Kun Lily Siriukseen törmäsi (S/R, L/J, valmis, S)

[pihlajanmarja]

Nimi: Kun Lily Siriukseen törmäsi
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: S
Paritukset: Remus/Sirius, toisessa osassa myös Lily/James
Summary: ”Okei, auta sinä minua, niin minä autan sinua.” Mitä tuosta Lilyn ja Siriuksen tekemästä lupauksesta oikein seuraakaan?
A/N: Kirjoitin tämän eilen illalla kun olisi pitänyt olla nukkumassa univelkoja pois, mutta kun tuli idea niin ei sitä kirjoittamista voinut kesken lopettaa. Tähän on tulossa vielä toinenkin osa. Olisi kiva jos kommentoisitte, ja vielä kivempi jos kommentoisitte rakentavasti, eli kerrotte miksi piditte tai miksi ette.


Kun Lily Siriukseen törmäsi

Osa 1: Lily auttaa Siriusta

Yleensä jokaisessa kirjassa ja elokuvassa, jossa tyttö ja poika törmäävät toisiinsa sisäoppilaitoksessa niin, että tytön koulukirjat lentävät lattialle, seuraavat tapahtumat ovat nämä, tässä järjestyksessä: 1. Tyttö kivahtaa: "Katsoisit eteesi!" 2. Poika pyytää anteeksi ja tarjoutuu auttamaan kirjojen keräämisessä 3. Tytön ja pojan katseet kohtaavat, kun he keräävät kirjoja 4. Suudelma 5. Tyttö ja poika alkavat seurustella, menevät naimisiin, saavat vähintään kolme lasta ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Näin ei kuitenkaan käynyt Sirius Mustan ja Lily Evansin tapauksessa. Onneksi.

Sirius oli ollut koko viikon omissa ajatuksissaan. Hän oli välitunnitkin mieluiten yksin, ja se oli jo jotakin aivan omituista Sirius Mustalta.
Nytkin hän oli kävelemässä päivän viimeiseltä tunnilta – muodonmuutoksia – yksin kohti Rohkelikko-tornia. Lily Evans käveli reipasta vauhtia hänen takanaan kohti samaa päämäärää. Kumpikaan ei kiinnittänyt mitään huomiota toisiinsa, ei ennen kuin Sirius pysähtyi yhtäkkiä ja Lily törmäsi häneen.
”Musta, pitihän se arvata! Voisit vähän huomioida ympäristöäsi!” Lily sanoi melko epäoikeudenmukaisesti, koska ei ollut itsekään kiinnittänyt minkäänlaista huomiota siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui. Lilyllä oli kuitenkin omat syynsä olla huolimaton – niin kyllä Siriuksellakin. Lily kiersi Siriuksen, koska ärsyttävä Musta ei näköjään vaivautunut siirtymään hänen tieltään, ja tuhahti: ”Mikä sinua vaivaa”, jatkaen matkaansa.
”Ei minua mikään vaivaa”, Sirius vastasi kun Lily oli vielä kuulomatkan päässä. Silloin hänen päähänsä pälkähti epätoivoinen idea.
”Tai oikeastaan… Lily, pysähdy!”
”Jos sanot minua Evansiksi, saatan pysähtyäkin”, Lily vastasi varmana siitä, ettei Musta sellaiseen vaivautuisi.
”Hyvä on. Evans, pysähdy! Olisitko niin kiltti?”
Lily pysähtyi enemmänkin hämmästyksestä siihen, että Sirius oli juuri sanonut ”Olisitko niin kiltti?” kuin siksi, että häntä oli pyydetty pysähtymään. Sirius käveli hänen luokseen ja sanoi:
”Kyllä minua jokin vaivaa. Taidat olla ainoa henkilö, joka voi auttaa.”

Tämä oli omituinen törmääminen, sen Lily Evans pystyi todistamaan.

