Nimi: Puuttuva palanen
Kirjoittaja: Jeeetu
Beta: Swizzy
Ikäraja: k-11
Disclaimer: J.K Rowling omistaa Potteruniversumin, Puuttuva palanen kuuluu säveltäjilleen, sanoittajilleen, Robinille ja kaikille muille keille se oikeuden mukaan kuuluu, en saa tästä rahallista korvausta
Genre: fluffy, songfic, AU
Pairing: Teddy/James Sirius
A/N: Ja AU siksi, koska Fred on elossa ja perustanut Georgen kanssa kiskan Tylypahkaan
Katot muhun
ja mä hajoon suhun
koulun viereisellä kiskallaOli lämmin kevätpäivä, sen päivän koulutunnit olivat ohitse. Tylypahkan oppilaat jonottivat kioskille ostamaan juotavaa ja syötävää. Kiskan lähettyvillä oli pöytiä ja tuoleja, yhdessä niistä istui seitsemäsluokkalainen Teddy Lupin.
Kolmasluokkalainen James Sirius Potter kavereineen oli vielä jonossa, Teddy iski silmää Jamesille. Nuoremmasta pojasta tuntui, että voisi sulaa siihen paikkaan, hukkua toisen pojan silmiin.
Heti tajuun
että oot mun makuun
samat bändit tykkäyslistallaJono mateli, pian James pääsi tilaamaan. Hän liittyi Teddyn pöytään, kaverit tulivat perässä. Toisille Teddy ja James olivat vain perhetuttuja, mutta pojille he olivat jotain muuta, jotain enemmän. Muut ei tajunneet rivien välissä olevia huomautuksia, kun he puhuivat lempibändistään, muut eivät huomanneet heidän salaisia katseitaan.
Tää tuntuu helpolta
just niinku ois tunnettu ainaJames ei edes muistanut, milloin oli nähnyt Teddyn ensimmäisen kerran, he olivat vain aina tunteneet. Pieninä he olivat leikkineet Jamesin taikajunaradalla, sitten tuli mukaan huispaus. He pystyivät puhua toisilleen mistä vain. Vähän aikaa sitten kumpikin oli huomannut, että heidän ystävyytensä oli jotain enemmän, jotain suurempaa. Toisen seurassa oli niin helppo olla, suudelmat ja kosketukset tulivat mukaan.
Mun sy-sy-sydämestä
puuttuu palanen
ja uu uu
se on sun näköinenKun Jamesin piti viettää tuntikin erossa Teddystä, se tuntui kauhealta, ihan kuin pojan sydämestä olisi puuttunut palanen, ihan kuin hän olisi rikki.
Mun sy-sy-sydämestä
puuttuu palanen
ja uu uu
sä voisit täyttää senJa kun Teddy tuli takaisin, Jamesista tuntui taas kokonaiselta, ehjältä. Kaikki oli hyvin.
Tyhmätkin jutut
naurattaa kun puhut
en sanakirjaa suhun tarvitseTeddyn kanssa James koki hauskimmat, mukavimmat, hulluimmat hetkensä. Kun hän vain katsoikin vanhempaan poikaan, hän tiesi täsmälleen, mitä tämä ajatteli. Heillä oli oma yhteinen kieli, jota kukaan muu ei ymmärtänyt.
Mä voin relaa
ei mun tarvi kelaa
en turhaan läppiäni harkitseVain Teddy ymmärsi Jamesia täysin, tiesi pienemmästäkin katseesta, mikä oli. Vain Teddyn kanssa James pystyi olla täysin oma itsensä, sillä Teddy ei tuomitsisi häntä koskaan, poika ainoa, johon James pystyi luottamaan sataprosenttisesti, jonka suudelmiin hän pystyi hukuttautumaan ja olla ajattelematta mitään muuta.
Oot mun puuttuva palanen
mun puuttuva palanen”Onko hyvää?” Teddy kysyi. James vilkaisi poikaystäväänsä hymyillen.
”Joo, tosi herkullista”, James sanoi, mutta hänen silmänsä välittivät toisen viestin. Minä rakastan sinua, ne sanoivat.