// Alaotsikko: Angst, Minerva/Remus, One-shot
Title:Ihmissuden ulvonta
Author:Ewixi
Pairing:Minerva/Remus
RaitingS
Genre:Angst, one-shot
Disclaimer:Osa hahmoista kuuluu Rowlingille, mutta Mark ja Lillian ovat minun mielikuvitukseni tuotteita.
Summary:Kun kuutamo loistaa, voi kuulla ihmissuden ulvovan vielä kerranA/N: Päähäni vaan jotenkin putkahti ajatus Remus/Minerva parituksesta, joten pakkohan siitä oli kirjoittaa.. Vähän lyhyt tästä tuli.. Tämä on vähän tökerö, koska sutaisin sen n. 10 minuutissa, mutta enjöy!
Nutturapäinen noita käveli hiljaa hautausmaata kohti. Oli kulunut kuukausi Tylypahkan suuresta taistelusta Voldemortia vastaan. Taistelu oli vaatinut monia uhreja, mutta vain yksi heistä oli erityisen tärkeä professori McGarmiwalle. Hän astui hautausmaan porteista sisään, ja hänen poskelleen vierähti yksinäinen kyynel. Hän pyyhkäisi pois ensimmäisen kyynelen, mutta haudalle päästyään hän ei pystynyt enää pidättelemään itkuaan.
Remus John Lupin
10.3 1960- 2.5 1998McGarmiwa oli ymmärtänyt kuinka tärkeä Remus oli hänelle vasta kun oli nähnyt hänet makaamassa elottomana vuoteellaan. Hän oli tähän asti yrittänyt pidätellä kyyneliään, mutta nyt hän antoi niiden valua vuolaina kuin pieni kevätpuro.
Miksi minulle rakkaiden ihmisten pitää aina ylittää raja liian aikaisin? Minerva ajatteli tuskissaan. Hän ajatteli aviomiestään, Markia. Mark oli kuollut luutaonnettomuudessa 34 vuoden iässä. Minervan sisko, Lillian, oli sairastunut vakavasti ollessaan vain neljätoistavuotias. Hän oli kuollut vuoden kuluttua. Kalkaros taas oli tappanut Dumbledoren raa’asti, vaikka murha olikin ollut Albuksen kanssa suunniteltu. Dumbledore oli ollut hänelle pelkkä ystävä- mutta merkitsi silti todella paljon hänelle.
Minerva vajosi polvilleen Remuksen haudan edessä. Kaikki nämä menetykset - ne olivat liikaa hänelle. Hänen olisi tehnyt mieli vain jättää tämä kaikki taakseen, astua valoon, kaikkien hänelle tärkeiden ihmisten luo.
Ei. En voi vain rypeä itsesäälissä. Minun on siirryttävä elämässä eteenpäin! Minerva päätti kyynelsilmin. Hän otti nenäliinan taskustaan, ja pyyhki silmänsä. Hän loihti kauniin kukkakimpun, ja laski sen varovasti Remuksen haudalle. Hän nousi lähteäkseen, ja vilkaisi vielä viimeisen kerran Remuksen haudalle. Hän huomasi tekstiä hautakivessä. Siinä luki:
Kun kuutamo loistaa, voi kuulla ihmissuden ulvovan vielä kerranMinerva hymyili surullisesti, ja lähti kulkemaan pois hautausmaalta, kohti Tylypahkaa.
Lepää rauhassa, rakas Remus.Mitäs piditte? Kommaa, ruusut ja risut sallittuja