Sirius johdatti Lilyn kirjaston hiljaisimpaan nurkkaan, ettei kukaan varmasti kuuntelisi heitä. He istuivat pöydän vastakkaisille puolille ja Lily katsoi Siriusta kysyvästi. Sirius puri huultaan Lilyn kysyvän katseen alla ja mietti, miten aloittaisi. Miten ikinä hän aloittaisikaan, siitä tulisi äärimmäisen noloa.
”Tuota… minä olen rakastunut”, Sirius sanoi ja tarkkaili Lilyn ilmettä. Se ei ollut erityisen hämmästynyt.
”Tuon verran kuka tahansa, kenellä on silmät päässään, on jo tajunnut”, Lily sanoi kuivasti.
”Miten niin?” Sirius kysyi yllättyneenä. Hän oli luullut käyttäytyneensä aivan normaalisti.
"Kukaan ei voi olla huomaamatta, että olet ollut viime aikoina paljon hiljaisempi kuin aikaisemmin. Ainakin minä olen huomannut sen. Et juttele tunneilla kavereidesi kanssa, istut vain käsi poskella ja tuijotat jonnekin lasittunut ilme kasvoillasi. Selvästi rakastunut", Lily lateli faktat Siriukselle tylsistyneen kuuloisena. Häntä ei selvästikään kiinnostanut Siriuksen rakkaushuolet pätkääkään.
”Ei kai… ei kai minusta huomaa, keneen olen rakastunut?” Sirius kysyi huolissaan yrittäen olla loukkaantumatta Lilyn tylsistyneestä asenteesta.
”Se kai sinun pitää kertoa minulle, jos haluat, että autan sinua. En kyllä tajua, miten minä muka voisin auttaa sinua rakkaushuolissasi”, Lily naurahti.
”Okei”, Sirius sanoi pelatakseen aikaa. Hän ei välttämättä halunnut tunnustaa heti, keneen oli rakastunut. ”Se on… olen rakastunut ystävääni. Hyvin maskuliiniseen sellaiseen.” Sirius näki Lilyn kulmakarvojen sinkoavan taivaisiin.
”Et kai… et kai vain Jamesiin?” Lily kysyi ja tiesi äänensä kuulostavan kummallisen huolestuneelta, kun kyseessä oli vain Potter. Sirius nauroi hänen ilmeelleen.
”James on minulle kuin veli, iljettää koko ajatuskin. Mitä se sitä paitsi sinua liikuttaa? Sinähän vihaat Jamesia.”
Lily lehahti punaiseksi.
”Niin, ei se minua liikuta… Vihata on kyllä hieman liian kova sana, Musta.”
Sirius kohotti toista kulmakarvaansa. Hänen oli pitänyt harjoitella kauan peilin edessä tuota elettä, ennen kuin oli onnistunut, mutta taidosta oli tosiaan hyötyä.
”No, palataanpa minun rakastumiseeni”, Sirius sanoi kiusaten Lilyä vielä vähän lisää. ”Niin, ei se James ole, vaan Remus. En uskalla sanoa hänelle mitään, koska olemme aivan liian hyviä ystäviä, että voisin pilata sen.”
”Miten minä muka voisin auttaa?” Lily kysyi kiitollisena siitä, että puheenaihe oli taas siirtynyt Siriukseen.
”Sinä ja Remushan olette kavereita?” Sirius kysyi.
”Kyllä, jonkinlaisia…”
”Voisitko puhua hänelle jotain… Vaikka, että olet alkanut epäillä, että minä tunnen jotain muutakin kuin ystävyyttä häntä kohtaan. Katsot miten hän reagoi, ja kerrot sitten minulle. Siitä olisi paljon apua. Jooko, Lily?”
”Se on Evans sinulle”, Lily tokaisi. ”Autan sinua, jos sinä autat sitten minua.”
Mitä ongelmia sinulla muka voisi olla.
”Ei minulla olekaan, muuta kuin tämä yksi”, Lily vastasi ja Sirius tajusi ajatelleensa ääneen.
”Ja mikä se sinun ongelmasi oikein on?”
”Kerron sitten, kun olen puhunut Remukselle”, Lily sanoi.
”Okei, auta sinä minua, niin minä autan sinua.”

Seuraavana päivänä Lily näki loistavan tilaisuuden puhua Remukselle, kun näki tämän istumassa ilman ystäviään oleskeluhuoneen nojatuolissa lukemassa kirjaa. Lily istuutui häntä vastapäätä, että näkisi hänen reaktionsa, niin kuin Sirius oli käskenyt tehdä.
”Hei, Remus”, Lily sanoi ja Remus nosti katseensa kirjasta. ”Mitä kirjaa luet?”
”Dickensin Kahta kaupunkia.”
Remus ei näyttänyt olevan puhetuulella, koska hän jatkoi lukemista vilkaisemattakaan Lilyyn. Lily rykäisi, ja Remus katsoi häntä kysyvästi kirjansa yli.
"Minulla on sinulle asiaa. En ole aivan varma, olenko oikeassa, mutta minusta tuntuu että minun pitää kertoa tämä sinulle silti."
Remus laski kirjansa pöydälle ja katsoi Lilyä hieman uteliaana.
”Oletko huomannut Siriuksen käytöksessä jotain outoa viime aikoina?” Lily aloitti. Hän ei ollut tarkalleen suunnitellut, miten kertoisi asiansa, joten oli parasta aloittaa varovasti.
”Itse asiassa olen. Hän ei puhu niin paljon kuin yleensä. Joskus hän katsoo minua aivan kuin aikoisi sanoa jotain tärkeää, mutta lähteekin sitten vain pois paikalta. Minulla on hieman ikävä vanhaa Siriusta, jos totta puhutaan. Hän ei enää edes häiritse minua, kun teen läksyjä, ja tajusin juuri että hän auttaa minua keskittymään paremmin kuin hiljaisuus. Miten niin? Onko oudolla käytöksellä jotain tekemistä minun kanssani?”
”Tietenkin on, senkin hölmö”, Lily sanoi ennen kuin ehti estää itseään. ”Hän on rakastunut sinuun, jos en ole aivan väärässä.” Näinkö asiat kerrotaan varovaisesti? Lily mietti, muttei voinut asialle enää mitään. Remuksen ilme oli puhtaasti hämmästynyt.
”Sirius? Minuun? Miten se voi olla mahdollista?”
”En minä tiedä, miten se on mahdollista, mutta on aika selvää, ettei hän saa silmiään irti sinusta.” No, Lily ajatteli, nähtävästi minun oli pakko sotkea asioita vielä vähän lisää.
”Minähän olen pelkkä resuisiin vaatteisiin pukeutuva, kirjoja lukeva valvojaoppilas! Ja kaiken lisäksi ihmis- ihminen joka on aivan liian tylsä. Sirius taas – hän on melkein täydellinen. Miten hän voisi tuhlata tunteitaan minuun? En minä ansaitse häntä.”
”Sinähän olet ihana ihminen! Et sinä ole tylsä, Remus. Minäkin rakastuisin sinuun, jos en olisi jo rakastunut Ja- erääseen toiseen. Olin ihastunut sinuun neljännellä luokalla, ja tiedän aika monia muitakin, jotka lähtisivät mielellään kanssasi Tylyahoon vielä tälläkin hetkellä, ettäs tiedät.” Lily olisi voinut hakata päätään seinään. Hän oli lipsauttanut aivan liikaa salaisuuksia yhden puheenvuoron aikana. Remuksen posket punehtuivat.
”Oletko sinä rakastunut Siriukseen?” Lily kysyi vakavalla äänellä. Nyt hän ei tehnyt tätä enää pelkästään auttaakseen Siriusta, että Sirius auttaisi häntä. Hän teki tämän myös Remuksen takia.
”Olen”, Remus tunnusti.
”No, mene etsimään hänet ja puhu hänelle, äkkiä!” Lily tokaisi. Remus nousi tuolista tietäen varsin hyvin, että Lily Evansille ei kannattanut väittää vastaan.
Lily jäi katsomaan, kuinka Remus hävisi muotokuva-aukosta pois hänen näköpiiristään. Toivottavasti Sirius on yhtä hyvä auttamaan minua kuin minä häntä, Lily ajatteli melko tyytyväisenä itseensä.

