Title: Avaa jo ovesi
Author: Pipe
Rating: S // Frederica muokkasi ikärajaa :>
Fandom: Harry Potter
Disclaimer: Harry Potterista tutut hahmot kuuluvat J.K.R.lle ja Biisi Sony BMG.lle (ja Ilkalle), Suomenkieliset sanat kuuluvat muistaakseni Heca Jääskeläiselle
Genre: romance, slash, fluffy, songfic
Characters: Draco Malfoy, Harry Potter, Oliver Wood
Paring: H/D
Warnings: Ylisöpöö siirappia.
Summary: Harry haluaa avata Dracon muurin.
A/N: Mä en oo siis niinku pitkään aikaan kirjottanu ficcejä ja tänään sain innostuksen, eilen luin Zsanyaa koneelta ja nyt sitte sain jotain siirappia H/D.sta aikaseksi tässä tulos. Biisiksi nyt löytyi tällänen mukavan siirappinen vuodelta 2005 joka oli sillon NIIN kova juttu :'DD
_______
Avaa jo ovesi
Nään kyllä että oot yksinäinen
Miksi sä teeskentelet
Sä rakensit niin paksun muurin
Et mua ees kuulisi et
Mä katselin sua, mä en ollut voinut ennen luottaa suhun. Sä olit mun vihollinen, niin mä olin luullut jo kauan. Sulla oli aina iso lauma mukana kun kuljit. Aina Crabbe ja Goyle ja muut luihuiset kulki sun takanas. Sä olit heikko ilman niitä, sulla ei ollut todellisia ystäviä. Sä halusit olla mun ystävä jo kauan sitten, mä torjuin sun ystävyyden. Sä et voi koskaan uskoa, että se on teko jota mä kadun elämässäni eniten. Mä luulin sun olevan todella sellainen kun sä esität. Mä haluaisin, että sä kuulisit mitä mä todella ajattelen susta, mutta sun muuri ja sun kasaama jengi ympärilläs vahvisti vain sitä muuria ja sä et kuullut mun todellisia haluja. Mä halusin olla sun ystävä ja haluan yhä.
(hei kuule,) heräätkö sä koskaan öisin
Omaan nyyhkytyksees
Niin vaikka tunti sitten väitit
Et kaikki on ihan jees
Tää oli jo viides kouluvuosi, mulla oli ystäviä. Sä et pitänyt niitä koskaan minään, mä kaipasin sua ja sun ystävyyttä. Sä kuitenkin vihasit mua, mietitkö sä koskaan millasta olis ollut, jos mä olisin ollut sun ystävä alusta asti. Voldemort oli mun vihollinen, sä et. Sä luulit että olet mun vihollinen, mä välitin susta tosissaan. Mä kävelin sattumalta kolmannen kerroksen tyttöjen vessan ohi. Se oli suljettu Myrtin takia. Myrtti oli tyttö joka oli kuollut kohdattuaan Basiliskin vessassa Salaisuuksien kammion ollessa avoinna. Basiliski siis asui sielä Salaisuuksien kammiossa, mut mä tapoin sen toisena kouluvuotenani. Mä kuulin nyyhkytystä ja kävelin sisään sä olit juuri hetkeä aikasemmin väittänyt kaikille olevasi loistavassa kunnossa ja olevasi täydellinen kuten aina, mut nyt mä näin sut itkemässä siinä altaiden vierellä. Mä järkytyin, mä en edes tiennyt että sä osasit itkeä. Samassa sä huomasit mut ja yritit kirota mut taikasauvallasi mä taistelin vastaan minkä ehdin ja lähdin pakoon. Juostessani mä mietin kuinka paha olo sulla todella oli ja mistä se saattoikaan johtua.
Tahdon auttaa sua ja nostaa
Sut jaloilles taas
Mä juoksin oman tupaani ja kiitin onneani siitä, että me oltiin eri tuvissa ja ettet sä päässyt sisään, sillä sä et tiennyt meidän salasanoja. Nevillekin oli viisastunut vahingosta kolmantena kouluvuotena, jolloin Sirius Musta oli yrittänyt meidän tupaan ja kaikki oli luulleet sitä murhaajaksi. Todellisuudessa Sirius oli lavastettu syylliseksi ja se oli mun ainoa läheiseni, joka musta todella enää välitti. Pienen hetken jälkeen mä astuin ulos tupani oleskeluhuoneesta ja näin sun tuijottavan mua jäänharmailla silmilläs. Se katse pisti muhun kuin kylmä jääpuikko, mä tunsin jäätyväni. Mä ojensin käteni
”Draco, mä haluun vain auttaa sua, auttaa sua nousemaan jaloilleen!”
Mä sanoin pojalle. Sä vain sylkäisit mun kasvoilleni ja sanoit
”Mä en tarvii sun apuas kuraverisen lapsi!”
Ne sanat satutti mua, ne sattuivat syvälle mun sisimpään, mutta mä tiesin ettei Draco tarkoittanut sitä.
Avaa jo ovesi hei, kevät kylmyyden vei
Tarvin vain hetken sun aikaa
Surullakin loppu on, sen surtua saa (mä autan sua)
On taivaalla aurinko, ja vuokot puhjenneet on
Sun muuris horjuukin jo, ja murtua saa
Mä otin Dracon käden omaan käteeni.
