Mutta mitä tapahtui mistelin alla? (K11)

[Mariaxoxo]

Ficin nimi: Mutta mitä tapahtui mistelin alla?
Kirjoittaja: Mariaxoxo
Genre: huumori, fluff, draama
Ikäraja: K11
Paritus: Luvassa on useita eri parituksia, osa hyvinkin erikoisia.

A/N: En ole ihan varma, että mistä tämä idea oikeastaan päähäni pälkähti, mutta pakkohan tämä sitten oli toteuttaa. Luvassa on siis lyhykäisiä ficcejä useilla eri parituksilla. Luultavammin jokaiseen tulee sitten erikseen omat alkutietonsa.

Prologi:

"Olenkohan nyt ymmärtänyt aivan oikein? Aiot siis taikoa linnaan mistelinoksia, jotka vaihtavat paikkaa? Ja niiden alla on, tuota, pakko vaihtaa suudelmia?"

Minerva kääntyi hämmentyneenä katsomaan vieressään seisovaa Albusta, joka hymyili innostuneesti. Vastaukseksi hän sai muutaman hajamielisen nyökkäyksen rehtorin jo miettiessä muuta.

"Ja tuota, miten sitten taataan, että niin todella tapahtuu?"

Albus naurahti Minervan epäluuloisuudelle.

"No mutta, luulin sinun tuntevan vanhan uskomuksen, että mistelinoksan alla suuteleminen takaa pitkän iän ja onnea tuleville vuosille."

Minerva ei kuitenkaan ollut vieläkään aivan vakuuttunut idean erinomaisuudesta.

"Tuntevatkohan kaikki oppilaat tämän, tuota, uskomuksen? Uskotko todella sen toimivan?"

Albus kurtisti kulmiaan miettiessään Minervan sanoja. Pian hänen ilmeensä kuitenkin taas kirkastui.

"Saatat olla oikeassa. Ehkä se ei tosiaan yksin riitä. Onneksi asia on kuitenkin helposti korjattu!"

"Ja mitähän rehtori tuolla tarkoittaa?"

Albus oli selvästi hivenen ärsyyntynyt siitä, ettei Minerva kyennyt yhtä nopeaan ajatuksenjuoksuun kuin hän itse.

"No mutta, tietysti sitä, että mistelinoksan alla on vaihdettava suudelma ennen kuin on mahdollista jatkaa kulkuaan eteenpäin. Ehkä tosiaan on järkevää varmistaa tämä pienellä taialla."

"Siis, mistelinoksan alla on pakko vaihtaa suudelmia ennen kuin on mahdollista poistua, riippumatta siitä, ketkä ovat kyseessä? Oletko nyt aivan varma, että tämä on todella paras tapa vahvistaa tupien välistä ystävyyttä?"

[KellariKummitus]

Aivan ihana, Albuksen innostuneisuus ja Minervan epäily, pystyin niin mielessäni näkemään molempian ilmeet Itse olisin loppuun lisännyt vielä esimerkiksi Albuksen toteamaan että eikö ole mahtava idea, mutta kukin tavallaan. Ja jatkoa odotan mielenkiinnolla..

[Pähkinäinen]

Ehhheh... En nyt olisi ihan varma, että tämä on paras tapa vahvistaa tupien välistä ystävyyttä. xD Jätän nyt miettimättä/sanomatta synkemmät mieleentulevat skenaariot ja odotan mieluummin, mitä kaikkea huvittavaa tästä voi seurata.

Minerva varmaan tulee katumaan, että tuli maininneeksi, miten mistelin alla suutelusta on helppo luistaa. Mahtaako hän itsekin vielä joutua uhriksi? Hmm, luulisin, että mistelinoksista voi sanoa, että niiden alla on pakko vaihtaa "suudelma" yksikössä, koska eikös se ole yksi suudelma per sattumus?

Tykkään tämän nimestä, se houkutteli lukemaan (samoin kuin kirjoittaja) ja uskon, että se tulee kuvaamaan tätä hyvin (heheh hyvä sanoa kun en ole vielä lukenut enempää mutta silti). Itse puolestani pidin lopetuksesta, kun juurikin tuo epäilys että mahtaako tämä olla ihan paras idea jäi ilmaan roikkumaan ja pohjustamaan seuraavia osia. Odotan niiden tunnelmien olevan sen mukaisia. : D

P.S. Rare <3 eli me approves erikoisemmat paritukset.

