muistojen haipuessa vähitellen unen tieltä.

   Nyyh, surullinen lopetus. Ehkä hiukan kliseinenkin, mutta kuitenkin niin kaunis, ettei kliseisyys pahemmin haitannut.

   Kiitos tästä .

   ~Joci

   //Hiukan offiaoffia tähän loppuun: Ihan pakko sanoa, etten voi käsittää, miten joku sekoittaa eri futispelaajat toisiinsa! No toisaaltahan minun pitäisi se ymmärtää sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät jalkapalloa seuraa, mutta se on hiukan vaikeaa kun on itse varsinainen futisfriikki . Muistan nimeltä ja tunnistan kaikki Espanjan maajoukkueen pelaajat(jotkut tunnistan jopa pelkästään hiusten perusteella :'D). No niin, eiköhän tämä riitä offaukseksi tänään.

[Sha]

Tuli tässä vain mieleen, että voikohan kommentoijieni avoista kenties päätellä jotakin? :'D

Jee, Jocikin on kiltti! Kiitos kivasta kommentista ja erittäin kiva että pidit Hienoa kuulla, että pidit tuosta taiteilijakohdastani ^^

//offf. Cora on yrittänyt opettaa minulle noita pelaajia, mutta kun en jalkapalloa seuraa muuta kuin Coran kirjoitusten kautta, hieman vaikea muistaa kuka näyttää miltäkin (paitsi ihmisten avoista tietenkin ). Mutta kyllä minä Nandon tunnistan! .____.