Uusi kotini on vankila, S

[Jennea]

// Alaotsikko: K-7, James/Sirius, genrehaaste, albumihaaste, raapale

Title: Uusi kotini on vankila
Author: Jennie
Rating: S
Pairings: Sirius/James
Genre: Angst, raapale
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Hän oli ajanut ystävänsä kuolemaan.

Haasteet: Albumihaasteeseen Michelle Branchin biisi, Leap of Faith. Here the sanat.

A/N: Tällainen tästä tuli. Hieman yli sadan sanan, mutta älkää lyökö. En voinut mitään. Tell me what you think!


Uusi kotini on vankila


Sirius istui kylmällä lattialla. Ulkoa kuului myrskyn ääniä ja nurkasta rottien vikerrystä. Koskaan ei ollut hiljaista. Vaikka juuri sitä Sirius olisi toivonut.

Sirius kärsi tuomiotaan tapettuaan ystävänsä. Niin ainakin luultiin. Sirius tiesi itse totuuden, mutta kukaan muu ei. Hänestä oltiin tehty syyllinen. Ilkeä koira, joka pettää ystävänsä.

Miksi hän ehdotti Peteriä? Siitä syystä, Sirius oli tyytyväinen, kun sai istua mädäntyneiden rottien ja seinähullujen vieressä, jotka öisin valittelivat, itkivät ja kusivat housuunsa. Hän oli ajanut ystävänsä kuolemaan.

Jos kaikki olisi mennyt toisin, Siriuksella olisi vielä James ja hän saisi vielä kerran päästä rakkaansa kanssa katsomaan huispausta, jonka jälkeen he joisivat olutta ja pitäisivät hauskaa, kahdestaan.

Mutta ei.

[weiff]

Tää on tämmönen ihana, KATKERA! Niinpä.
Mun mielestä tää ei oo angst, tää on katkeran sarkastinen. Ei siis sillä tavalla sarkastinen mitä yleensä sanotaan, vaan katkeran sarkastinen.
Voin hyvin kuvitella Siriuksen istuvan siellä nurkassa katkera hymyn tapainen hullunkiilto silmissä. Apua, toi lause ei kuulostanu siltä miltä piti. Voin kuvitella sen siellä ajattelemassa tätä katkeruutta yksin. Istuen yksin siellä nurkassa ku muut riehuu, itkee ja tosin, kusee housuun.
Mä niin sain aidon olon tästä. Johtuen osiksi nyt kyllä pako-villityksestäni! :'D vankilajuttuja on siis nyt katsottu sillee 24/7 jos ei katottu ni kirjotettu. Mut sain ehkä sen edes auttamana tästä niin aidon tunnelman.
Se istuu siellä turhautuneena, katkerana. Tuomiosta mitä ei tehnyt. (hmh, paosta sekin :'D)
tykkäsin siis valtavasti tästä. Piti vielä sanoa, koska en ollut sanonut.
Tää oli ihana, mukavaa luettavaa, tykkäsin oikeesti. Just tän pitunen, loistava.
Virheitä en löytäny, noh, kunpa jostain löytäisinki! :'pp
Kiitos tästä elämyksestä, tää oli oikeesti tosi hyvä. Kiitos siis, kiitooos!

weiff
jo oli aikakin häipyä olemattomasti

[Jennea]

weiff: Katkeraa tosiaan. Kukapa ei olisi tuossa tilanteessa katkera? Minäkin Pakoa silloin tällöin seuranneena, voin sanoa, että en ole kellään nähnyt niin läpitunkevia silmiä, kuin mitä sillä päähenkilöllä on. Mmmm, sulan, kun vain ajattelinkin niitä. Mutta siis takaisin ficciin. Hyvä, jos pidit. Kiitos kommentista ja lukemisesta.

[Jennea]

TylerDurden: Minuakin harmittaa, mutta hei, hänhän pääsi sitten sieltä poiskin. Kiitos sinulle!

[weiff]

Piti tulla ilmottamaan, että eilen/tänään yöllä joka tapauksessa puhuttiin just niistä silmistä! Ne on jotenkin niin uskomattomat ne silmät, niin elämää täynnä. Niihin vois upota ikuisuuksiks ja sillee. Joo, piti ilmottaa ^^

weiff

[Jennea]

weiff: Tiedän niiiiin mitä tarkotat. Uskomattomat. Miksi kellään jonka tunnen, ei ole sellaisia silmiä? Elämä on epäreilua. :-(