Takku, S

[Rowena]

// Alaotsikko: S, Lily/Severus, yksipuolinen Lily/Remus, angst, one-shot

Nimi: Takku
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Paritukset: Lily/Severus, yksipuolinen Remus/Lily
Tyylilaji: Angst, hiven kuivaa huumoria
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Tiivistelmä: Tuo oli Remuksen tyttö, tuo, jota Severus hellästi hyväili!
Kirjoittajan sana: Täytyy myöntää, ettei minulla ollut lainkaan motivaatiota, kun ryhdyin kirjoittamaan, mutta toisinaan on hyvä kirjoittaa väkisinkin. Mietin, mistä kirjoittaisin ja hiplasin ajatuksissani hiuksiani. Niihin syntyi takku. Sain inspiraation. Kirjoitin tämän yhdeltä istumalta ja tämä on ajatustenvirtaa Remuksesta, joka kaikista hienoista luonteenpiirteistään huolimatta on mustasukkaisuudelle altis. Kuten meistä jokainen.
Takku menee Sataseen sanalla 011. Punainen.






Takku

Puuskupuh ja Korpinkynsi kamppailivat syyslukukauden viimeisessä huispauskilpailussa, mutta Remusta ei kiinnostanut Merlinin karvojen vertaa.

Hän oli suunnannut jakamattoman huomionsa katsomon kolmannella penkkirivillä istuvaan pariskuntaan, Lilyyn ja Severukseen. Remus ei tiennyt, mikä luonnonoikku oli saanut kaksikon istumaan vain kahden penkkirivin päähän Remuksesta. Toisaalta Lilyn ja Severuksen tuijottaminen oli terapeuttista, hyvin masokistista. Siitä Remus piti. Ja sitä hän inhosi.

Lilyn tuskanpunaisissa hiuksissa oli iso takku. Niin iso takku, ettei Remus ollut moista koskaan nähnyt. Takku oli yököttävä, ties mitä se kätki sisäänsä. Ennen kaikkea Remus inhosi takkuja siksi, että ne näyttivät epäsiisteiltä. Remus ei koskaan halunnut näyttää epäsiistiltä, tarpeeksi ikävää oli olla köyhä, olla nyt sitten vielä epäsiistikin! Remus ei myöskään halunnut liikkua epäsiistien ihmisten kanssa, täithän tarttuivat helposti. Vaan tuskin Tylypahkassa täitä oli, olisihan siitä ilmoitettu. Olisihan?

Lily nauroi. Remus ei kuullut sitä, mutta näki sen tavasta, jolla Lily heilautti päätään taakse. Severus oli ilmeisesti kertonut hauskan jutun, varmasti ensimmäistä kertaa elämässään. Limanuljaska näytti itsetyytyväiseltä ja Remus tunsi halua loikkia pari penkkiriviä alaspäin ja tönäistä Severusta oikein kunnolla. Tuo oli Remuksen tyttö, tuo jota Severus nauratti!

Ei voi olla totta, Lily nauroi taas. Takku hänen hiuksissaan hytkyi naurun tahtiin. Remusta etoi. Mistäköhän takku oli saanut alkunsa? Olivatko Severus ja Lily nauttineet toisistaan viime yönä kirjastossa vai kliseisessä luutakaapissa vai Godrick Rohkelikon ison patsaan takana vai Myrtin vessassa vai pöllötornissa vai... toivottavasti pöllötornissa, sieltä he saisivat varmasti jonkin ikävän taudin. Ja kyllä, jos Remus vähän kumartui, saattoi hän nähdä Lilyn takussa pöllönjätöksen. Kyllä, kyllä varmasti se oli pöllönjätös! Tai sitten lumihiutalesikermä, mutta toivottavasti ei. Pöllörutto olisi varmasti opettavainen kokemus Lilylle ja Severukselle siitä, ettei missä tahansa kannattanut heittäytyä lemmekkääksi.

