Title: Vain yksi muisto nuoruudesta
Genre: Angst
Paring: Ei ole
Raiting: K11
Kirjoittaja: minä, hymykuoppa
VAIN YKSI MUISTO NUORUUDESTA
Katselin kuinka aurinko alkoi hitaasti vajoamaan kohti Kielletyn metsän puunlatvoja. Tunsin kuinka tuuli rauhoittui ja asettui lopulta aloilleen, kierrettyään ensin linnan ympäri. Jos olisin vaivautunut lipaisemaan huuliani, olisin saattanut jopa maistaa järveltä kantautuvan kosteuden, joka oli levinnyt ilmaan illan saapuessa rakkaaseen Tylypahkaan.
Laskin käsivarret lepäämään polvieni päälle ja katselin pää kumarassa, kuinka pieni tyttöporukka kirmasi iloisesti nauraen ohitseni kohti Linnan portaita. Huokasin hiljaa itsekseni ja nojasin takaraivoni linnan karheaa kiviseinää vasten. Liikautuin jalkaani katkaisten samalla pienen kukan kenkäni vierestä.
Tämä näky oli kaikille tuttu, minä, rasvatukka, istuin yksin nurmikolla ja katselen muita kuin arvostellen ja pelokkaasti. Huokasin uudestaan kääntäessä päätäni melkein kivuliaasti seinää vasten vasemmalle puolelleni. Näin kuinka yksi joukkue harjoitteli huispauskentällä pelaamista. He olivat ilmiselvästi rohkelikoita, minkä saattoi päätellä punaisista peliasuista.
Käänsin pääni jälleen takaisin keskelle harteitani ja tuijotin eteeni sormia nykien. Olin taas päivällä saanut osani Jamesin ja Siriuksen pilkasta. Remus oli vain hymäillyt hieman nolostuneena heidän vierellään, ja Peter oli nauranut kaksinkerroin maassa pyörien. James oli kertonut, kuinka hän oli nähnyt minut suihkussa toissapäivänä. Hän selitti kuinka karmaiseva näky oli. Kuinka minun kylkiluut olivat suorastaan koettaneet tulla ihon läpi, ja kuinka olin hyväillyt penistäni aika ajoin.
Jälleen oppilaita kulki ohitseni. He olivat luultavasti tulossa pois kentältä, sen verran iloisilta rohkelikot näyttivät. He loivat minuun alhaisia ja pilkallisia katseita ja jatkoivat sitten matkaansa iloisesti puhellen.
Asetin kasvojeni vierellä roikkuvat hiukset korvani taa lähes olemattoman värin kadotessa kasvoilta. Minua kuvotti pelkkä ajatus siitä, että rohkelikkojoukkue tulisi pian kentältä esittämään hieman lisää pilkkaa. Eihän joukkueeseen kuulunut kuin James, mutta muut olivat kannustamassa häntä katsomossa, ainakin he yleensä olivat.
***
Aurinko oli jo lähestulkoon kadonnut ja taivas oli värjääntynyt oranssiksi, kun James johdatti ystävänsä luokseni. Muu rohkelikkojen joukkue oli jo astellut ohitseni linnaan, mutta James seisahtui kuin seinään nähdessään minut.
"Ruikuli", hän myhäili pilkallisesti ja sai Siriuksen heti rinnalleen.
"Kuinkas runkkaaminen on tänään lähtenyt?" Sirius kysyi ja sai Peterin nauramaan tuttuun tapaan. Remus oli jäänyt taaemmas ja kääntynyt katselemaan taivasta kiinnostuneena.
"Vai etkö ole ennättänyt vielä?" James kysyi minun pysyessä edelleen hiljaa, "Ajattelitko ensin katsella vähän aurinkoa ja runkata sitten toivoen, että kuka tahansa tulisi hoitamaan homman puolestasi?"
Jamesin silmät suorastaan salamoivat hänen katsoessaan minua ivallisesti, pilkallisesti.