Remus löysi Siriuksen lentämässä huispauskentällä Jamesin ja Peterin kanssa. Hän huiskautti heille kättään, ja he laskeutuivat maahan.
”Remus, sinunkin pitäisi kokeilla lentämistä. Jos Peter ja Siriuskin osaavat, sinä et voi olla aivan surkea”, James virnisti.
Sirius katsoi Remusta kummallinen katse silmissään.
”Sirius, minulla on asiaa”, Remus sanoi kietoen kaulahuiviaan tiukemmin ympärilleen. Oli lokakuu, ja ulkona oli kylmä.
”Okei”, Sirius sanoi yrittäen olla kuulostamatta liian toiveikkaalta. ”Odottakaa, tyypit, me tullaan ihan kohta”, hän huikkasi Jamesille ja Peterille, jotka jäivät seisomaan kentälle uteliaan näköisinä. Sirius yritti olla välittämättä heistä ja samalla olla välittämättä Remuksen kädestä, joka oli tarttunut häntä ranteesta raahaten häntä huispaajien pukuhuoneiden taakse. Mitä asiaa hänellä oikein on, Sirius mietti kuumeisesti, kun he saapuivat määränpäähän ja Remus katsoi häntä hieman neuvottoman näköisenä. Remus vaihtoi painoa jalalta toiselle ja rykäisi. Tuntui kuin häneltä ei tulisi ääntä ollenkaan, ja hän olikin pitkän aikaa hiljaa ennen kuin sai koottua ajatuksensa.
”Sirius… minä taidan olla rakastunut sinuun.”
Sirius ei ollut osannut odottaa läheskään tuollaista reaktiota. Hetken ajan hän olisi vain halunnut rynnätä sisälle linnaan ja suudella Lily Evansia suoraan suulle, mutta sitten hänen siniset silmänsä kohtasivat Remuksen ruskeat ja hän totesi Remuksen suutelemisen olevan paljon parempi idea. Mitä Jameskin olisi ajatellut, jos Sirius olisi toteuttanut suunnitelmansa? Remuksen kylmät kädet livahtivat Siriuksen paidan alle lämmittelemään, eikä Sirius ajatellut enää yhtään mitään.

James ja Peter vilkaisivat toisiaan huvittuneet ilmeet kasvoillaan, kun Sirius ja Remus ilmestyivät pukuhuoneiden takaa käsi kädessä, hiukset sekaisin ja hymyt huulillaan.
”Vastoin parempaa tietoa voisi kuvitella, että olitte tuolla nuoleskelemassa ettekä juttelemassa”, James sanoi ja hymyili ilkikurisesti.
”Itse asiassa olet oikeassa”, Remus sanoi ja hymyili aivan yhtä ilkikurisesti suudellessaan Siriusta poskelle. ”Toivottavasti teillä ei ole mitään sitä vastaan.”
”Sillä jos on, kiroan teidät molemmat”, Sirius ilmoitti hyväntuulisesti.
”Jos te haluatte nuoleskella toisianne, se ei ole meidän asia. Eikä meillä ole yhtään mitään sitä vastaan.”
”Sitä paitsi on parempi hyväksyä se. Muuten meidät kirotaan”, Peter lisäsi ja he kaikki purskahtivat nauruun.
Kun he lähtivät kentältä kohti luutavarastoa jutellen iloisesti, Sirius kietoi kätensä omistavasti Remuksen vyötärön ympärille. Remus ei valittanut.

[Michanya]

Hii! Olen ensimmäinen kommentoija, joten pitää kai yrittää oikein kunnolla. *ryhdistäytyy*

Tarina alkaa oikein lupaavasti, hauskasti ja mielenkiintoa herättävästi! Tuli sellainen olo että on pakko lukea nopeasti eteenpäin.
Tekstisi oli loppuun saakka mukavan kevyttä lukea ja ihanan huumoripitoista, menemättä kuitenkaan ääliöläpän puolelle (jossa ei sinänsä kyllä ole mitään vikaa ). Henkilöt olivat mahtavia ja etenkin dialogi toimi mielestäni hyvin.
Juonen puolesta minulla ei ole muita moitteita, kuin että eteni ehkä vähän liian nopeasti. Pituutta ficillä olisi saanut olla vähän lisää siis.