Korpinkynsi teki maalin ja yksi neljäsosa katsomosta repesi hurraamaan. Remuksen olisi tehnyt mieli peittää käsillään korvansa, mutta se olisi ollut epäkohteliasta. Hetkeä myöhemmin Remuksen teki mieli myös peittää silmänsä, nimittäin Severus oli kietonut kätensä rennosti Lilyn olkapäille. Siis mitä! No, ehkä Severus vain halusi suojella tyttöä pakkaselta. Sen Remus olisi toki osannut paremmin, Severushan oli niin laiha ja kalpea, ei mitään lämpöä! Remus taasen oli lämmin alusta loppuun! Hän oli hyvä ihminen! Niin hyvä ihminen, että hän olisi ansainnut Lilyn!

Sitten oli Puuskupuhin vuoro tehdä maali. Remuksen mielestä se oli totaalisen samantekevää, toisin kuin se, että Severus antoi kätensä vaeltaa Lilyn olkapäältä tytön hiuksille. Severuksen sormet etsiytyivät näpertämään sitä kauheaa takkua, saaden punaiset suortuvat vielä enemmän solmuun. Remus näki punaista, vain ja ainoastaan punaista, ja puristi kätensä nyrkkiin. Tuo oli Remuksen tyttö, tuo, jota Severus hellästi hyväili!

Sitten sattui jotakin Maailman Parasta ja Uskomattoman Upeaa. Korpinkynnen lyöjä iski vahingossa ryhmyn kohti katsomoa, ja koska Severus keskittyi pelin sijasta Lilyyn, ei hän huomannut väistää tarpeeksi ajoissa. Ryhmy iskeytyi suoraan hänen nenäänsä, ja ensimmäistä kertaa pelin aikana Remus olisi tahtonut hurrata. Severuksen verta (kuinka noin kalpeassa ihmisessä saattoi olla noin tummaa verta?) lensi Lilyn hiuksille, takkuunkin, ja Remusta oksetti. Sitten nauratti. Peli keskeytettiin, katsomo kohisi.

Remuksen vieressä istuva Peter arveli Severuksen nenän jäävän ikuisesti koukkuiseksi, sen verran vauhdilla ryhmy oli osunut. Remusta nauratti entistä enemmän, nauratti niin paljon, että oli pakko puristaa hampaat tiukasti kiinni, ettei nauru pääsisi kuplimaan ulos asti.

Mutta kun Remus näki, millaisella lempeydellä Lily lähti järkytyksestä toivuttuaan ohjaamaan Severusta ilmeisesti Sairaalasiipeen, ei Remusta naurattanut enää.

Tuo oli Remuksen takkutukkatyttö, tuo, jonka kädestä Severus piti kiinni rystyset valkoisina.

[Cassiopeia]

Aika sanattomaksi sait minut tällä tekstillä, mutta halusin kuitenkin kertoa että pidin, vaikka kommentti aika surkeaksi jäisikin. ^^

Aivan ihanaa tekstiä ja ficin idea oli kiva. Heti ensimmäiseksi rakastuin siihen, että Severus ja Lily olivat yhdessä. He ovat sellainen paritus jolle toivoisi onnellista loppua, vaikka synkistä ja surullisista ficeistä pidänkin. Lisäksi Remus/Lily on aika kiinnostava ajatus, vaikka ei minua nyt mitenkään erityisesti sytytäkkään. Onhan se kivaa kokeilla lukea monenlaista ja tätä ei tosiaankaan kannata jättää väliin. Henkilöhahmoissa kaikki oli siis kohdallaan. Heidän kuvailunsa oli onnistunut todella hyvin, kuten myös muukin kuvailu.
Kirjoitustyylisi vaikuttaa aika ainutlaatuiselta. Kaunista ja jotenkin erikoista. Se kiinnittää ainakin minun huomioni hyvällä tavalla.

Tuo oli Remuksen takkutukkatyttö, tuo, jonka kädestä Severus piti kiinni rystyset valkoisina.

Tähän kohtaan minä erityisesti ihastuin, ahh. On vaikeaa kuvailla tämän ficin herättämiä ajatuksia, mutta sanompahan nyt sen, että pidin ja paljon. Kiitos tästä!

[jenni-91]

Minäkin pidin vaikken ennen ollutkaan kovin montaa Severus/Lily parituksella kirjoitettua ficciä lukenut. Erikoinen paritus ja vielä erikoisempi kuvitella, mutta kyllä, tämä toimi! Kiitos hyvästä ja mukaansa tempaavasta lukuhetkestä.
Tätä lisää

[roxanne]

Voi hitto, tää oli aivan mahtava. Monessa kohtaa tää sai mut hymähtämään, or something, tsahh. Tää on kirjoitettu aivan uskomattoman kivasti. Remus oli herttainen mustasukkaisena,   osaa olla sitten sympaattinen. Aww.
Tykkäsin myös Severus/Lily parituksesta.

