Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Natty-boy
Ikäraja: S
Tyylilaji: draamafluffi
Hahmot: Albus Severus, Scorpius
Vastuuvapaus: No emmie omista hahmoi, ku ne on Row'n. Miä vaan lainailen.
Tiivistelmä:”On niin absurdia ajatella, että te ette vieläkään ole puhuneet toisillenne.”
Kirjoittajalta: 12+-virkehaasteeseen (sanat lopussa), FF100: 62. Kevät
Kylkiluissa kipua, rinnassa kaipuuta
Hempeä tuoksu täytti Alin pään, sekoitti sen ja ajatukset kokonaan ja täysin. Sinistä sinistä punaista eikä muita värejä ollenkaan ajatuksissaan tai näkökentässään.
”Tämä taikaliemi vaikuttaa vahvimmin niihin, joilla on tunteita tekijää kohtaan. Jokainen, jonka ajatukset ovat nyt sekaisin, saavat luvan syödä suolaa, sillä se kumoaa liemen vaikutuksen.”
Scorpius oli huomannut Alin olevan vaikutuksen alaisena ja katsoi tätä ottaen käyttöönsä mahdollisimman viettelevän katseen. Hänellä saattoi olla salainen toive, että hän olisi se, joka aiheutti Alin pään sekoamisen (hänen ajatuksensa eivät olleet sekaisin, mutta eipä Al ollut tehnyt lientä).
Alin kasvoille ilmestyi hehku, kun hän tuijotti Scorpiusta. Tämä huokaisi turhautuneena, kun heidän pöytäänsä tuotiin haaleaa vettä, johon oli sekoitettu suolaa. Sydämen kaipuu ei vielä saanut vastausta, sillä Alin ajatukset selvisivät ja katse kääntyi pois Scorpiuksesta.
**
Al oli kaivanut kelmien kartan esiin ja etsi katseellaan Scorpiusta, joka oli kadonnut heti liemien tunnin jälkeen, eikä ollut ilmestynyt edes päivälliselle. Hän tunsi pitkäaikaisen intohimon muistuttavan itsestään ja toivoi, että olisi osannut kertoa toiselle tunteistaan. Nyt ne tuottivat hänelle vain kipua.
”On niin absurdia ajatella, että te ette vieläkään ole puhuneet toisillenne. Me olemme jo ikuisuuden tienneet tunteistanne, ettekä te silti myönnä toisillenne mitään.”
Al melkein hypähti tuoliltaan ja yritti vetäytyä kauemmas, kun tunsi kipua kylkiluissaan, Rose oli taas tökännyt häntä. Tytön kädessä oli vihkosta revitty sivu, jota tämä ojensi hänelle.
”Tässä on runo, jonka Scorpius on kirjoittanut.”
**
Scorpius istui järven rannalla leikkien vahvaa, vaikka tahtoi vain käpertyä kerään ja itkeä. Hänen sisäinen kaamoksensa tuntui järjettömältä kevään lämmössä. Hän ei olisi tahtonut olla niin heikko ja kaivata niitä hetkiä, jolloin unenlämpöiset ajatukset olivat olleet kaikkein todellisimpia ja Al oli maannut hänen vieressään sängyllä.
”Muistatko sen sadun, jota luimme aina, sen, missä prinsessa ei saa prinssiään, koska prinssi saa prinssin?”
Scorpius tuijotti eteensä ja näki Alin, jonka kädessä oli paperi, se paperi, jolle hän oli kirjoittanut runon ja antanut kyyneltensä tuhria sen.
”Loppu taisi olla: tuuli oli ainut joka näki heidät ensimmäisen kerran”, Al sanoi istuessaan Scorpiuksen vierelle ja suudellessaan tätä hän tunsi kipinöitä.
1. Tuoksu
2. Sininen
3. Taikaliemi
4. Suola
5. Viettelevä
6. Toive
7. Hehku
8. Haalea
9. Kaipuu
10. Kartta
11. Intohimo
12. Kipu
13. Absurdi
14. Ikuisuus
15. Kylkiluu
16. Revitty
17. Runo
18. Vahva
19. Kaamos
20. Unenlämpöinen
21. Satu
22. Tahria
23. Tuuli
