alaotsikko: angstausta ja draamaakin löytyy ja jotakin romantiikkaa ehkä kanssa, tuplis
Title: Ensirakkaus
Author: minä eli, Susihukka
Beta: NeeppuFandom: Harry Potter
Genre: hitusen angstausta ja draamaakin löytyy ja jotakin romantiikkaa ehkä kanssa.
Pairing: Minä(susihukka)/Argus Voro
Rating: Varmaan S?
Disclaimer: Rowling-täti omistaa, hahmot. Minä en muuta kun leiki, niillä ilman rahallista korvausta.
Summary: - Ajattele, Argus! Minä pääsen Tylypahkaan!A/N: Osallistuu Sinun Potterisi- haasteeseen, sekä FanFic10 sanalla Kuudes aisti. Enkä ole varma kuulluuko tämä tälle osastolle. (Modet saa siirtää, jos tietää, että tämä on väärässä paikassa
)
Ensirakkaus- Ajattele, Argus! Minä pääsen Tylypahkaan! kiljaisin, ja heittäydyin ruskeatukkaista poikaa vasten. Poika hymähti, ja sanoi tekopirteällä äänellä:
- Hyvä homma.
- Mutta, etkös sinäkin tule mukaan? Rehentelit minulle viimeviikolla olevasi varma, että pääsisit Tylypahkaan, minä sanoin hieman pettyneenä ja istahdin pehmeällä ruohikolle tuijottaen poikaa tiiviisti.
- Minä tuota... Siis tarkoitan... poika soperteli jotain, mutta luulin, että hänkin oli saanut kirjeen.
- Hienoa! Ajattele nyt mitä kaikkea voimme tehdä siellä yhdessä! iloitsin, mutta lähdin nopeasti kotiin valmistelemaan itseäni Viistokujalla käyntiä varten.
- Eikö olekin komea taikasauva. Yksitoista ja puoli tuuma, lohikäärmeen sydänjuurta ja orapihlajaa. Vanhempani ostivat myös koulukirjoja ja sulkakyniä. Oletko jo käynyt Viistokujalla? kysyin ja katsoin, kuinka Argus nousi salamana seisomaan:
- Minun pitää mennä kotiin. Ihmettelin miksi poika oli lähtenyt, mutta mitä väliä. Minä pääsisin Tylypahkaan. Ja vielä Argus seuranani!
Tunsi kuinka sydämeni murtui, kun Argus kertoi, että hän oli surkki. Ajattelin hänen pelleilevän, mutta se oli totta. Poika luuli, että minä vähät välittäisin hänestä ja jatkaisin matkaani onnellisena Tylypahkaan asti. En kuitenkaan voinut olla onnellinen, sillä minä rakastin häntä koko sydämestäni.
- Kyllä sinä vielä joskus pääset Tylypahkaan. Minä olen varma siitä, olin hänelle sanonut.
- Korpinkynsi! Lajitteluhattu huusi, minun noustessani helpottuneena jakkaralta suunnaten kulkuni korpinkynnen pöytään.
- Argus olisi minusta nyt ylpeä, ajattelin purskahtaen onnelliseen itkuun.