Pöllörutto olisi varmasti opettavainen kokemus Lilylle ja Severukselle siitä, ettei missä tahansa kannattanut heittäytyä lemmekkääksi.

Tässä hajosin melkein ääneen, Remus on niin hellyyttävä tuon takkukammonsa kanssa, loppua kohden tuo takku alkoi etoa minuakin, Remus manipuloi minut puolelleen niin ihanan kierosti :---D Vanha hurmuri.

Joo, tämä oli loistava. Kiitos ((:

[anso]

Tuo takku häiritsi minua koko ficin ajan aivan yhtä paljon, kuin Remusta. Remus oli suloinen. <3 Vaikka tiedän, että mustasukkaisuudella on toinenkin puoli! Olen  Cassiopeian kanssa samoilla linjoilla Lilystä ja Sevistä.

Toisaalta Lilyn ja Severuksen tuijottaminen oli terapeuttista, hyvin masokistista. Siitä Remus piti. Ja sitä hän inhosi.

Tuon tunteen tiedän hyvin.

Severuksen verta (kuinka noin kalpeassa ihmisessä saattoi olla noin tummaa verta?) lensi Lilyn hiuksille, takkuunkin, ja Remusta oksetti. Sitten nauratti.

Jostain kumman syystä tuo oli lempikohtiani.

[Rowena]

Kiitoksia teille kaikille kommenteistanne, olen niistä otettu!

Cassiopeia, olen kirjoittanut monta S/L-ficciä, mutta tämä on ensimmäinen, jossa kaksikko on yhdessä. Tämä on myös ensimmäinen, jossa Remuksella on romanttisia tunteita Lilyä kohtaan. Hauskaa vaihtelua! Ja S/L on tosiaan ihana yhdessä. Olen iloinen tuosta, mitä sanoit kirjoitustyylistäni, kovin iloinen.

Jenni, ihanaa kuulla, että tempauduit mukaan ficciin!

Roxanne, hih, nauroin, kun luin takkukammoisen Remuksen saaneen sinutkin inhoamaan takkua! Hyvä Remus!

Anso, haa, toinenkin takkuhylkijä! Juu, ihastuksensa näkeminen jonkun toisen kanssa on kovin ristiriitainen kokemus... silmiään ei saa irti, vaikka katsominen tekeekin kipeää. Näin ainakin kuvittelen, itsellänihän ei ole kokemusta... *roll eyes*.

[colina]

Tämä on aivan ihana! Myös minun mielestäni kirjoitustyylisi on sujuvaa ja jotenkin erikoista, tätä oli todella mukava ja helppo lukea.

Sev/Lily on meikäläisen lemppariparituksia ja sitä olen siksi lukenut paljonkin, mutta löysinpä kerrankin täysin uudenlaisen; tällaisen, jossa stoori on kerrottu jonkun ulkopuolisen näkökulmasta. Ja vielä mustasukkainen (ja suloinen) Remus kertojana. Hyvin virkistävää, kiitos siitä!

Remusta nauratti entistä enemmän, nauratti niin paljon, että oli pakko puristaa hampaat tiukasti kiinni, ettei nauru pääsisi kuplimaan ulos asti.

En voinut olla hymyilemättä tässä kohtaa, kun mietin Remusta pidättelemässä nauruaan siellä penkillä istuessaan. 

Eipä nyt oikein kovin rakentavaa kommenttia tahdo irrota täältä päin, mutta vielä sanon että erittäin mielenkiintoinen ja omalaatuinen ajatus tekstissä, lisää tällaista!

[Marlene McKinnon]

Hei, en voi lähettää sulle viestiä. Postilaatikkosi on täynnä!! Kommentoin tähän oikeasti joskus.

[Rowena]

Colina, kiitoksia paljon kommentistasi!

Severus/Lily on yksi minunkin lempiparituksistani, ja listauksestani löytyy tästä parista seitsemäntoista ficciä. Eli sieltä voi penkoa, jos kaksikko kiinnostaa . Remusta ei valitettavasti vielä Sev/Lily -ficeissäni esiinny, paitsi Haisevassa hengityksessä.

