Otsikko: Savusilmät
Kirjoittaja: Melodie
Paritus: No... liewä Sirius/Regulus
Ikäraja: K11
Tyylilaji: Angstia... ja, no, ei kai muuta. Songficci/haasteficci.
Vastuuvapautus: Hahmot Rowlingin, laulu Apulannan. Enkä saa rahaa.
Varoitukset: insesti
Tiivistelmä: Sirius tekee niin kuin ei saa tehdä (eli jossittelee ja katuu tekemiään, lähinnä).
A/N: Hitto, tuo länsirintama-juttu oli tuossa laulussa. O_o Mietinkin, että mistä se tuli, mutta sepäs olikin suoraan laulusta...jeih.
No joo, eihän tästä tällainen pitänyt... tuli silti. Tavallaan no joo. Ei mitään.
Nyt myös FanFic100,
liian vähän.
Juu, eli tämä on songifichaaste. Haaste oli
Piicun. Ja ne sanat oli Apulannan Odotuksen eli nämä:
Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan
Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan
Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista
Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin
On niin helppoo hautautua tyhjiin kasvoihin
Stop-merkin kohdalla vain kiihdyttää lujemmin
Hölmöistä hölmöin ei vieläkään kohdannut vertaistaan
Taas voittajalle kruunu ojennetaan
Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin
Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin
A/N2: Päätin alkaa sijoitella joitakin vanhoja ficcejä myös uuteen Finiin. Tämä saa luvan olla ensimmäinen. (Tiedot tuossa päällä ovat ne, jotka siinä olivat kun lähetin tämän wanhalle.)
-
Sirius PoVSinun vuoksesi mitä tahansa,
tahtoisin aina olla ajatellut, mutten tietenkään ole.
Jos joskus olisin tehnyt niin kun täytyy enkä aina niin kuin tahdon, olisit voinut pelastua - ja jos olisit pelastunut, olisin minäkin voinut.
On länsirintamalla hiljaista.
-
Maailman pahin klisee on se, kuinka hetkeen sopii ikuisuus. Tai ehkä vielä pahempi klisee on se, jossa puhutaan Ikuisesta Rakkaudesta.
Mutta kaikilla kliseillä on totuuspohja – jos niissä ei olisi mitään totta, niistä ei koskaan olisi tullut niin suuria, niin suosittuja ja ennen kaikkea: niin kliseisiä.
Kliseistä rakennetaan maailmat eikä kukaan välitä siitä, että ne on miljoonaan kertaan käytetty kun ne sopivat omaan hehkuun niin hyvin.
Koulun seinät ovat paperista; oikeasti se on kiveä, paksua tukahduttavaa verkkoa. Paperia johon kirjoitan päiväkirjaa, jonka läpi nyyhkytykset kuuluvat vaikkei niiden
kuuluisi.
Asut maan alla, kerroksia alapuolellani – asun taivaassa, hei kuulkaa. Olet kellarin vanki, unettomien öiden ja kivisten seinien rakkauslaulu. Kaukana.
Mutta kotona kaikki on toisin.
Pahat tavat tarttuvat hyviä paremmin ja minä poltan tupakkaa.
Savu nousee hitaasti kohti kattoa jota kosteusvauriot hitaasti tuhoavat, vuoteen lakanat ovat mustat ja sinun hiuksesi kahdesti – mustanmustat.
”Värjää niihin valkoinen raita”, ehdotin. Kotona olet paras ystäväni ja ainut toiveeni älylliseen viittaavasta keskustelusta (vaikka joskus soitankin Peililläni Jamekselle, hänellä on liikaa muutakin).
Koulussa en katso päin ja sanon sinua idiootiksi (joka oletkin, se kulkenee suvussa). Mutta siellä kiviset seinät imevät tunteita ja meille jää vain epätoivo – meille pimeyden lapsille, mustille perillisille jotka koskaan eivät löydä paikkaansa tämän kaiken keskeltä.
