Keltaisten perhosten valssi, K-11

[Ampiainen]

// Alaotsikko: Tuntemattoman kertojan lyhyt oneshot

Nimi: Keltaisten perhosten valssi
Kirjoittaja: Hermy_A
Paritukset/ päähenkilöt: Miehen ja naisen välinen paritus, henkilöhahmot eivät oikeastaan erotu.
Ikäraja: K-11
Varoitukset: ei


Keltaisten perhosten valssi


Minä tiesin, kun et enää katsonut minuun päin.
Kun silmiesi takana häilähti varjo aina, kun kohtasit minut, kuinka taivas kätki sinut sisäänsä silloin, kun et halunnut minun tietävän.

Kun tulit kotiin matkoiltasi ja ryhdyit pesemään ikkunoita tarmonpuuskassasi, keitit liian vahvaa kahvia
ja puhuit minulle kevään ensimmäisistä perhosista, jotka sinun mukaasi tanssivat heti ikkunan takana.

Kynäsi kiiti paperilla, koska olit taas innostunut runoudesta ja kynttilän liekki suuteli steariinia yhä alemmas ja yö etsi sinua
pimeässä.

Tunsin väkevän tuoksun, kun painoin kasvoni sinun talvenkylmän takkisi rintamukseen, etsin taskuista rakkauttasi, jonka olit jo ehtinyt vaihtaa maailmalla rasialliseen kuubalaisia sikareita.


Kun olit poissa, uskoin eläväni ikävässä ja kun tulit takaisin, kietouduin valheisiisi kiitollisena, solmin itseni sinuun, koska tarvitsin sitä, minkä naapurit meissä näkivät.

En todella välittänyt pisaroista, jotka kastelivat tyynyni öisin, laitoin lisää hajuvettä ja raotin sälekaihtimia
erottaakseni keltaiset perhoset, jotka lensivät edelläni sineen.

[Audrina]

Kommenttikampanjasta iltapäivää!

Keltaisten perhosten valssi -otsikko on kovin kaunis, ja ihmettelen miksei otsikko ollut tuonut tälle kommentoijia; minä itse olisin varmasti tätä kommentoinut ilman kampanjaa, jos viettäisin Pergamentinpalassa enemmänkin aikaa. Kun olin lukenut otsikon se pysäytti minut hetkeksi tulkitsemaan itseänsä. Se viittasi kaikella kauneudellaan tähän tekstiin ja sopi erinomaisesti tämän otsikoksi.

Yhteenveto parituksesta oli se, että osapuolet elivät hieman välinpitämättömässä suhteessa. Suhteen julkisivu naapureille, ystäville etc. oli idyllinen mies ja nainen kiinni toisissaan hymyilemässä. Minä oletan että minäkertoja oli nyt nainen, kun kerroit hänen parfymoivan itsensä. Luulen että miehellä oli se toinen; toinen nainen tai mikseipä samaa sukupuolta edustava henkilö. Jollei hänellä ollut toista rakastajaa, luulen että hänellä oli jokin toinen painava salaisuus. Hän saattoi olla joko maailmalla kokouksissa käyvä aviomies tai muuten vain maailmaa kiertävä henkilö. Rakkaus oli kuitenkin vaihdettu tavaroihin, ja minäkertojan tuntemukset olivat melankoliset.

Kirjoitustyyliäsi tässä voisin kehua loputtomiin. Teksti kulki hyvin, missään ei tullut sellaista sanavalintaa etc. joka olisi pysäyttänyt ikävästi lukunautinnon. Asetelma oli kiva; pidin siitä kuinka jotkin yksittäiset lauseet olivat jätetty omalle rivilleen. Pidin kielikuvista ja siitä kuinka et kertonut aivan suorasanaisesti, vaan hieman runollisesti, muttet niin runollisesti että olisi pitänyt kovin paljon pääkäillä ymmärtääkseen tekstiä - kuitenkin jätit lukijan omalle mielikuvitukselle sopivasti tilaa.

Kiitos hyvästä lukukokemuksesta! (: