Nimi: Anoreksia
Kirjoittaja: raitakarkki
Oikolukija: Winga <3
Ikäraja: k-11
//zachy muokkasi ikärajaa ja siirsi oikealle osastolleParitus: Seamus/Lavender
Tyylilajit: angst, romancekin
Tiivistelmä: Seamus ei kuitenkaan uskalla puristaa, aivan kuin hän pelkäisi rikkovansa Lavenderin.Varoitukset: Syömishäiriö
// Beyond lisäsiA/N: Tulipas dramaattinen nimi! Mutta en tiiä, silleen sen halusinkin. Oon jollain angsituulella nykyään
Tää menee myös OTP-haasteeseen ja sit Sataseen sanalla ruoka. Enjoy ~
>>
Seamus näkee Lavenderin siluetin piirtyvän seinää vasten kun tämä seisoo jo toista tuntia peilin edessä. Naisella ei ole vaatteita päällään ja tämän vaaleat kiharat laskeutuvat takkuisinsa ja sekaisina hänen selkäänsä pitkin. Välillä Lavender henkäisee syvään ja vetää vatsaansa sisään kääntyillen peilin edessä kuin mekaaninen nukke.
Seamus makaa sängyssä ja varoo hengittämästä liian kovaa. Hän esittää nukkuvaa, aivan kuin kaikkina aiempinakin iltoina, kun Lavender on varovasti heittänyt peiton syrjään ja laskenut pehmeät varpaansa parketille. Seamus oli sinäkin iltana katsonut, kuinka Lavender oli riuhtonut silkkisen yöpuvun päältään ja kävellyt kokovartalopeilin eteen. Seamus näki kuinka Lavender puri huultaan samalla kun hän liikutti siroja käsiään pitkin vartaloaan, aivan kuin löytäen niistä satoja epäkohtia, joita ei oikeasti ollut olemassa.
Nyt Lavender nostaa hiuksiaan heikosti ylöspäin ja tarkastelee niskaansa. Seamus puristaa tyynyään aavistuksen kovemmin. Hän tietää, että Lavender on sairas, mutta tietää myös itse olevansa heikko ja avuton – eikä itseinholle näy loppua. Nytkin hän vain katsoo, kun Lavender suunnittelee uusia laihduttamiskeinoja, uusia tapoja kieltäytyä syömästä ruokaa, uusia vaatteita jotka eivät näyttäisi huonolta hänen päällään. Niin, ihan kuin Seamus ei tietäisi kuinka Lavender heittää salaa ruokansa pois tai käy joskus jopa oksentamassa väkisin syömänsä aterian ulos.
Siinä kääntyillessään Lavender on kevyt kuin nuorallatanssija. Valitettavasti nuorallatanssijatkin horjahtavat joskus. Seamusin käsi tärisee, kun hän vaihtaa muka-nukahtaneena asentoa. Hän kuulee kuinka Lavender käännähtää pelästyneenä kohti heidän yhteistä sänkyään. Seamus ei saisi nähdä häntä siinä.
Lavender henkäisee viimeisen kerran ja nostaa sitten yöpukunsa ripeästi lattialta. Nainen vilkaisee Seamusia joka on pitänyt silmiään kiinni hyvän aikaa.
”Anteeksi”, toinen kuiskaa yhtäkkiä Seamusille, aivan kuin tietäisi tämän olevan hereillä. Seamusin tekee mieli nousta ylös ja vain halata Lavenderia. Ei ole mitään anteeksipyydettävää. Hän ei kuitenkaan tee sitä, vaan jää yhtä voimattomana kuin Lavender odottamaan toisen viileää ihoa vierelleen.
Lavender on saanut yöpuvun päälleen ja nyt hän laskeutuu takaisin peiton alle Seamusin viereen. Seamus tuntee kylmän, hennon käden silittävän poskeaan ja nyt hän vain nauttii siitä hetkestä, yleensä Lavender ei koske häneen, saati sitten antaisi Seamusin koskettaa häntä.
Hetken kulutta Lavender hengittää jo raskaasti, rintakehä pienesti kohoillen. Seamus pyyhkäisee silmäkulmiaan ja piirtää kevyesti Lavenderin kaulalle kuvioita, varoen herättämästä tätä. Seamus huokaisee, sillä solisluut tuntuvat liian kovilta hänen Lavenderinsa omistamiksi.
**
”Haluatko syödä jotain?” Seamus kysyy seuraavana päivänä, vaikka tietääkin jo vastauksen.
”Ei ole nälkä”, Lavender sanoo ja jäykistyy hieman, kun Seamus istuu sohvalle hänen viereensä. Lavenderistä näkee, että hän tietää Seamusin tietävän. Hän kuitenkin uskottelee itselleen, ettei kukaan huomaa, että laihduttaminen on hänen oma salaisuutensa.
Kukapa ei silti huomaisi Lavenderissa tapahtunutta muutosta. Hänen eloisat kasvonsa ovat muuttuneet synkiksi ja kolkoiksi, hänen hiustensa kiilto on kadonnut ja hän ei hymyile nykyisin enää koskaan. Hän ei ole ollut sama ihminen aikoihin.
Seamus nostaa toisen kätensä Lavenderin olalle ja tämä värähtää. Seamus ei kuitenkaan uskalla puristaa, aivan kuin hän pelkäisi rikkovansa Lavenderin. Lavenderkaan ei painaudu enää Seamusia vasten niin kuin ennen, sillä hän pelkää. Lavender pelkää, ettei ole tarpeeksi kaunis ja laiha Seamusille, ei tarpeeksi laiha kenellekään.
”Minä rakastan sinua”, Seamus sanoo yllättäen. Se ei tietenkään korjaa mitään, vaikka sanotaankin, että rakkauden pitäisi korjata kaikki – ne kolme sanaa ovat kuitenkin vain sanoja. He istuvat edelleen olohuoneen sohvalla, Seamusin käsi Lavenderin ympärillä.
”Minäkin sinua”, Lavender kuiskaa ja lopulta hän uskaltautuu painamaan päänsä Seamusin olkapäätä vasten ja antaa Seamusin jopa silittää hänen otsaansa. Kyynel vierii hänen poskeaan pitkin ja hetken hän toivoo, että Seamus voisi nostaa hänet sieltä tunnelista, jonne hän on jo kauan sitten pudonnut. Seamus ei kuitenkaan kykene tekemään sitä, Seamus voi vain sanoa rakastavansa ja silittää hänen otsaansa.
Kaappikello tikittää kolkosti tyhjässä nurkkauksessa ja pian molemmat vain seuraavat sekuntiviisarin etenemistä. Tunti vaihtuu toiseen ja aika kulkee tasaista tahtiaan jättäen kaksi yhteen punottua ihmistä taakseen, istumaan vierekkäin olohuoneen sohvalle.
