Kolmas ihme
Author: Kathy
Genre: En osaa sanoa... No, draama, taikka romance ovat varmaan lähimpinä
Pairing: Ginny/Harry, (Ron/Hermione)
Rating: Sallittu
Disclaimer: Henkilöt kuuluvat J.K Rowlingille, minä vain kirjoitan heistä huvin vuoksi.
A/N: Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä tästä paljon pidempi ja oikeastaan täysin erilainen, mutta nyt tuli kuitenkin tällainen. Kommentit ovat luonnollisestikin erittäin toivottavia.
Olen varmasti maailman onnellisin ihminen juuri nyt. Maatessani tässä Harryn lämpimät kädet ympärilläni mielessäni välähtelee päivän tapahtumia.
”Ginny, onko kaikki hyvin?” Harry kysyy huolissaan.
”Harry, se... asia on niin... olen raskaana”
”Oletko tosissasi? Voi Ginny, sehän on loistavaa!” Harry kaappaa minut syleilyynsä. Hymyilen hämillisenä mutta onnellisempana kuin ikinä.Harryn tasainen hengitys kutittelee niskaani. Hän on unessa, mutta hänen kätensä ovat yhä minun ympärilläni.
”Viedään Albus ja James Ronille”, Harry ehdottaa.
”Se olisi ihanaa, Harry”
”Sitten voimme mennä siihen lempiravintolaasi, mitäs sanot?”
”Hemmottelet minua”
”Minun pitäisi tehdä sitä useammin”Suljen silmäni ja huokaisen onnellisena syvään.
”Te salaatte jotakin”, Hermione sanoo kärsimättömästi tutkien tarkasti ilmeitäni. Harry virnuilee vieressäni hakiessamme poikia hoidosta.
”Mitä? Ei, emme!” huudahdan, mutten osaa pitää ilmettäni kurissa sen paremmin kuin Harrykaan.
”Älä viitsi, virnuilette molemmat kuin vähäjärkiset. Mitä on tapahtunut?”
”Hyvä on, hyvä on... Olen raskaana.”
”Mitä! Ettekä heti kertoneet! Ei tuollaista pimitetä ystäviltä!” Hermione kiljahtaa riemuissaan ja hyppää kaulaani.Harry tuhahtaa unissaan ja hänen käsien otteensa ympärilläni tiukentuu. Hymyilen raukeasti.
”Mikä tuo ääni oli?” kysyn ja käännyn sohvalla niin että näen takapihalle antavasta ikkunasta ulos.
”Mitä? Ilmiintyikö sinne joku?” Harry kysyy ja tähyilee myös takapihalle.
”Ginny!” kuuluu takaoven takaa äitini huuto. Menen avaamaan hänelle oven. Äiti rutistaa minut oitis syleilyynsä.
”Kultaseni, miten voit? Kuulin juuri, ja olen niin onnellinen!”
Olisi pitänyt arvata.
”Äiti, minä kuristun”, valitan ja äiti päästää otteensa. Hän rientää Harryn luokse ja säteilee kuin pieni aurinko.Kuuntelen levollista hiljaisuutta ja olen jo melkein unessa...
”Onkohan se poika vai tyttö?” Harry miettii.
”Minulle sillä ei ole väliä”
”Ei minullekaan, tietenkään, mietin vain...”
”Tämä on kyllä ihme”, huokaan ja Harry silittelee hiuksiani, ”Kolmas ihmeeni.”