Nyt odottelen täällä innolla jatkoa, koska minun on pakko saada tietää minkä palveluksen Sirius joutuu puolestaan tekemään Lilylle! (:

[pihlajanmarja]

Michanya: Kiitos kommentista. Kirjoitin kyllä jo jatkonkin, mutta taidan kirjoittaa sen uudestaan koska mielestäni se ei ollut todellakaan mitään kovin laadukasta tekstiä. Niin että saat vielä vähän aikaa odotella jatkoa. Kiva että pidit

--minkä palveluksen Sirius joutuu puolestaan tekemään Lilylle! (:

Äh. Pitäisi osata olla ajattelematta kaikkea kaksimielisesti. 

[Winthrop]

Iiiiih, ihana! 
Pidin tästä, ja paljon pidinkin. Helppolukuista, selkeää tekstiä.

Yleensä jokaisessa kirjassa ja elokuvassa, jossa tyttö ja poika törmäävät toisiinsa sisäoppilaitoksessa niin, että tytön koulukirjat lentävät lattialle, seuraavat tapahtumat ovat nämä, tässä järjestyksessä: 1. Tyttö kivahtaa: "Katsoisit eteesi!" 2. Poika pyytää anteeksi ja tarjoutuu auttamaan kirjojen keräämisessä 3. Tytön ja pojan katseet kohtaavat, kun he keräävät kirjoja 4. Suudelma 5. Tyttö ja poika alkavat seurustella, menevät naimisiin, saavat vähintään kolme lasta ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Kyllä, tuo on aivan totta . Olen katsonut parikin leffaa, jossa käy juuri noin.

Mutta, tämä oli hauskaa luettavaa. Jatkoa, kiitusta!
~Winthrop

[pihlajanmarja]

Kiitos kommentista, Winthrop. Jatkoa tulee jossain vaiheessa.

[pihlajanmarja]

A/N: Tässä toinen osa. Itse olen tosi tyytyväinen tähän, paljon parempi kuin se alkuperäinen jonka kirjoitin ja joka oli kyllä erittäin surkea.  Kommentit piristävät päivääni.

Osa 2: Sirius auttaa Lilyä

”No niin. Luulit varmaan, että unohtaisin lupaukseni, etkö vain? Mutta kyllä minä vielä muistan, mitä lupasin”, Sirius sanoi hymyillen Lilylle hymyä, joka ei ollut kovin usein lähtenyt hänen kasvoiltaan sen jälkeen, kun hän ja Remus olivat päätyneet yhteen. Sirius oli kiskaissut Lilyä hihasta päivällisen jälkeen ja he olivat lähteneet pihalle, että voisivat jutella rauhassa. James oli katsonut heidän peräänsä mustasukkaisena, mutta kun hän oli vilkaissut Remusta vierellään, hän oli varma, ettei Sirius voisi mitenkään vaihtaa Remusta kehenkään muuhun. Välillä tuntui oudolta, kun parhaat ystävät seurustelivat keskenään, mutta ehkä hän siihen tottuisi. Joskus.
”Eihän siinä kestänytkään kuin kaksi viikkoa muistaa, että olit luvannut jotain minulle”, Lily sanoi kädet puuskassa.
”Anteeksi, ihan oikeasti, Evans! Onko sinun ongelmasi niin kiireinen?” Lily kohautti olkapäitään. ”Mikä ongelmasi edes on?”
”En tiedä miten sanoisin tämän, mutta ehkä minä keksin tavan, jolla kertoa nolaamatta itseäni, että minä olen rakastunut Potteriin ja toivottavasti mutisin sen tarpeeksi selvästi, ettei minun tarvitse toistaa sitä.”
”Anteeksi?” Sirius kysyi.
”Minä olen rakastunut Potteriin”, Lily sanoi eikä katsonut Siriukseen päinkään.
”Jep, kyllä minä kuulin sen jo ensimmäisellä kerralla. Halusin vain kuulla sinun sanovan sen uudestaan”, Sirius sanoi hilpeästi.
”Musta, sinä olet ääliö”, Lily irvisti. ”Voisitko olla irvailematta? Jos et voi, minä tiedän monta hyödyllistä loitsua, joilla saan sinut olemaan hiljaa koko loppuelämäsi.”
”Sinä olet pelottava”, Sirius mutisi. ”Mutta mihin tarvitset minun apuani? Minä kun luulin että sinä olet fiksu, mutta näköjään et. James on lääpällään sinuun, jos et ole sattunut huomaamaan. Sinun ei tarvitse muuta kuin pyytää häntä Tylyahoon, siinä se.”
”Miten oletinkaan että sinä, Sirius Musta, tajuaisit tästä mitään. En minä voi noin vain pyytää häntä ulos, kun olen näin pitkään torjunut hänet. Hän taas on lakannut yrittämästä. Minun pitäisi päästä hänen kanssaan ulos, ja saada hänet ajattelemaan että se oli hänen ideansa.”
”Naiset ovat kieroja”, Sirius mutisi.
”Sen takia pysytteletkin varmaan Remuksessa”, Lily sanoi. ”Ja voisit vaikka muistaa, kenen ansiosta te olette yhdessä. Yritä edes auttaa. Muuten löydät itsesi riippumassa katosta – ”
”Älä jatka tuota lausetta”, Sirius mutisi silmät kiinni. ”En halua tietää. Jamesin täytyy olla poissa tolaltaan, kun pitää sinusta. Mutta toisaalta, kyllä sinussa täytyy jotain hyvääkin olla, kun kerran autoit minua. Lupaan keksiä jotain, että saat ihanan Jamesisi.”
Lilyn ilme kirkastui ja hän ryntäsi rutistamaan Siriusta.
”Kiitos Sirius, kiitos!”
”Sinun ei tarvitse alkaa tunteelliseksi”, Sirius irvisti. ”Mutta ole hyvä, Evans.”
”Sano vain Lily.”
”Sinä olet outo tyttö, Lily”, Sirius pudisteli päätään. ”Ehkä sinä kuitenkin olet ihan mukava, kun sille päälle satut.”
Lily iski silmää, ja Sirius mietti, mikä tuohon tyttöön oli oikein mennyt.