"Ymmärtääkseni se ei ole sinun asiasi", sanoin pitäen ääneni tasaisena. Yritin parhaani mukaan peittää sen, kuinka haavoittuvainen oikeasti olin. Olin oikeasti säälittävä. Äiti oli aina rakastanut minua ja ohjannut elämässä eteenpäin, mutta äiti ei ollut nyt täällä. Olin sentään kuusitoista kesäinen, enkä silti ollut oppinut pärjäämään omillani.
"Ei tietenkään ole minun asiani, mutta meitä kaikkia kiinnostaa", James sanoi ja pukkasi Siriusta kylkeen.
"Koko koulu suorastaan janoaa tietoa sinusta ja sinun sekstitottumuksistasi", Sirius sanoi kiilto silmissään. Katsoin heitä kahta ja purin hampaani yhteen. Edessäni seisovat pojat olivat yhtä pitkät, molemmilla oli syvän mustat hiukset. Siriuksen hiukset olivat hieman lainehtivat ja lähestulkoon olkapäille saakka. Jamesilla taas hiukset olivat sekaisin jokasuuntaan ja lasit oli aseteltu hyvin nenälle.
"Eikö äiti ole opettanut sinulle mitään?" James kysyi lässyttäen ja kallisti päätään, "Eikä äitisi ole koskaan kertonut sinulle - "
"Lopeta", sanoin hiljaa ja painoin katseeni sormiini, "Lopeta."
"Miksi?" James kohotti kulmiaan, "Alkaako sinua kiihottamaan?"
"Lopeta", sanoin entistä hiljempaa ja sain enää vain vaivoin estettyä kyyneleet. Silmiäni kirveli ja ääni tärisi, kun yritin vielä kerran kieltää heitä.
"Aaa", Sirius äännähti riemuissaan, "Osuimmeko arkaan kohtaan?"
Peterin nauru kaikui edelleen korvissani, enkä ollut enää varma, oliko hän lopettanut sen vai ei. Hengitin katkonaisesti ja nielaisin kyyneleet.
"Oletko sinä sittenkin homo?" James tökki avoimia haavoja ja nauroi levitellen suolaa jokaiseen haavan onteloon.
"Lopeta", kuiskasin tietäen, että James ei saattanut kuulla sitä. Koko kehoni tärisi suuren viitan alla ja itku rutisi kurkussa. Aurinko oli laskenut kokonaan ja hento hämäryys oli langennut Tylypahkaan. Heidän olisi pian mentävä sisälle, sunnuntaisin ei saanut olla käytävillä kuin kymmeneen.
"Sinä olet säälittävä", James sanoi viimein inhoten ja viittoi takana olevia poikia mukaansa. Hän lähti kohti linnan ovia ja potkaisi minua huolellisesti tähdeten nilkkaan. Sirius ja Peter nauroivat, mutta Remus kiiruhti katse maassa ohitseni.
Nielaisin jälleen kyyneleitä tuntiessani kivun saavuttavan aistini. Nilkkaani tykytti, kehoni tärisi ja sain vain vaivoin hengitettyä, aivan kuin olisi juuri selvinnyt jostain tappelusta, mutta ei. Se oli vain selviytyminen lievimmästä pilkasta sen vuoden aikana. Eikä hän halunnut muistella niitä muita, eikä hän oikeastaan muistanutkaan. Hän oli usein vain itkenyt iltaisin ennen nukahtamistaan, se oli voimakkain muisto hänen tähän astisesta elämästään.
Istuin vielä paikallani ensimmäisten kyynelten vierähtäessä silmistäni poskelle. Kosketin varovasti nilkkaani, mutta se sattui liikaa. Tunsin kivun vain voimistuvan noustessani vaivoin ylös ja rojahtaessa nojaamaan kiviseinää vasten. Tunsin lapaluideni välissä suuren kivenlohkareen ja kuulin kuinka viittani rahisi seinää vasten. Hengähdin ääneen ja työnsin itseni irti seinästä. Olo tuntui liian heiveröiseltä kävelyyn, mutta lähdin silti astelemaan kyyneleitä pyyhkien kohti linnan ovia, joista nelikko oli juuri äsken livahtanut sisään.
A/N: Tiedän, otsikko ei natsaa tämän kanssa, eikä ole kamalan houkuttava, mutta jaa. Palautetta?
