Rikkonaiset [S] || S/R, angst

[Melodie]

Nimi: Rikkonaiset
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Angst
Paritus: tulkinnanvaraisuutta Sirius/Regulusta
Varoitukset: insesti
Vastuuvapautus: Hahmoja en omista, rahaa en saa.
Tiivistelmä: Väsyneitä.

Okei... tämä osallistuu nyt spurttiraapalehaasteeseen. FF100 sanalla rikki, jota en jaksanut vältellä. Koostuu muutamasta raapaleesta jotka tuohon haasteeseen osallistuvat ja ovat samaa teemaa.

(Sunnuntai.)

-

Regulus

-

Kirjoita ylös: minun maailmani on surullinen.
Se kuinka istun nälkäisissä baareissa tiskien ääressä korkeilla jakkaroilla se kuinka kuljen kuljen vain, se kuinka katson sinua silmiisi jotka mitään eivät huomaa ja kuinka myyn sieluani joka päivä uudelleen ja aina halvemmalla – kuinka katoaa se arvo.

Kirjoita silmiisi surullinen sydämeni kirjoita maailmat nousevat laivat rintaasi ja kuinka kuljen eteenpäin askeleita harppauksia ja kuinka osoitan ennenaikaisesti ihmisille kohtalonsa kirjoita ylös se kuinka olen väsynyt.

En haluaisi olla kuten sinä en haluaisi nähdä maailma niine rohkeine silminesi kuljen eteenpäin vain ja annan rintaani kuristaa sen pahuuden joka minussa asuu, sen että vielä tuhoan –

olen väsynyt.

-

[Melodie]

(Maanantai.)

-

Sirius

-

Kotini on linnani.
Sinun silmäsi minun toiveeni.

Kuolit.

Menit pois.

Ja sitten jäin yksin.

Emmehän me yhdessä aiemminkaan koskaan, katsoneet silmiin puhuneet hymyilleet. Olit hengenvedon päässä, olisi ulottunut koskettamaan.

Muutama kuuma kesäinen yö, mitä muuta meillä oli. Hormonit ja kiihkeät suudelmat, kädet. Hiukset sotkeutuvat kasvoille.
Äiti ei välittänyt tai ymmärtänyt, isää ei kiinnostanut. Isääkään enää ole ja äiti vain huutaa vaikkei häntäkään.

Sinä, tuliviskinkatkuiset yöt kun olit kaukana ja pelkäsin puolestasi. Sinä ja pimeän piirrot ja mutainen maa, minä ja rakkauteni ja joku yksi helvetin kesä kiitos, olisin tahtonut sinut syliini aina.
Olisin tahtonut omakseni.

Linnaani olet juuttunut kuin seinäkangas.

-

[Reiscapist]

Sanattomaksi vetää, ihaana tunnelataus molemmissa pätkissä. Tekstissä näkee heti sen ovelan tyylisi ja oli monta kohtaa jossa välähti.
Tykkään juuri tälläisistä teksteistä jotka pistävät ajattelemaan, varsinkin fanfictionissa, asioiden yhdistäminen jne.
Lukemista hieman häiristi pilkkujen vähäisyys, mutta niiden olemassaolo olisi ehkä tehnyt liian, hmm, tunteen poistavan tauon?

 
Hienoja molemmat, olen kateellinen! *ablodeeraus*