Kirjoittaja: Winga
Päähenkilö: Se
Ikäraja: S
Tyylilajit: angst, draama
Disclaimer: Omistan sen, muut itsensä.
Lyhyesti: Se toivoo, että jokin elämässä muuttuisi.
Kirjoittajalta: Mun oli purettava omaa turhautumistani. Jouluaatto ei ole kaikkein ihanin päivä vuodesta.
Onneako jouluna
Liekit on kauniita. Niitä voisi tuijottaa koko päivän.
Tuli lämmittää, pitää mielen kirkkaana.
Se sytyttää kynttilän ja sammuttaa sen tulitikun. Kun kynttilän tali on sulanut vähän aikaa, se työntää sitä tulitikkua siihen ja nostaa sen sitten liekkiin ja nauttii, kun se tikku syttyy tuleen. Se tuijottaa liekkiä, joka nousee, joka on korkeampi, jos sitä tikun tulta yhdistää kynttilän omaan. Se koittaa unohtaa tylsän jouluaaton, aaton, joka oli omalla tavallaan huono, mutta toisaalta parempi kuin aiemmat.
Se muistaa siskopuolen pyynnön saada lukea jouluevankeliumi rauhassa muutamaa vuotta aiemmin. Muistaa isän ilmeen, kun tämä otti vaan ruokaa ja siskopuoli huusi. Se muistaa siskopuolen suuttuneen ja alkaneen sen jälkeen riidellä äitinsä kanssa. Se muistaa.
Se muistaa seuraavat vuodet, kuinka siskopuoli ja äitipuoli riiteli, lopulta äitipuoli aina karkasi isän ja hänen yhteisen huoneeseen. Se muistaa, kuinka isä koetti saada äitipuolta pois, takaisin muiden seuraan, ja pahan mielen, jota siskopuolet koitti karkoittaa, toinen jakamalla lahjoja ja toinen kanssa lepyttelemällä äitipuolta.
Se muistaa edellisvuoden, kun siskopuoli käyttäytyi kohteliaasti ja taas - tällä kertaa syyttä - äitipuoli suuttui, sulkeutui huoneeseen.
Ja aina kesken jouluaterian.
Se muistaa kuinka se kirjoitti koulussa aineen joulusta ja siinäkin haukkui sen, koska joulut eivät koskaan onnistuneet sen perheessä. Oli niitäkin, jotka se vietti äidin kanssa - ne olivat täyttä teeskentelyä, teennäisiä hymyjä, valheita, koska se ei edes pidä äidistään.
Tänä vuonna oli erilainen joulu, se tietää. Tänä vuonna siskopuolet ei tulleetkaan, lahjoja ei paljonkaan osteltu. Mutta äitipuoli pysytteli huoneessaan, hän oli kipeä. Sitä ärsytti, kun isä oli syönyt jouluaterian yksin, selittänyt sitä sillä, ettei viitsinyt kolistella ja häiritä äitipuolta - mitä väliä sillä olisi ollut, äitipuoli itse käyttäytyi aina niin tyhmästi, se tahtoi kysyä. Lahjat annettiin muovikassissa - 'Anna lapsille lahjat', äitipuoli sanoi sängystä, 'ne kuitenkin tahtoo ne.' Se katsoi pussiin ja tiesi mitä sai, varsinkin kun näki, että se oli kuin olikin itse paketoinut oman lahjansa. Joulu ei edes tuntunut joululta.
Lopulta koko perhe oli omissa tiloissaan, veli huoneessaan tai sen huoneessa, isä alhaalla, toisinaan äitipuolen luona, äitipuoli lähinnä niiden huoneessa, se omassaan tai alhaalla. Liian vähän kontaktia perheeseen, se ajatteli.
Siksi se tuijottaa liekkiä lumoutuneena ja miettii, voisivatko liekit pelastaa tulevat joulut tai ainakin sen niiltä. Tali on kuumaa, kun se kaataa sitä pois, että liekki olisi kirkkaampi, liekki polttaa kämmentä pienesti siinä päässä, johon osoittaa. Se ei vedä kättään pois, kallistaa vain hieman toiseen suuntaan. Ja kun liekki on kirkas, se asettelee jo käytetyn tulitikun kynttilälle niin, että sekin palaa ja tuijottaa lumoutuneena liekkejä. Se toivoo, että jokin elämässä muuttuisi.
