Title: I keep on loving you
Author: Lupiness
Genre: romance/fluffy
Pairing: Lily/Sirius, viittaus paritukseen Lily/James
Rating: K-11
Summary: Tämä on kyllä sen verran lyhyen puoleinen, että tästä ei paljoa voi sanoa tai paljastan kaiken. Eli jätän sanomatta mitään.
Disclaimer: Hahmot ja paikat ovat vain lainassa J. K. Rowlingilta, enkä luonnollisesti saa tästä rahaa.
A/N: Huom huom huom, ensimmäinen ficcini täällä, joten varautukaa ei-niin-hyvään tasoon. :'D Multa kesti muutaman päivän ennen kuin uskaltauduin laittamaan tämän tänne. En olekaan ennen kirjoittanut tästä parituksesta, vaikka tykkäänkin siitä. Mutta, pidemmittä puheitta, kommentoikaahan luettuanne, ja ilmoitelkaa mahdollisista kirjoitusvirheistä.
--------------------
Punaiset hiukseni hulmusivat tuulessa ja märkä syysilma ravisteli puita rajusti. Katseeni oli lukkiutunut linnan pihalle. Odotin hytisten kylmyydessä.
Lopulta näin sen. Valtava musta koira kalmankalpeaa kuuta vasten. Sydämessäni tuntui tuttu sykähdys ja samalla tuskallinen kivun viilto. Tiesin, mistä se johtui, mutta en välittänyt.
Hengitin syvään, en antanut pelolle valtaa - ja silti pelkoni kasvoi sekunti sekunnilta.
Koira oli juossut aivan viereeni ja katsoi minua tummilla silmillään. Näin sinun muuttuvan takaisin ihmiseksi. Se näytti aina yhtä omituiselta - muutuit täysin eri henkilöksi, vaikka olit vain se yksi ja sama.
"Sirius."
Kuiskaus jäi yöhön soimaan, se kulki tuulen mukana ympäri pihamaata ja kiersi pimeydessä.
Tulit lähelleni ja tunsin sydämeni hakkaavan lujempaa. Painoit huulesi omilleni. Se tuntui turvalliselta, lämpimältä. Tunsin vartalosi omaani vasten. Kätesi hakeutuivat selälleni ja liukuivat alemmas, minun puolestaan sujahtivat hiustesi lomaan, pitivät kasvosi lähellä omiani.
Vetäydyit hellästi taaksepäin, mutta en halunnut lopettaa. Oli helpompaa, kun ei tarvinut puhua. Tunsit varmasti jonkin olevan vinossa, sillä pysähdyit.
"Lily?"
Katsoit minua huolestuneena ja kiersit käsivartesi ympärilleni. Annoin sinun tehdä sen, nojauduin olkapäähäsi ja koetin pitää itseni koossa. Halusin vain olla siinä, aina ja ikuisesti, sinun lämpimillä käsivarsillasi.
"Sirius, en minä voi."
Tiedän, että kuulit minut ja tajusit, mistä puhuin. Et kuitenkaan laskenut irti, suljit minut vain syliisi lujemmin.
"Sinä tiedät, että en halua tehdä näin Jamesille."
Tunsin nyökkäyksesi. Kurkkuani kuristi enkä halunnut puhua enää, en kertoa sitä, minkä vuoksi olin pyytänyt sinua tänne. Olin vain hiljaa ikuisuuden - tai ehkä se kesti vain sekunteja - kunnes hätkähdin - jokin kostea valui poskeani pitkin. Kyynel. Mutta se ei ollut minun.
Äänesi oli karhea kuiskatessasi: "Mitä ikinä päätätkään, kunnioitan sitä. En halua mitään muuta kuin että sinä olet onnellinen. Toivoin, että olisimme voineet olla onnellisia yhdessä - mutta... James on parempi sinulle."
Vetäytyessäsi pois luotani tuntui, kuin minua itseäni revittäisiin kappaleiksi. Käteni puristui ranteesi ympärille. Tiesin sen sattuvan, mutta luulitko, ettei minuun sattunut?
Arvaamattani suutelit minua vielä viimeisen kerran - et hellästi, niin kuin aikaisemmin, vaan ahnaasti ja intohimoisesti. Suutelin sinua takaisin. Et tiedäkään, kuinka se sattui.
Ja kun muutuit takaisin koiraksi ja juoksit linnaa kohti, en katsonut perääsi etkä sinä enää kääntynyt katsomaan minua. Nojauduin puuhun takanani ja annoin itseni valua sitä pitkin maahan, annoin kyynelten virrata enkä välittänyt siitä, kuulitko tai näitkö mitä tein. Tiesin, että en saisi enää koskaan sanoa sinulle, kuinka paljon rakastin sinua.
--------------------
A/N: Kommentit olisi mukavia.
