Title: Puhu minulle. Sano, että rakastat minua
Author: hiddenben
Rating: S
Genre: fluff, romance
Warnings: kliseistä tekstiä
A/N: Kirjoitin muutama viikko sitten eräänlaista rakkaudentunnustusta, ja tälläinen tästä sitten tuli. Ensimmäinen tekstini täällä, joten toivottavasti saan paljon mielipiteitä ((: Ja tosiaan täynnä kliseitä oleva teksti on kyseessä, sekavaisuutta myös mahdollisesti. Angstaajat, varokaa!
Puhu minulle. Sano, että rakastat minua
Sano minulle jotain. Sano minulle mitä tahansa, ei ole niin väliä sanotko sen tosissasi vai et. Kerro minulle jotain, puhu minulle vaikka maitotölkin ekologisuudesta. Minulle ei ole väliä, mitä sanot. Kunhan vain puhut.
Äännä minulle sanoja, laita ne suhisemaan korvissani, opeta minut puhumaan yhtä suloisesti kuin sinäkin. Älä kerro minulle mitään, mistä et itse pidä, sillä silloin sanat menettävät merkityksensä. Se ei enää suhise korvissani, niin kuin kaislikko meren rannalla. Meidän mökillämme oli joskus kaisloja, jotka heiluivat tuulen mukana. Ne suhisivat rauhoittavasti, saivat minut tuntemaan itseni vapaaksi, rauhoittuneeksi. Haluan että sinä puhut minulle niin, että tunnen itseni vapaaksi ja rauhalliseksi.
Samalla kun kuiskit minulle sanojasi, anna minun sulkea silmäni ja tuntea vain sinut. Haluan sinut pääni sisään, sydämeeni, koko kehooni. Enkä mitenkään kaksimielisesti, yksimielisesti vain rakkauden takia. Sinä merkitset minulle kaikkea mitä maailmassa on. Haluan olla lähelläsi.
Haluan koskettaa sinua. Tiedän, etten ole edes puolta siitä, mitä haluaisit minun olevan. Mutta tämä riittää minulle. Olen oma itseni lähelläsi, enkä osaa tehdä muuta kuin vain olla. Olen jotain muuta, kuin sitä, mistä minut tunnetaan. Tunnistaisiko kukaan minua tällä hetkellä? Kukaan muu kuin sinä?
Saanhan koskea hiuksiisi? Saanhan? Sinun punaisiin, latvoista kihartuviin hiuksiisi. Haluan haistaa niitä, tuntea niiden silkkisyyden, niiden pehmeän kosketuksen. Haluan vain katsoa ja koskea, koska ne ovat sinun hiuksesi. Ne ovat osa sinua, ja haluan tuntea jokaisen osan sinusta.
Tulen tuskin koskaan saamaan tarpeekseni hiuksistasi, mutta jatkan silti matkaani. Kosken sormenpäilläni kevyesti toista poskipäätäsi, nautin huokauksesta, joka purkaantuu punaisilta huuliltasi sanojen lomassa. Kosken korkeaa otsaasi, katson kulmakarvojasi, jotka ovat kauniissa kaaressa vihreiden silmiesi yläpuolella. Suljet silmäsi, mutta suusi käy vielä. Kuulen edelleenkin sanoja, mutta ne sekoittuvat välillä hengityksesi lomaan. Sormeni laskevat nenääsi pitkin alas kuin liukumäkeä alas huulille. Etusormeni sormenpää piirtää huulesi ääriviivat. Saan sinut hymyilemään, jolloin hymykuoppa ilmestyy kumpaisellekin poskellesi. Kosketan niitä ja tartun kiinni leuastasi.
Avaat silmäsi ja katsot minua. Katson sinua takaisin, mutten hymyile. Sinunkin hymysi hyytyy, kun tajuat mitä aion tehdä. Eihän se sinua häiritse? Eihän?
Hymy karehtii huulillani, kun lähenen sinua sentti sentiltä, milli milliltä. Suljet jälleen silmäsi, ja matkin sinua. Nuolaisen huuliani vielä kevyesti, ennen kuin painan ne sinun pehmeitä huuliasi.
Onneksi tämä tapahtuu minulle, eikä kenellekään muulle. Nyt juuri minua ei haittaa, vaikket puhukaan. Sinä puhut jollain muulla tavalla, kuin sanoilla. Sinä puhut kehollasi, kielelläsi, käsilläsi.
Älä ikinä lopeta puhumista, koska minä tarvitsen sinua.
Word count: 382