[Grenade]

Hahah, alkuasetelma vaikuttaa melko kiintoisalta! Jään seurailemaan mihin suuntaan asiat menevät ja ketkä sinne lopulta joutuvat. Albuksen ja Minervan keskustelu oli hupaisaa seurattavaa. Dumbledore taitaa vaan itse havitella suukkoa tällaisella menetelmällä.

[Mariaxoxo]

//Suuret kiitokset kommenteista kaikille! En voinut vastustaa kiusausta vaan eka ficci on Drarrya. Kyllä niitä harvinaisempiakin parituksia on ihan oikeasti tulossa, mutta kun Drarry oli vaan pakko kirjottaa 

Nimi: Nopeasti ohi
Paritus: Harry Potter/Draco Malfoy
Ikäraja: K7
Genre: draama, huumori
Haasteet: Harry/Draco-kaikkien aikojen paritus, Perspektiiviä parittamiseen parituksella Viholliset


Draco oli juuri matkalla takaisin oleskeluhuoneeseen, kun jokin keskeytti hänen kulkunsa. Hän tömähti vasten tätä jotain niin, että oli vähällä kaatua, mutta sai kuitenkin säilytettyä tasapainonsa.

Draco oli olettanut törmänneensä oveen tai kenties johonkin idiootti-Puuskupuhiin, mutta edessä ei näkynyt yhtään mitään, vain tyhjää. Tylypahkassa hän oli kuitenkin tottunut kummallisempiinkin juttuihin, joten Draco jatkoi vain matkaansa olkiaan kohauttaen. Tai olisi jatkanut, jos olisi päässyt eteenpäin. Se jokin nimittäin esti hänen kulkunsa. Ja se jokin oli näkymätön.

Dracon kärsivällisyys ei todellakaan riittänyt mihinkään näkymättömiin seiniin. Hän yritti vielä muutaman kerran päästä läpi, kunnes lopulta uskoi, ettei se tulisi onnistumaan. Syvään huokaisten hän alkoi tähyillä ympärilleen ja miettiä vaihtoehtojaan. Draco ei todellakaan aikoisi jumittua minkään näkymättömän seinän taakse. Ja vasta silloin hän huomasi sen: katossa hänen yläpuolellaan killui mistelinoksa.

Misteleistä oli kyllä puhuttu koulussa paljonkin. Monet olivat sanoneet jääneensä jumiin ja päästyään jatkamaan matkaansa vasta suudeltuaan toista osapuolta. Draco oli kuitenkin vain tuhahdellut näille jutuille. Ihmiset varmasti käyttivät sitä vain tekosyynä päästä pussailemaan. Niin kuin Zabini, jonka oli ollut "pakko" antaa kielari sille seksikkäälle Korpinkynnelle.

Harmi vain, että nyt mistelinoksa oli erehtynyt pahemman kerran. Hänhän oli ihan yksinään vankina sen typerän oksan alla. Tai niin Draco luuli. Juuri silloin hän kuuli äänen kutsuvan itseään nimeltä, äänen, jonka hän oli kaikista vähiten toivonut kuulevansa.

"Potter? Et ole tosissasi! Mitä helvettiä sinä täällä teet?"

Draco ihmetteli, miten oli saattanut olla huomaamatta Potteria, joka seisoi vähän matkan päässä hänestä ilmeisesti myöskin yrittämässä löytää reittiä ulos.

"Ööm, olin tulossa liemiluokasta."

"No mutta, sepäs mukavaa. Luuletko, että minua oikeasti kiinnostaa?"

Dracon kärsivällisyys oli ollut koetuksella jo aiemminkin, mutta nyt hän oli totaalisesti menettänyt sen. Potterkin vain tuijotti häntä niin kuin joku idiootti, sanaakaan sanomatta. Hänellä oli sitä paitsi kiire. Zabini oli saanut pöllittyä tuliviskiä keittiöstä ja Draco halusi päästä maistamaan sitä ennen kuin kaikki olisi juotu. Ilmeisesti ulospääsyyn oli kuitenkin vain yksi mahdollisuus. Hänen pitäisi suudella Potteria.

Draco olisi tehnyt mieluummin ihan mitä tahansa muuta: juonut vaikka vessanpöntöstä. Hän ei kuitenkaan aikonut jäädä junnaamaan siihen ikuisuudeksi. Asia pitäisi nyt vain hoitaa pois alta mahdollisimman pian niin hän pääsisi taas jatkamaan elämäänsä.

Potterin edelleen töllistellessä idioottina Draco tarttui tätä varsin väkivaltaisesti hiuksista kiinni vetääkseen Potteria lähemmäs. Mahdollisimman nopeasti hän painoi suudelman Potterin kuiville huulille ja vetäytyi sitten nopeasti kauemmas.