”Mistä te juttelitte noin pitkään?” Remus kysyi nostaen katseensa kirjasta, jota oli ollut lukemassa.
”Enemmänkin kinastelimme”, Sirius nauroi. ”En tiedä, saisinko sanoa tätä.”
”Älä sitten sano”, Remus kohautti olkapäitään ja jatkoi kirjan lukemista. Sirius istui hänen viereensä sängylle ja suukotti Remuksen kaulaa, iloisena siitä, että sai vihdoinkin tehdä niin.
”Miksi sinä luet aina”, hän kysyi ja painoi toisen suukon Remuksen poskelle. ”Keskittyisit joskus minuunkin vähän, hupsu.”
”Tiedän, että palat halusta kertoa minulle jotakin, jota Lily kertoi sinulle, ja josta et ole varma, saisitko kertoa sitä eteenpäin”, Remus sanoi. Hymy nyki hänen suupieltään ylöspäin. ”Sirius, olet parantumaton.”
”Ja silti sinä rakastat minua”, Sirius tokaisi ja puhalsi Remusta korvaan saaden tämän kiemurtelemaan paikallaan.
”Tuo kutitti. Ja tietysti minä rakastan sinua, Anturajalka. Miten minä muuten kestäisinkään sinua…”
”Niin, mutta se juttu, josta en ole varma, saisinko kertoa sitä. Haluatko auttaa? Tarkoitus olisi saada lukittua Lily samaan luutakomeroon Jamesin kanssa. Lily itse pyysi, usko tai älä.”
Remus purskahti nauruun ja asetti kirjan viereensä keskittyen vihdoinkin ainoastaan Siriukseen.
”Oletko aivan varma, että kuulit oikein? Ja miksi hän yleensä pyytäisi sinua auttamaan häntä?”
”Kyse oli lupauksesta. Hän auttoi minua eräässä jutussa, ja nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Ei hän kyllä aivan niin sanonut, että haluaa Jamesin kanssa samaan luutakomeroon, mutta jotain siihen suuntaan.”
”En usko”, Remus nauroi. ”Mutta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, minkä näköisenä James tulisi ulos komerosta lähenneltyään Lilyä aivan liian monta kertaa. Voin minä auttaa…”
Sirius vilkaisi Remusta muka kauhistuneen näköisenä.
”Remus Lupin, taidat ottaa minusta huonoja vaikutteita.”
”Sinä kun olet niin paha, paha poika. Paha, paha, paha…” Remus kumartui joka sanalla lähemmäksi Siriusta kunnes heidän huulensa tapasivat. Sirius nojautui taaksepäin ja veti Remuksen mukanaan. Lily, James ja luutakomero voisivat kyllä odottaa vielä vähän aikaa.

”Onko suunnitelma selvä?” Sirius varmisti Remukselta. ”Meidän pitäisi lähteä tästä pikkuhiljaa, jos aiomme ehtiä. Kuulin, kuinka James ehdotti, että he aloittaisivat partiointikierroksensa alhaalta, joten meillä pitäisi kyllä olla aikaa hipsiä kolmannen kerroksen luutakomeroon ja vaikka lämmitellä vielä vähän aikaa, ennen kuin he tulevat.”
”Oletko varma, että he tarkistavat joka luutakomeron?”
”Kysyin jo asiaa Jamesilta. Hän näytti hyvin epäluuloiselta ja sanoi, että tänä iltana ainakin.”
Remus nauroi.
”Toivottavasti he eivät tule ihan heti, että ehditään lämmitellä oikein kunnolla.”
”Remus, sinusta on tullut kyllä todella hävytön viime aikoina… Mutta ehkä minun ei pitäisi valittaa.”
”Ehkä ei”, Remus virnisti.

