Listen to the pouring rain [L/J, K-11, romance]

[Myra]

Nimi: Rain
Kirjoittaja: Surumielinen, täällä Myra
Beta: -
Paritus: Lily/James
Ikäraja: K-11
Disclaimer: Rowlingin hahmot, paritus
A/N: Joo, kiva että luet

Se on taas yksi niistä päivistä, jolloin ihmisen ei kuuluisi olla olemassa. Kaikki ajatukset ovat patoutuneet yhden sanan ympärille ja se on elämä. Ei kukaan halua tätä siltä. Sadetta, koulua, ärsyttäviä ystäviä. Asioita, joita toivoo, muttei voi ikinä saada. Sitä hymyä, minkä näkee vain harvoin, ja silloinkin se on niin pikainen, ettei sitä enää tavoita, kun katsoo. Hitto, ei tämä ole mitään. Jotkut kuolevat tuolla sateessa. Miksi et voi sanoa sitä yhtä sanaa, vaikka kuiskaten?

Listen to the pouring rain
Listen to it pour
And with every drop of rain
You know I love you more

Katson ikkunasta kun kävelet sateessa. Kannat seuraavan tuntisi kirjoja ja kaunis punainen tukkasi luo taivaalle auringon. Sateeseenkin. Vaikka lupasin, etten katso. Sinäkin tiedät, että katson, ja halveksuntaasi sekoittuu jotain. Hämmästyneisyyttä? Jossain vaiheessa ymmärrät kuitenkin. Hymy kuolee huuliltasi ja voin lukea aina yhtä tutut sanat: Tapan sinut.

Kuulet kuitenkin, kun herään tapaamaan ystäviäni. Tajusit kuutamoöiden monipuoliset ohjelmanumerot kauan ennen meitä. Olet fiksumpi kuin me.  Me emme vain myönnä sitä. Minä myöntäisin mitä vaan, jos sanoisit sen yhden sanan. Antaa sataa, vaikka kuolisin, mutta onnellisena, sitä yhtä sanaa minä kärtän. Kasva jo isoksi, se ei ole kauheaa.
 
Let it rain all night long
Let my love for you grow more                                                                
As long as we're together
Who cares about the weather?

***

Saan kuunnella aina yhtä rasittavia sanailujasi päivät pitkät. Luuletko, että minua kiinnostaa? Et kuitenkaan voi tajuta sitä syvintä seikkaa. Et halua. Sinun mielestäsi olet hieno ja kärsivällinen.
Muistatko, kun huusin sinulle silloin? Itse asiassa, kertoja on aika monta, etkä sinä välitä.
Saatko sinä aina mitä tahdot?

Kun kävelen täällä sateessa, yritän unohtaa. Sadevesi valuu niskaa pitkin, minä nauran. Näen, kun katsot ikkunasta. Joku välittää. Luoja, miksi sen pitää olla sinä? Kaikista maailman ihmisistä, miksi juuri sinä?

Listen to the falling rain
Listen to it fall
And with every drop of rain
I can hear you call

Kuinka ikinä minua katsotkaan, en voi olla ajattelematta, mitä olisi jos kaikki olisi toisin. Se tapahtuu joskus, sillä sisuni kuolee hitaasti ja varmasti. Ei tänään.
Minä olen hyvä ihminen. Pyhimys. Olen ollut, ja tulen aina olemaan. Minusta pitää tulla aikuinen, vakava sellainen. Opettaja, tai muuta hienoa. Mutta haluanko olla sitä? En ole koskaan tehnyt mitään repäisevää. Olenko muka elänyt, he kysyvät. Olenko minä? Haluanko istua ministeriössä ja selata täyttä almanakkaa? Vai avaanko kalenterin tyhjältä sivulta, jossa lukee:

Treffit 17.30 Quicklimessä

Minä en tiedä, kuka olen ja mitä haluan.

Call my name right out loud
I can hear above the clouds
And I'm here among the puddles
You and I together huddle.