Marlene, kiitos tiedosta !

[HERMOPRINCESS]

pidin kovasti.

[Marlene McKinnon]

Oikean palautteen aika. Huispausottelu, joo, selvästi olet väkisin kirjoittanut. Mutta miksi olet silleen kirjoittanut? En mä voisi. Ehkä pitäisi. Mutta minä kirjoitan vain, jos tuntuu siltä, että on pakko. Ongelma sekin.

Voi Remus! Ihanaa, että siitä kirjoitat. Ihanaa, ettei sitä kiinnosta. Ja mustasukkaisuus on mielenkiintoista. Tämä nyt jostain syystä saa mut muistelemaan sitä vanhaa Lily/Remus-ficciäni. Oivoi, kun se oli typerä. Voisi lukea. On kiva, kun Remus tuijottaa Lilyä ja Severusta. Mulla ei kyllä ainakaan ole tuollaisia kokemuksia, mutta vastaavanlaisia ilmiöitä kyllä kokemuksena, jotain inhottavaa katsoo, vaikka se inhottaa, ja siinä on silti jotain kumman kiehtovaa.

Mulle ei koskaan ennen tullut takkuja tukkaan, ihmettelin, että miksei. Olisin tahtonut. Mutta nykyään niitä ilmestyy, jee! Tuskanpunaisissa, kiva! Sitä en huomannutkaan edellisellä lukukerralla.  Haha, täi-kohta on tosi kiva.

Välikertomus: näin tosi jännittävää unta. Mulla oli juhlat, tuli vieras. Menin avaamaan oven, joku ruma ja vanha mies, ja mä tiesin että se on joku tosi pahis. Se yritti tulla sisälle, mutta jotenkin pääsin sisälle ilman sitä. Asuin siinä, missä mammani nyt. Sitten oli joku mies, joka kertoi mulle tarinaa tuosta tapauksesta. Tuon mun tapauksen jälkeen se mies oli kehottanut kaikkia ulkonaliikkuvia  naisia ottamaan taksin kotiin, jotta ne olisivat tuolta pahikselta turvassa. Mietin, että kaikki tuskin tekevät niin, mitähän nille käy. Luettiin myös lehteä, jossa oli tuon pahiksen kohtaamien naisten kertomia  juttuja. Ne oli tosi rankkoja. Lehdessä oli myös tietoisku siitä miehestä. Jos se pääsee nukkumaan jonkun naisen viereen (tässä kohtaa mietin sitä, miten, kun se on niin ruma), sillä naisella seuraavana vuonna on aallon suunta vasempaan. Ja se siis olisi tosi paha juttu. TOSI KUMMALLISTA.

Jatkuu. Tämä on silleen tosi, huvittava! Ja silti Remuksen tunteet välittyvät jotenkin tosi selkeästi. Kiva, kun Remuksen olisi tehnyt mieli peittää korvansa, mutta ei voi, koska olisi epäkohtelias <3. Ja Maailman Parasta ja seuraava juttu isolla, jee. Ja että Remusta naurattaa. Plussaa myös Peterin mainitsemisesta.  Tosi kiva juttu myös kertoa näin, miksi Severuksella on koukkunenä!

[Rowena]

HERMOPRINCESS, kiitos kommentistasi! Mukavaa, että pidit.

Marlene, kiitos taas sinulle!

Väkisin kirjoittaminen on ihan hyvä juttu, minulla se toimii. Inspiroidun aina kirjoittaessani. Mutta sitten on kamalaa, jos on kauhea inspiraatio, eikä vain voi kirjoittaa jonkin syyn takia. Se on ihan hirveää. Mutta yleensä saan siitä samasta inspiraatiosta kiinni sitten myöhemmin. Tosi inspiroiva muuten tuo kertomasi uni ! Sehän on jo itsessään valmis tarina.

Voisit julkaista sen Lily/Remuksesi täällä!

Severuksen koukkunenä <3.

[Tikkis]

Mietin tässä hetken, onko minulla mitään sanottavaa. Jotenkin tuntuu, että muut ovat sanoneet jo kaikki, mitä itsekin olisin voinut sanoa.