Lily tajusi, että Sirius ei ollut puhunut Jamesille vielä mitään. James oli tavallisen kohtelias partiointikierroksen aikana, eikä puhunut hänelle sen enempää kuin yleensäkään. Ehkä James oli jo kyllästynyt häneen…? Lily yritti ravistella ajatusta pois mielestään. Sirius oli vain unohtanut puhua. Se olisi niin Siriuksen tapaista.
He kävelivät portaat ylös kolmanteen kerrokseen. Lily avasi ajatuksissaan erään luutakomeron oven, ja käski siellä olevat ihmiset pois. James oli kävellyt hänen vierelleen ja Lily näki hänen ilmeensä olevan melko kauhistunut. Lily käänsi katseensa Jamesista takaisin komerossa suutelevaan pariin. Remus ja Sirius.
”No niin, ulos sieltä”, Lily sanoi. Sirius ja Remus irrottautuivat toisistaan hieman pettyneen näköisinä, ja kävelivät ulos jättäen oven auki. Lilyn olisi pitänyt arvata, että heillä oli jotain mielessään, mutta tietenkään hän ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Jamesia. Sirius ja Remus tönäisivät pahaa-aavistamattomat johtajaoppilaat luutakomeroon ja lukitsivat oven heidän jäljessään.
”Minä tapan Siriuksen”, Lily irvisti. ”Miksi hänen pitää aina olla noin lapsellinen! Sinä olet sentään aikuistunut vähän, James.”
James sytytti taikasauvansa päähän valon ja tuijotti Lilyä hämmästynyt ilme kasvoillaan.
”Sanoitko juuri minua Jamesiksi?”
”Taisin sanoa”, Lily sanoi ja hymyili. ”Haittaako se sinua?”
”En voisi niinkään sanoa…” James sanoi häkeltyneenä. ”Alohomora”, hän sanoi ja napautti luutakomeron lukkoa taikasauvallaan. ”Jotenkin arvasin tämän”, hän jatkoi kun ovi ei auennut. ”Ne ärsyttävät idiootit ovat lukinneet meidät luutakomeroon. Mutta voin vannoa, että tämä ei ollut minun ideani.”
Lily katsoi Jamesia ärtyneenä. Ei voi olla totta. He olivat kahdestaan lukittuina erittäin ahtaaseen tilaan, ja James Potter yritti päästä pois sieltä!
”Potter”, Lily sanoi lyhyesti. ”Mikä ihme sinua vaivaa?”
”Ihan oikeasti, Evans, en minä tätä keksi-”
Lily ei enää kestänyt Jamesin selittelyä vaan suuteli häntä. Ihan sama, vaikka koko suunnitelma oli mennyt pilalle Mustan pelleilyn vuoksi. Kunhan James vain tajuaisi vastata suudelmaan! James vastasikin, aluksi. Mutta sitten hän työnsi Lilyn pois ja katsoi häntä todella hämmästyneen näköisenä.
”Mitä tämä – miksi sinä – voisitko selittää, mitä tuo oli?”
”Se oli suudelma”, Lily totesi. ”Ainut keino saada Potter hiljaiseksi, näemmä. Halusin vain testata, pidätkö sinä minusta vielä. En kyllä oikein saanut selvää. Pitäisiköhän minun kokeilla uudestaan?”
”Lily. Olet tullut hulluksi, mutta ehkä hulluus ei ole niin pahasta. Vai onko?”
”En minä ole tullut hulluksi. Tai ehkä olenkin. En minä tiedä.”
James suuteli Lilyä. Hän ei todellakaan tiennyt, mitä oli tapahtumassa, mutta ehkä hän ei halunnutkaan tietää, vaan nauttia hetkestä.

”Pitäisiköhän meidän päästää heidät jo ulos?” Remus kysyi. ”Olen varma, että Jamesilla on musta silmä. Tai kaksi.”
”Ehkä pitäisi, että he voisivat jatkaa kierrostaan. Ja meilläkin taisi jäädä jotain kesken tuolla komerossa...”
”Taisi jäädä. Oletko muuten vieläkin varma, että Lily ei nirhaa meitä sen takia, että lukitsimme heidät tuonne ahtaaseen komeroon kahdestaan?” Remus kysyi. ”Voit olla aika jääräpää joskus, mutta eikö tosiasiat pitäisi myöntää?”
Sirius hymyili salaperäisesti.
”Saat nähdä.”
Hän heilautti taikasauvallaan luutakomeron ovenkahvaa, ja ovi lennähti auki.
”Mitä minä sanoin”, Sirius sanoi Remukselle ja kääntyi sitten yhä suutelevan parin puoleen. ”Hei, jos ette sattuneet huomaamaan, ovi on auki ja teidän pitäisi jatkaa partiointikierrostanne”, hän huusi ja James ja Lily erosivat. Sirius iski Lilylle silmää, ja tämä iski takaisin. James näytti säteilevän iloa ja voitonriemua.
”Minä en todellakaan tiedä, miksi lukitsitte meidät tuonne komeroon, mutta kiitos siitä silti”, hän sanoi irrottamatta toista kättään hetkeksikään Lilyn vyötärön ympäriltä. ”Me taidamme jatkaa partiointia, vai mitä kulta?”
Lily nauroi ja nyökkäsi. He lähtivät kävelemään iloisesti jutellen kohti neljänteen kerrokseen johtavia rappusia, ja Remus ja Sirius jäivät seisomaan käytävälle kahdestaan. Sirius heilautti kätensä Remuksen hartioiden ympärille.
”Mitäs minä sanoin. Mitä luulet, Kuutamo, pitäisiköhän meidän mennä tuonne komeroon Voroa piiloon?”
”Varmaan. Ei sitä koskaan tiedä, milloin se kyylä ilmaantuu paikalle”, Remus sanoi vakavana, muttei täysin pystynyt peittämään hymyään.
Pojat kävelivät avonaisesta luutakomeron ovesta sisään ja sulkivat sen jäljessään.

[Dinella]

Mitä mitä mitä?! Miksi tätä ei ole kommentoitu? Tämähän on ihana ^^ Tosi söpö. Ah, ihanat paritukset ja kaikki. Hulluja nämä finiläiset joskus
Juu, tämä oli tosi ihana ja söpö ja kaikkea muutakin, mutta koska minulla on hieman kiire (köh köh, juna lähtee ihan kohta), jätän paremman kommentoinnin muille ^^

[Emwt]

Mukavan kevyt välipala koeviikon päätteeksi, kiitos siitä.
Sirius/Remus on lemnppariparitukseni, sen takia luin. Ja hyvähän se olikin.
Rakentavaa... ...ei ole.
-Emwt

[pihlajanmarja]

Kiitos molemmille kommentoinnista.