Joskus päivät muuttuvat. Sade lakkaa ihan yllättäen, aurinko alkaa paistaa. Tänään ei käynyt niin, kävi toisin. Sade yltyi, ja tulit sisään. Teit jotain, mitä en osannut odottaa. Jotain, mitä välttelit kolmannesta luokasta lähtien. Se oli aito hymy. Sinä hymyilit kuin aurinko.
Kukaan ei tainnut ottaa minua todesta, mutta nyt tiedän, kuka minä olen. Minä en kuulu tänne. Minä kuulun toisaalle, erään tietyn ihmisen luokse. Vaikka vihaan häntä, rakastan häntä. Sade saa ihmeitä aikaan. Se käänsi pääni ja sai minut tajuamaan, kuka minä olen.

Listen to the falling rain
Listen to the rain.

[NeitiMusta]

Tää oli tosi kaunis ficci. En ymmärrä, miksei kukaan oo kommentoinu tähän? 
Olit ilmeisesti kertonu Lilyn ja Jamesin näkökulmasta, vaikken heti aluks sitä tajunnukkaa. Noi sanat oli kauniit ja ne sopi tähän. Tosi kaunista ja herkkää tekstiä.

Joskus päivät muuttuvat. Sade lakkaa ihan yllättäen, aurinko alkaa paistaa. Tänään ei käynyt niin, kävi toisin. Sade yltyi, ja tulit sisään. Teit jotain, mitä en osannut odottaa. Jotain, mitä välttelit kolmannesta luokasta lähtien. Se oli aito hymy. Sinä hymyilit kuin aurinko.
Kukaan ei tainnut ottaa minua todesta, mutta nyt tiedän, kuka minä olen. Minä en kuulu tänne. Minä kuulun toisaalle, erään tietyn ihmisen luokse. Vaikka vihaan häntä, rakastan häntä. Sade saa ihmeitä aikaan. Se käänsi pääni ja sai minut tajuamaan, kuka minä olen.   

Kaunis kohta ja kaiketi Lilyn näkökulmasta. Tummennettu kohta tarkottaa ilmeisesti Jamesia? Ainakin niin sen ymmärsin.

  Saan kuunnella aina yhtä rasittavia sanailujasi päivät pitkät. Luuletko, että minua kiinnostaa? Et kuitenkaan voi tajuta sitä syvintä seikkaa. Et halua. Sinun mielestäsi olet hieno ja kärsivällinen.
Muistatko, kun huusin sinulle silloin? Itse asiassa, kertoja on aika monta, etkä sinä välitä.
Saatko sinä aina mitä tahdot?

Kun kävelen täällä sateessa, yritän unohtaa. Sadevesi valuu niskaa pitkin, minä nauran. Näen, kun katsot ikkunasta. Joku välittää. Luoja, miksi sen pitää olla sinä? Kaikista maailman ihmisistä, miksi juuri sinä?

Tää on siis kai edelleen Lilyn näkökulmasta? Ei James nyt ehkä ihan noin paha oo. Ei ainakaan mun mielest, se on vaan rakastunut, eikä saa huomioo silti, jolta sitä eniten haluaa.

Se on taas yksi niistä päivistä, jolloin ihmisen ei kuuluisi olla olemassa. Kaikki ajatukset ovat patoutuneet yhden sanan ympärille ja se on elämä. Ei kukaan halua tätä siltä. Sadetta, koulua, ärsyttäviä ystäviä. Asioita, joita toivoo, muttei voi ikinä saada. Sitä hymyä, minkä näkee vain harvoin, ja silloinkin se on niin pikainen, ettei sitä enää tavoita, kun katsoo. Hitto, ei tämä ole mitään. Jotkut kuolevat tuolla sateessa. Miksi et voi sanoa sitä yhtä sanaa, vaikka kuiskaten?

Ja tää on kaiketi Jamesin näkökulmasta. Vai? Mua harmittaa Jamesin puolesta, että Lily inhos sitä niinki kauan.

Kirjotat kauniisti.


<3

[BLEED_]

En osaa muuta sanoa, kuin kaunista.: )