Nimi: 3 kertaa, kun Remuksen sydän särkyi (ja Severus sattui paikalle)
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta: priinia
Ikäraja: S
Genre: Lievä angst
Paritus: Lievää viittausta sekä Sirius/Remukseen että Severus/Remukseen
Vastuuvapaus: Hahmot, jolla leikin, ovat Rowlingin omaisuutta. En saa tästä mitään taloudellista hyötyä.
A/N: Tällä triplaraapaleella potkaisen käyntiin Vuosi raapalehtien V -haasteen omalta osaltani, sekä osallistun Dialogihaaste #6:seen, 3 kertaa kun IV ja Perspektiiviä parittamiseen -haasteisiin. Kerään myös kaikki hahmot, tällä pätkällä Severus Kalkaroksen.
3 kertaa, kun Remuksen sydän särkyi (ja Severus sattui paikalle)
”Severus.”
”Remus Lupin. Näytät.. Tavallista rähjäisemmältä.”
”Piruile pois, niin kiroan sinut.”
”Ohhoh, löysit sisäisen kelmisi.”
”Pää kiinni, Severus!”
”Mustasiko sinua risoo?”
”Ei minun Mustani.”
”Se tampio taisi todella tehdä jotakin väärin tällä kertaa.”
”Se tampio loukkasi tunteitani syvästi. Ei sillä, että se sinulle kuuluisi. Mitä se sinua edes liikuttaa?”
”Vihollisen vihollinen on ystävä.”
”Sirius ei ole minun viholliseni...”
”Mutta juuri nyt sinä halveksit häntä. Se on kirjoitettu yltympäri sinun kasvojasi.”
”James on hänelle tärkein. Sirius ei voi olla minun kanssani, koska hän pelkää, että James kavahtaisi häntä, jos saisi tietää.”
”Voi Remus.”
”Olen toissijainen ja -! … Mm, suutelitko sinä juuri minut hiljaiseksi?”
”Haittaako se?”
”… Ei.”
*
”Remus, miten sinä voit?”
”Severus?”
”Tulin, kun kuulin. Pärjäätkö sinä?”
”Rakastamani mies antoi parhaan ystävänsä ilmi pimeyden lordille ja tappoi toisen hyvän ystävänsä sivullisia unohtamatta. Ei, minä en todellakaan pärjää, Severus!”
”Varmasti -”
”Varmasti oli merkkejä ilmassa? Jotain hämärää, joka enteili jotain näin käsittämättömän… Pahaa? Ei, Severus, mitään ei ollut. Ei yhtään ainoaa vihjettä. Olen miettinyt asiat miljoona kertaa -! … Sinun pitää lopettaa tuo, Severus.”
”Se tehoaa joka kerta.”
”Sinä tiedät, miten siinä käy, kun suutelet minut hil-!”
”Niin tiedän.”
*
”Otan osaa.”
”Severus…”
”Menettää rakkaansa kerran on jo raskasta, mutta kahdesti…”
”Minun on vaikea uskoa, että hän on poissa.”
”Tiedän.”
”En tiedä kumpi on pahempaa, tuntea olonsa täydellisen petetyksi vai… Istua täysin onttona, ilman tunteen häivääkään.”
”Tämä väistyy, Remus. Menee ohi. Sen onttouden täyttää suru ja viha, epätoivokin. Se vasta kamalaa onkin.”
”Minä vain oletan, että hän kävelisi huoneeseen minä hetkenä hyvänsä.”
”Ja sinä tulet uneksimaan siitä, näet hänet yhä uudelleen unissasi. Niin kaipaus tekee.”
”Miten sinä selvisit?”
”Minä muutuin kyynisemmäksi.”
”Mm, totta. Olet kyynisempi kuin Sirius oli ollessaan jumissa Kalmanhaanaukiolla.”
”Mutta kyynisyys ei sovi sinulle, Remus. Sinä olet liian… Lempeä muuttuaksesi kauttaaltaan kyyniseksi.”
”Sinäkään et ole kauttaaltaan kyyninen, Severus.”
”Vain harva tietää sen.”
”Minun onnekseni minä tiedän.”