Hulluja nämä finiläiset joskus

Dina, miusta tuntuu että finiläiset on aina hulluja. Miksi me muuten täällä pyörittäis?

[Larísa]

Aivan ihana!!
Hulluja tosiaan, tai... Ei, hulluja ehdottomasti:D
Tosi ihanat paritukset!
JA söpösti kirjotetttu.
EN löytänyt virheitä ja teksi oli muutenkin helposti luettavaa.
Larissa

[Tällipaju-]

Lovely! Tykkään iha hirveenä näistä Kelmi-ficeistä, vaikka en sillai tykkää kelmien välisistä parituksista, mutta tää oli hyvä, hyvä, hyvä...
Hyvin kuvailtu nuo Lilyn tuntemukset.
Ja Sirius! Hänet on pakko mainita. Hän oli juuri sellainen kuin kuvittelenkin. <3 Eli ihana xD

Virheitä en löytänyt, se on hyvä. Muutenkin oli helppolukuista.

Kiitos, Tällipaju-

[NeitiMusta]

Aivan ihana. Mä tykkäsin enemmän tästä tokasta osasta. Sirius ja Remus on niin hölmäjä. Mut silti ihanii.

  En tiedä miten sanoisin tämän, mutta ehkä minä keksin tavan, jolla kertoa nolaamatta itseäni, että minä olen rakastunut Potteriin ja toivottavasti mutisin sen tarpeeksi selvästi, ettei minun tarvitse toistaa sitä.”
”Anteeksi?” Sirius kysyi.
”Minä olen rakastunut Potteriin”, Lily sanoi eikä katsonut Siriukseen päinkään.
”Jep, kyllä minä kuulin sen jo ensimmäisellä kerralla. Halusin vain kuulla sinun sanovan sen uudestaan”, Sirius sanoi hilpeästi.”Musta, sinä olet ääliö”, Lily irvisti. ”Voisitko olla irvailematta? Jos et voi, minä tiedän monta hyödyllistä loitsua, joilla saan sinut olemaan hiljaa koko loppuelämäsi.”
”Sinä olet pelottava”, Sirius mutisi. ”Mutta mihin tarvitset minun apuani? Minä kun luulin että sinä olet fiksu, mutta näköjään et. James on lääpällään sinuun, jos et ole sattunut huomaamaan. Sinun ei tarvitse muuta kuin pyytää häntä Tylyahoon, siinä se.”
”Miten oletinkaan että sinä, Sirius Musta, tajuaisit tästä mitään. En minä voi noin vain pyytää häntä ulos, kun olen näin pitkään torjunut hänet. Hän taas on lakannut yrittämästä. Minun pitäisi päästä hänen kanssaan ulos, ja saada hänet ajattelemaan että se oli hänen ideansa.”
”Naiset ovat kieroja”, Sirius mutisi.
”Sen takia pysytteletkin varmaan Remuksessa”, Lily sanoi. ”Ja voisit vaikka muistaa, kenen ansiosta te olette yhdessä. Yritä edes auttaa. Muuten löydät itsesi riippumassa katosta – ”
”Älä jatka tuota lausetta”, Sirius mutisi silmät kiinni. ”En halua tietää. Jamesin täytyy olla poissa tolaltaan, kun pitää sinusta. Mutta toisaalta, kyllä sinussa täytyy jotain hyvääkin olla, kun kerran autoit minua. Lupaan keksiä jotain, että saat ihanan Jamesisi.”
Lilyn ilme kirkastui ja hän ryntäsi rutistamaan Siriusta.
”Kiitos Sirius, kiitos!”
”Sinun ei tarvitse alkaa tunteelliseksi”, Sirius irvisti. ”Mutta ole hyvä, Evans.”
”Sano vain Lily.”
”Sinä olet outo tyttö, Lily”, Sirius pudisteli päätään. ”Ehkä sinä kuitenkin olet ihan mukava, kun sille päälle satut.”
Lily iski silmää, ja Sirius mietti, mikä tuohon tyttöön oli oikein mennyt.
 

Ihana Sirius <3

  Se oli suudelma”, Lily totesi. ”Ainut keino saada Potter hiljaiseksi, näemmä. Halusin vain testata, pidätkö sinä minusta vielä. En kyllä oikein saanut selvää. Pitäisiköhän minun kokeilla uudestaan?”
”Lily. Olet tullut hulluksi, mutta ehkä hulluus ei ole niin pahasta. Vai onko?”
”En minä ole tullut hulluksi. Tai ehkä olenkin. En minä tiedä.”
James suuteli Lilyä. Hän ei todellakaan tiennyt, mitä oli tapahtumassa, mutta ehkä hän ei halunnutkaan tietää, vaan nauttia hetkestä.
 

Ihana James, se oli niin pihalla

NeitiMusta
<3

[June-Chan]

tooosi ihana! voisin lukea tän uudestaan.onkohan tästä jatkoa.....?

