Title: Tavataan tällipajun luona
Author: Jennea
Rating: S
Pairings: James/Lily
Genre: Romance, fluff ja ihan pikkasen drama. One-shot.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. En saa tästä korvausta.
Summary: Jamesilla ja Lilylla on salainen tapaaminen linnan pihalla.
A/N: Tällainen pieni inspiraation jyllähdys näin aamutuimaan. Osaalistuu siis 3 kertaa kun -haasteeseen aiheella
3 tummaa hahmoja tällipajun luona. Sekä FF10, Kuudes aisti. Sen merkityksen varmaan sitten ymmärtää lopussa. Tai ainakin toivottavasti ymmärtää.
Mutta laittakaa kommentteja!
Tavataan tällipajun luonaJames käveli jännittyneenä kohti vanhaa ja suurta tällipajua, kuitenkaan menemättä niin lähelle, että puu olisi puolustanut itseään tunkeutujalla hutkimalla vahvoilla oksillaan. James istahti läheiselle kivelle ja tuijotteli pimeyteen, jota valaisi vain heikosti hohtava puolikuu. James veti takkiaan paremmin päälleen. Alkoi tulla kylmä.
Poika istui vielä hetken aikaa hiljakseen kivellä, kunnes ruohojen kahinaa jostakin läheltä. James nosti päänsä ja katseli ympärilleen kuitenkaan näkemättä pimeyden takia mitään. Pian James kuitenkin tunsi vieraan käden hiuksissaan. Poika käännähti nopeasti ja näki vain pitkät hohtavat hiukset.
“Hei Lily”, James sanoi hiljaa virnistäen ja hymyilevä tyttö pörrötti Jamesin tummia jo valmiiksi sekaisia hiuksia.
“Hei vain itsellesi”, Lily sanoi ja James nousi kiveltä seisomaan, jotta voisi halata tyttöä.
Halatessaan Lilya James huomasi, että tytöllä oli päällään vain villatakki.
“Mitä sinä oikein ajattelit?” James kysyi ja irrottautui tytön halauksesta, jotta saattoi katsoa Lilya silmiin, joka rypisti otsaansa kummeksuen.
“Niin mistä asiasta?”
“Siitä, että puit päällesi vain pelkän ohuen, säälittävän villatakin vaikka sovimme, että tapaamme kylmänä, tuulisena yönä kahdestaan linnan pihalla, ilman oleskeluhuoneiden lämpimiä takkoja ja peittoa, jottei kukaan keskeyttäisi meitä.”
Lily tuijotti hetken Jamesia ja naurahti.
“Anna anteeksi, että puin pelkän ohuen ja säälittävän villatakin päälleni, mutta minulla ei tosiaankaan ole kylmä.”
“Eikö?” James kysyi. Lily pudisti päätään vienosti hymyillen.
“Valehtelet.” James sanoi. “Varmasti valehtelet.”
“Se on sinun alaasi. Minä en yleensä valehtele”, Lily sanoi naurahtaen ja juuri kun James oli sanomassa vastaan, Lily suuteli poikaa suulle. James veti Lilyn lämpimään halaukseen, sillä oli kuitenkin varma, että tyttöä paleli edes vähän.
Pari halaili ja suukotteli hetken aikaa, kunnes kuulivat äänen aivan vierestä: “Potter ja Evans.”
Lily ja James irrottautuivat toisistaan ja katsoivat suoraan äkäiseltä näyttävään professori MacGarmiwaan.
“Öh, tuota, professori -” Lily aloitti, mutta MacGarmiwa keskeytti hänet närkästyneenä.
“Evans, pyytäisin, että olet nyt hiljaa. En halua kuulla mitään selityksiä. Itse asiassa en usko, että pystytte selittämään tätä mitenkään.”
“Me -” James sanoi, mutta MacGarmiwa nosti kätensä ylös, jotta James ei sanoisi mitään.
“Potter, varsinkaan sinun on turha yrittää selitellä mitään. Jollain tasolla ymmärrän tämän sinulta, arvasin, että joku kelmeistä karkaa ulos, mutta olen kerrassaan ymmälläni miten sinä, Evans, sotkeennuit tähän mukaan.” professori sanoi ja kääntyi Lilyyn päin. Lily painoi katseensa maahan.
“Professori, olen pahoillani. Ihan totta. En tiedä -” Lily aloitti, mutta James keskeytti hänet.
“Älä syytä Lilya millään lailla, professori. Tämä oli täysin minun syytäni.”
“No sen minä uskon kyllä.” MacGarmiwa sanoi. “Mutta te molemmat saatte silti jälki-istuntoa. Tulkaa.”
MacGarmiwa lähti kävelemään määrätietoisesti kohti linnaa, eikä Lilylla ja Jamesilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata häntä. Lily katsahti Jamesiin ja rypisti otsaansa.
“En voi uskoa, että lupauduin tulemaan kanssasi ulos”, Lily sanoi niin hiljaa, että vain James kuuli. “En lähde enää kanssasi minnekään kahdestaan.”
James virnisti Lilylle ja kuiskasi hänkin niin hiljaa, ettei edellä kävelevä professori kuullut.
“Lily, sinun onneksesi olemme molemmat huomisessa jälki-istunnossa, ja vain kahdestaan.”