Koska pitää tehdä kaikki paremmin ja koska millään ei ole mitään väliä, juostaan kun pitäisi jähmettyä ja suudellaan vääriä huulia, revitään hiuksista ja saadaan silmät tummanvioleteiksi.
Mustat rajaukset silmäkulmissa muistuttavat, että viattomuus sahattiin irti koska kuka sitä haluaa. Oi, se on saalis! Ja ilomielin luovun – siitä minulle ei koskaan ollut mitään iloa.
”En mä halua”, vastaat ja sipaiset hiuksiani syrjään kasvoilta, hymyilen. Eihän kukaan voi tietää; heilautan laajassa kaaressa loitsun, joka värjää hiuksista kaksi ja puoli senttiä leveän kaistaleen valkoiseksi.
”Sirius!” huuto on reikä pimeydessä, nauruni katkerat reunat ovat vahingoniloa tulvillaan.
Ja jos joskus muistankin, juon vähän lisää että muistan taas vähän huonommin.
-
Seinät kiviset mausoleumiholvit, näet unta rahasta – näet unta maineesta.
Olit aina ensimmäinen mutta jäit toiseksi; olen pahoillani, veisin sinut verhon taakse ja keveämpiin uniin, jos voisin muuttaa mennyttä hakisin sinut pois. Jos päästäisit irti (siitä kaikesta joka on sinulle tärkeää) voisin opettaa sen tavan jolla puhalletaan savua niin, että kukaan ei saa katsettaan irti.
Kivisissä holveissa, salamoina öinä – älä mene pois.
Sateessa vaaleat seinät, ikkunalaudan pinnasta irtoaa puunsäleitä, haaveilet kasvoista jotka kadottivat ajatuksen, vielä voisin kääntyä mutten tahdo.
-
Nämä päivät ovat pahimpia.
Et olisi niin kovaa, minä sanoin. Et tekisi sitä kaikkea – et menisi.
Et tekisi kuten et tahdo.
Mutta sinun aina pitää näyttää.
Ja mennä.
Ja minä tiesin ettei siinä hyvin kävisi.
Kun olimme lapsia, tahdoit olla kuten minä ja hymyillä samalla tavalla, mutta katkeruus ei koskaan pukenut sinua.
Jos olisit kuten minä et olisi tehnyt sitä – olen pohjimmiltani pelkuri.
Kasvot jäähän päin, tiedän että olet kadonnut.
Nämä päivät ovat pahimpia.
Tiedän että vielä hetki sitten – jos olisin kääntynyt,
jos en olisi teeskennellyt etten välitä sinusta.
Sinä tiesit aina etten rakasta ketään kuten sinua.
Menit silti koska en sanonut sitä.
-
”Olet idiootti!”
”Teen mitä tahdon”, tehdään niin kuin täytyy, me kaikki. Hän tekee niin kuin tahtoo – minä teen kuin tahdon, mikä olen sanomaan vastaan hänelle?
”Se on liian helppoa.”
”Se on
tarpeeksi helppoa. Sinä et ole helppo, maailma ei ole helppo eikä ole helppoa tietää mitä täytyy, mutta tämä on helpompaa kuin mikään ja
kohtalo, se on pakotie.”
Vihaan ikkunalaudan kuhmuista pintaa, vihaan Bellatrixiä ja vihaan Voldemortia; vihaan kuolonsyöjiä.
Katso aurinkoon, näetkö, se sokaisee.
On helppoa, ei tarvitse nähdä vaikeita asioita.
Tule pois valheellisesta pimeydestä, minulla on sinulle toinen todellisuus.
”Mene, jos tahdot.”
”Menen, ja ethän sinä voi sitä estää.”
”
Saati, että haluaisin!”
Päästä irti köydestä,
ikkunalaudan pinnasta,
putoa.
Alas ja
alas. Kauemmas.
-
”Sinun veljesi on...”
Vihreä pimeänpiirto taivaalla, helvetin hymy joillakin kasvoilla.
Pahinta on se odotus kun tietää, mitä tulee kuulemaan.
// Sca nosti ikärajaa, lisäsi insestin varoituksiin ja siirsi oikealle osastolle