”Draco, mä tiedän että sä tarviit apua, mä autan sua!” Mä sanoin silmät loistaen pojalle. Mä katsoin kuinka pojan ilme muuttui hetkeksi. Samassa se oli kuitenkin sitä samaa jäätä kuin aina ennenkin. Mä en vielä ollut onnistunut murtamaan Dracon muuria, mä en vielä osannut sulattaa mun rakkaani sydäntä. Mä pelkäsin, pelkäsin että jos Draco ei enää välitäkään, jos sillä olisi jo joku toinen. Silti mä tiesin ettei sillä ollut ketään. Mä olin Dracon aurinko ja mun täytyi sulattaa mun oman lohikäärmeeni sydän. Mutta jopa pojalle joka elää se oli vaikea tehtävä.
Eihän se enää soita sulle
Laita se puhelin pois
Voit purkaa kaiken itkun mulle
Se vaikka helpottaa vois
Draco odotti omaa pöllöänsä. Se oli laittanut viestiä Oliver Woodille, sille typerälle pikku äpärälle. Mitä Oliver Woodissa oli parempaa kuin mussa, mä huomasin olevani todella mustasukkainen Oliverille, joka oli joskus ollut mun hyvä ystävä. Oliver oli auttanut mua huispauksessa ykkösvuonna todella paljon. Kaikki muuttui sinä päivänä kun mä kuulin Oliver Woodin SEURUSTELEVAN Draco Malfoyn kanssa. Mä en voinut koskaan hyväksyä sitä suhdetta ja nyt Draco itki Oliverin perään. Mä olin aina valmis lohduttamaan Dracoa, jos se sitä auttais jaksamaan. Mulle oli ihan sama mitä mä tunsin kunhan Dracolla olisi kaikki kunnossa.
Sul on surua silmät täynnä
Mut mä voin kääntää sun pään
Takerru muhun, mä tykkään susta
Ja siksi luoksesi jään
Mä halusin kertoa Dracolle sen ettei Wood enää välittänyt siitä, vaan mä välitin. Mä halusin pyyhiä nuo kauniit pienet kyyneleet pois oman lohikäärmeeni silmiltä. Mä kävelin Dracon vierelle ja katsoin sitä silmiin ”Draco, mä tykkään susta” mä sanoin hiljaa pojalle ja otin pojan käden omaan käteeni. Mä tunsin palan kurkussani ja yritin nielaista sen alas. Draco ei vetänyt kättään pois mutta sen silmät olivat pelkkää jäätä. Mä otin Dracon syliini ja halasin poikaa.
Avaa jo ovesi hei, kevät kylmyyden vei
Tarvin vain hetken sun aikaa
Surullakin loppu on, sen surtua saa (mä autan sua)
On taivaalla aurinko, ja vuokot puhjenneet on
Sun muuris horjuukin jo, ja murtua saa
Poika työnsi minut pois.
”Mee muualle Potter! MÄ EN OLE HOMO! JA MÄ EN PIDÄ SUSTA! HÄIVY!”
Draco huusi niin lujaa kuin siitä ääntä lähti. Mä kaaduin lattialle tönäyksen voimasta ja katsoin platinapään perään ja nielaisin uudestaan. Mä olin mokannut totaalisesti, mutta mä tiesin sen että mä vielä murtaisin sun muurin.
Mä tiedän että sä menit rikki
Ja jotain rikki jää
Muttei pisinkään yö oo loppumaton
Hei luota ystävään
Mä juoksin Dracon perään ja työnsin sen samassa pieneen luutakomeroon ja menin itse perässä, kukaan ei huomannut minne me oltiin kadottu ja mä olin ylpeä siitä, että mä sain hetken olla kahden sun kanssas ja selittää tämän tilanteen auki.
”Draco, kuuntele mua, mä haluan vain auttaa. Mä tiedän että Wood rikkoi sun sydämen. Mä en halua tehdä samoin. Mä haluan vain auttaa ja mä tiedän että mä en koskaan voi korjata sua täydellisesti, mutta mä yritän korjata sut parhaani mukaan. Voitko sä luottaa mun sanomaan? Mä haluun että sä voit luottaa muhun, mä olen sun ystävä jos sä niin haluat!”
Mä näin pojan silmäkulmassa kyyneleen ja samassa mä tunsin huulet omilla huulillani.
Avaa jo ovesi hei, kevät kylmyyden vei
Tarvin vain hetken sun aikaa
Surullakin loppu on, sen surtua saa (mä autan sua)
On taivaalla aurinko, ja vuokot puhjenneet on
Sun muuris horjuukin jo, ja murtua saa
Mun sisin heitti volttia, lämpöiset pehmeät huulet omillani tekivät perhosia vatsaani ja samassa kun poika oli irroittamassa otettaan vedin pojan takaisin ja vastasin suudelmaan ja pyydin kyyneleen Dracon silmäkulmasta. Mä syleilin Dracoa ja paransin kosketuksellani pojan haavoja ja samalla mä vihdoin mursin Dracon kylmän ulkokuoren ja tein Dracosta onnellisimman ihmisen tässä maailmassa.