Toisaalta siinä suhteessa olen eri mieltä, että itse en pidä yhtään Lily/Severus parituksesta, vaikka olen sillä itse (ainakin yrittänyt) kirjoittaa ficcejä. Tosin en ole varma, onko yksikään ollut julkaisukelpoinen Mutta se on sitten jo aivan eri juttu. Lily/Remus taas kyllä sulattaa mun sydämeni. Ja Remus on ihana mustasukkaisena. Jotenkin en voinut olla kuvittelematta Remusta sutena, jolla olisi kovastikin takkuja turkissaan. Siitä sitten seuraava ficci? ;>

Kirjoitustyylisi oli mukavan mukaansatempaavaa. Mutta ei, en olisi tahtonut tämän enää jatkuvan. Tämä oli hyvä juuri näin lyhyenä. Sain myös mielenkiintoisia mielikuvia monista kohdista, jotka ovat aina plussaa.

Ei tämän enempää synny tekstiä minulta,

Tikkis

[Nynaeve]

Siitä on hurjan pitkä aika, kun oon viimeksi lukenut sun tekstejäsi. Sulla on oikeastaan sama, omaperäinen ja taiteellinen tyyli, mutta siinä on kuitenkin jotain uutta. Tuliskohan teatteritausta enemmän läpi nyt kuin aiemmin? En osaa osoittaa, että mikä sun tyylissä on erilaista, mutta kyllä siinä jotain on.

Uskomatonta, mää aikuisten oikeasti pidin Lily/Severuksestä tässä! Oli ihanaa, ettei Jamesiin viitattu mitenkään, koska näin oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan pelkän Lily/Severuksen. En edes ajatellut Jamesia koko ficin aikana, nyt vasta tuli mieleen koko hahmon olemassaolo! Tosi kiva idea, että se onkin Remus, joka haluaa Lilyn itselleen ja vaanii mustasukkaisena.

Tuo takku oli aivan käsittämättömän suloinen. ^^ Se toimi hyvin ficin motiivina. Ja kerta kaikkiaan rakastuin näihin:

Tuo oli Remuksen tyttö, tuo, jota Severus hellästi hyväili!

Ihanaa! ^^ Oisin kuvitellut, ettei tuollainen aika näkyvä tyylipoikkeama sopisi tekstiin, mutta jotenkin se vain sopii sinne kuin nakutettu. Ehkä se juju on tuossa toistossa; se toistetaan tarpeeksi monta kertaa, jolloin se ei olekaan poikkeus vaan sääntö. Juuri tuollaisissa kohdissa tulee muuten esiin sun kytkökseksi näytelmiin.

Ja loppu. <3__<3 En nyt löydä tuon parempaa ilmaisua kuvaamaan mun reaktiotani lopussa. Oikein ärsyttää, etten mitään kritiikkiä saa sanottua, ihkutan vain. Mutta ota se kohteliaisuutena, jooko? Rakastan tätä ficciä. Ja piste.

[Rowena]

Tikkis, kiitos kommentistasi! Hih, ihana, takkuturkkinen Remus-susi! Ehkä kirjoitankin siitä vielä joskus...! Hauska kuulla, että teksti synnytti mielikuvia, se on tosiaankin aina positiivista kuultavaa, varsinkin, kun pyrin kirjoittamaan paitsi lukijan mielikuvitusta aktivoiden, myös mahdollisimman tunnistettavasti, niin, että lukijan havainto tekstin tapahtumista peilautuu hänen oman kokemusmaailmansa kautta.

Nyna, olipas hurjan ihanaa nähdä sinun kommentoineen! Rakastin kommenttejasi jo Keltaisessa Finissä! Kiitos! Hmm, ehkä se, että opiskelen nyt dramaturgiaa, on muuttanut kirjoitustyyliäni ja käyttämiäni keinoja? Tai sitten syy on vierineissä vuosissa. Tunnustan käyttäväni nykyään hyvin paljon omia kokemuksiani hyödyksi teksteissäni. Ja sitten myös käytän paljon rohkeammin tyylipoikkeamia nykyisin, vielä pari vuotta sitten en olisi uskaltanut käyttää noita välihuudahdustoteamuksia, joista sinäkin mainitsit.

Ihana ava sinulla!