***
Potter jäi katsomaan hänen peräänsä posket punaisina Dracon painellessa kohti tupaa aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin kuin ei ollutkaan, hän unohtaisi äskeisen ja jatkaisi elämäänsä. Tuliviski odotti.

[Pähkinäinen]

Mitenköhän mahtaa elämän jatkaminen sujua? Vaikutti vähän siltä, että siinä oli Harryn puolella ehkä jotain tunteita pelissä, kun oikein punastui ja tuijotti, heheh. Tämä oli myös sitä kautta mielenkiintoinen, että Dracon näkökulma oli tosi... teinimäinen. Tai siis juuri sentyyppinen, mitä teiniltä voi odottaa. Ei tule hirveästi luettua tämäntyyppistä, mutta sepäs olikin virkistävää, ja järkeenkäypää mielestäni.

Ekan osa on nimeä myöten huvittava. xD Täällä nyt sitten odotellaan lisää sattumuksia ja sitä, kuuluuko Harrysta ja Dracostakin vielä.

[Mariaxoxo]

Nimi: Vastakohdat täydentävät toisiaan
Paritus: Lavender Brown/Parvati Patil
Ikäraja: S
Genre: fluffy, draama
Haasteet: genrehaaste genrellä femme, perspektiiviä parittamiseen parituksella ystävät, sivuhahmohaaste hahmolla Lavender Brown

A/N: Kamalan syyllinen olo, kun mun piti ihan oikeesti sillon joulukuussa kirjottaa tätä monta osaa, mutta sitten se vaan jäi... Tääkin tuntuu olevan hirveen hutiloiden kirjoitettu, kun genrehaasteen dedis lähestyy ja pakko saada viimenen teksti valmiiksi. Oon kuitenkin jo pidempään halunnut kirjoittaa näistä kahdesta, joten tulipahan sekin nyt tehtyä.

Muodonmuutosten tunti oli juuri loppunut ja Lavender ja Parvati kävelevät kohti oleskeluhuonetta. Molemmilla oli syli täynnä kirjoja ja olalla roikkuva laukku. Niin kuin  lähes aina, kuiskuttelivat tytöt nytkin toisilleen omia juorujaan ja hihittivät vähän väliä. Nyt vuorossa oli pohdinta siitä, kummanko heistä Cormac McLaggen valitsisi.

Lavender oli täysin vakuuttunut siitä, että kyseessä olisi hän, sillä he olivat molemmat vaaleahiuksisia ja sopivat siten hyvin yhteen. Parvati taas vakuutti vastokohtien täydentävän toisiaan ja jokaisen blondin tarvitsevan rinnalleen bruneten.

"Aivan niin kuin me", Lavender totesi iloisesti hymyillen ja niin mahdollisesti tulossa ollut kina tyrehtyi heti alkuunsa.

Pian taas lähinnä kikatukseksi muuttunut keskustelu kuitenkin loppui seinään aivan samalla tavalla kuin heidän etenemisensäkin. Edessä todellakin oli näkymätön seinä, joka esti heidän kulkunsa. Myöskään takaisin kääntyminen ei hyödyttänyt yhtään.

Parvati kääntyi ystävänsä puoleen hämmentyneenä. "En tiennytkään, että Tylypahkassa on myös näkymämättömiä seiniä."

Lavender vilkuili ensin keskittyneesti ympärilleen, kunnes hänen ilmeensä äkkiä kirkastui. "Ei täällä olekaan! Minä tiedän, mistä on kyse. Siitä misteli-jutusta tietenkin!"

Parvati vilkaisi ystäväänsä edelleen hämmentyneenä. "Eihän täällä ole edes misteliä."

Lavenderin otsa rypistyi taas hänen yrittäessään keksiä vastausta, mutta äkkiä heidän päänsä yläpuolelle toden totta ilmestyi mistelinoksa. "Kylläpäs vain on!" Lavender julisti voitonriemuisena.

"Harmi, ettei Cormac sattunut mistelin alle samaan aikaan, sitten oltaisiin voitu selvittää, kumman hän olisi valinnut", Parvati totesi harmia äänessään.

"Etkös sinä juuri sanonut, että vastakohdat täydentävät toisiaan? Ja meitähän on täällä nyt blondi ja brunetti", Lavender totesi silmät tuikkien.

Ennen kuin Parvati ehti kysellä, mitä hänen ystävänsä sillä oikein tarkoitti, oli Lavender jo painanut ystävänsä huulille pehmeän suudelman.