Hyvää alkuiltaa kommenttikampanjasta! ^^
Yleensä kiertelen ja kaartelen syvällistä tulkintaa vaativia tekstejä epävarmuuden etäännyttämänä, mutta päätin tällä kertaa uskaltautua yrittämään, koska tämä oli niin mukaansatempaava ja monitasoinen kokonaisuus, jossa tapahtui paljon, eikä kuitenkaan tapahtunut.
Ensinnäkin olet todella hyvin saanut sulautettua haasteen sanalistan tekstiin niin, etteivät ne hyppää silmille. Tarkistin sanat lukemisen jälkeen, koska ne todella eivät erottuneet joukosta liiaksi - mikä mielestäni on haasteessa tavoite. Jotkut toki tahtovat leikitellä ja korostavat sanoja tarkoituksella, mutta tähän sopi näin. Kuvailusi sopi haasteen sanoihin hyvin, sulavaa paritanssia, sanoisinko, eivät omat sanat ja haasteen sanat talloneet toisiaan ja kompastelleet ^^
Nyt varsinaiseen tekstiin. Luin sen pari kertaa ja pidin siitä, miten olit erottanut kursiivilla Remuksen muistot nykyhetkestä, se on hyvä ja selkeä tehokeino, muttei alleviivaa. Mitä sitten tulee niihin muistoihin, niin ne olivat kokonaispituuteen nähden pienehkössä osassa, mutta sitäkin tärkeämmät ja pidin niistä erityisesti ^^
Tämä toimii parituksena jollain mielenkiintoisella tavalla - olkoonkin, että miesten välinen suhde on lakastunut, eikä enää kukoista.
Takaisin muistoihin tuosta parituspoikkeamasta. Pidin siitä, että tuossa oli nähtävissä rakastaa, ei rakasta -pohdintaa ruusun osalta, mutta terälehtien sijaan kuvattiin lehtiä ja piikikästä vartta vastaamaan sitä ikuista oravanpyörää rakastamisesta ja ei rakastamisesta. Lopulta ei päädytty kumpaankaan, vaan ehkä-sanaan. Kivasti rikottu kaavaa ^^
Seuraavassa muistossa ollaankin sitten siinä itsessään. Vaikka siinä ei olekaan mitään graafista, niin tietynlaisen mielikuvan se herättää. En tiedä, olitko itse ajatellut yhteyttä ruusun ja höyhenen välillä, mutta tuo höyhenellä kutittelu on omassa päässäni Severuksen vastine ruusulle, rakastaa, ilman epäröintiä.
Viimeinen muisto on jollain lailla riipaiseva. En tiedä, oliko tuossa tukistamisessa kehyksenä raivoisa riita vai villimpää seksiä, mutta veikkaan jälkimmäistä, jonkinlaista epätoivoa joka tapauksessa aistittavissa, aivan kuin kumpikin tietäisi, että se on lopussa, mutta toivoo, ettei kuitenkaan olisi. Tuo maljakon putoaminen, särkyminen ja ruusun uiminen sirpaleissa voisi kuvastaa eron hetkeä tai sen lähestymistä ja sydämen särkymistä, sydänsuruja ja yksinäisyyttä.
Tuo lopun ruusuviittaus taas liittyisi viimeiseen muistoon. Tulkitsisin tuon ruusun vertauskuvaksi Remuksen sydämestä ja sydämessä vuosia riutuneeksi rakkaudeksi. Näen lopun niin, että Remuksen rakkaus, halu, tai molemmat, ovat vuosia säilyneet, mutta Severus olisi jollain lailla kylmennyt ja tunteet olisivat yksipuolisia. Remus parka.
Mietin pitkään aurinkoa ja pilviä, niilläkin lienee oma symboliikkansa. En mene vannomaan mitään, mutta olisiko kyseessä ehkä jokin Severuksen todellisen luonteen paljastuminen. Sade ja pilvet estävät Remusta näkemästä, millainen Severus todellisuudessa on, kun taas aurinko paljastaisi sen. Toisaalta aurinko voisi viitata myös näiden yhteiseen elämään, ja Remuksen sekalaiset tunteet Severusta kohtaan kuvataan sateena.
Dialogia en lähde ruotimaan, mutta sanon sen verran, että se tuo nykyhetkessä hyvin miesten keskinäisen suhteen esiin.
Mitä tulee ficin nimeen, niin se ei voisi sopia paremmin. Alkusointu tekee siitä kivan kuuloisen ja rytmikkään. Kajastus sanana tuo hyvin esiin Remuksen tunteet Severusta kohtaan. Kajastus on mielikuvana jollain lailla häälyvä, mutta silti läsnä, ja siksi eräällä tavalla riipivä, surumielinen. Remuksen kaipuu ei huuda tekstissä näkyvästi, vaan tulee rivien välistä, kajastusmaisesti. Hienosti yhdistetty otsikko kerrontatapaan ^^
Toivottavasti en tulkinnut aivan metsikköön ficciäsi - joka muuten ansaitsisi huomattavasti useamman määrän lukemisia. Kaiken kaikkiaan oikein nautittavaa luettavaa, kuvailusi kaunista ja soljuvaa, ei virheitä. Palaan sen pariin varmasti myöhemminkin ^^
Kiitos lukuelämyksestä!