[Musta-Anturajalka]

Aww.. S/R <3

Lilyllä ja Siriuksella oli kyllä tosi hyödyllinen sopimus. Rakastavaiset löysivät tien toisilleen <33 () (Tosiaan, erityisen onnellinen olen, että Sirius ja Remus löysivät toisensa <3 Ihanaa!)
   Joo. Sä kirjoitit musta aika selkeästi ja kiinnostavasti omannäköisellä tyylilläs. Tää sai mut virnistelemään ja uppoutumaan. Hienoa.
    Musta tuntui, että näiden ficcien alut olivat parhaimmistoa, keskikohdatkin vielä hyviä, mutta sitten loppuosat tuntuivat jotenkin hätäisemmin tehdyiltä. (Ei pahalla. Kuhan mietin ) En tiedä mistä se johtuu, vaikka yritän sitä tässä miettiä. Voi olla, että loppupuolen teksti oli ehkä vähemmän kuvailtua, kuin muu teksti tai jotain sellaista, mutta tuntui, että teksti loppui aika yhtäkkisesti. Tuliko kiire kirjoittaessa tai jotain?
(Ei loputkaan huonoja olleet, eivät suinkaan. Kuhan olen rasittava minäni ja vertailen. -.- :'D)

”Musta, pitihän se arvata! Voisit vähän huomioida ympäristöäsi!” Lily sanoi melko epäoikeudenmukaisesti, koska ei ollut itsekään kiinnittänyt minkäänlaista huomiota siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui. Lilyllä oli kuitenkin omat syynsä olla huolimaton – niin kyllä Siriuksellakin. Lily kiersi Siriuksen, koska ärsyttävä Musta ei näköjään vaivautunut siirtymään hänen tieltään, ja tuhahti: ”Mikä sinua vaivaa”, jatkaen matkaansa.
”Ei minua mikään vaivaa”, Sirius vastasi kun Lily oli vielä kuulomatkan päässä. Silloin hänen päähänsä pälkähti epätoivoinen idea.
”Tai oikeastaan… Lily, pysähdy!”
”Jos sanot minua Evansiksi, saatan pysähtyäkin”, Lily vastasi varmana siitä, ettei Musta sellaiseen vaivautuisi.
”Hyvä on. Evans, pysähdy! Olisitko niin kiltti?”
Lily pysähtyi enemmänkin hämmästyksestä siihen, että Sirius oli juuri sanonut ”Olisitko niin kiltti?” kuin siksi, että häntä oli pyydetty pysähtymään. Sirius käveli hänen luokseen ja sanoi:
”Kyllä minua jokin vaivaa. Taidat olla ainoa henkilö, joka voi auttaa.”
Voi, Sirius oli tossa jotenkin niin raasu. :/ <3 Niin 'ei oma itsensä', kun oli murhe.

Yleensä jokaisessa kirjassa ja elokuvassa, jossa tyttö ja poika törmäävät toisiinsa sisäoppilaitoksessa niin, että tytön koulukirjat lentävät lattialle, seuraavat tapahtumat ovat nämä, tässä järjestyksessä: 1. Tyttö kivahtaa: "Katsoisit eteesi!" 2. Poika pyytää anteeksi ja tarjoutuu auttamaan kirjojen keräämisessä 3. Tytön ja pojan katseet kohtaavat, kun he keräävät kirjoja 4. Suudelma 5. Tyttö ja poika alkavat seurustella, menevät naimisiin, saavat vähintään kolme lasta ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Niin ja tää sai kyllä nyökyttelemään hyväksyvästi. Kiva alku tälle ficille.

Mutta mutta. Tuleekos tälle jatkoa? toivottavasti. Lukisin kernaasti lisää.

~Musta-Anturajalka

[elzz.]

Ja taas kerran. Pihlajanmarjan ihana ficci. Osaatko kirjoittaa mitään huonompaa..? Tunnen itseni pieneksi ja vähäpätöiseksi maanmatoseksi lukiessani näitä! xD
Okei.. Rakastan S/R-paritusta eikä L/J ole huono. Pidin kovasti ensimmäisen osan ekasta kappaleesta, mitä yleensä käy kun poika ja tyttö törmäävät toisiinsa ja "onneksi"-lopetus oli loistava >.< Voin myös hyvin kuvitella kuinka Lily ja Sirius sopivat keskenään sopimuksen auttaa toisiaan (sitten kun molemmat ovat viimeinkin ymmärtäneet omat tunteensa). Kirjoitit sulavasti ja tarina souljui mukavasti eteenpäin. Ja sitten S/R luutakaapissa... *kuola valuu* xDD
Löysin vain yhden pienen kirjoitusvirheen:

nähtävästi minun oli pakko sotkia asioita vielä vähän lisää

Varmasti tarkoitit sotkea..
KIITOS!

[pihlajanmarja]

Kiitos kaikille kommentoinnista, olette ihania! Korjaan tuolta tuon virheen. Ja ei ole tulossa jatkoa.

[themarauders]

No söpööö ^^
Tosiaan Lilyllä ja Siriuksella oli hyvä sopimus, tehosi ainakin

themarauders

[Haltiamieli]

Tämä oli hieno ficci. Yleensä en pidä slashista, mutta tämä yllätti iloisesti.
Sirius oli aito Sirius, täysin kelmi ja muutenkin niin täydellisen siriusmainen. Tämä oli hauskaa tekstiä! Luin tämän ihan vain nimen vuoksi ja yllätyin positiivisesti. Ei jäänyt traumoja. Hieno suunnitelma Siriuksella ja Lupinilla, lukitaan Lily ja James luutakomeroon. Toimi hyvin.
Ei negatiivista sanottavaa tästä, virheitä en huomannut ja teksti kulki sujuvasti tökkimättä kovinkaan pahasti.

[pihlajanmarja]

Kiitos kaikille kommenteista! Olette ihania.

//Tajusin just sen jälkeen kun olin lähettänyt viestin, että vastasin edellisiin kommentteihin tähän ficciin ihan samalla tavalla. No olihan siinä edes eri hymiö... 

[Kesävauva]

Oiiih...  IhanaIhanaIhana:DD Tuleeko vielä kolmas osa? Tuleehan;)