Tee minut onnelliseksi [K-11] || Raapalehaaste viikko 21, angstihkoa

[Melodie]

Nimi: Tee minut onnelliseksi
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: Enintään K-11
Paritus: Ei ole
Tyylilaji: ... angst? Jollain tapaa ahdistunut.
Vastuuvapautus: En omista hahmoja, saati saa rahaa.

Raapalehaasteeseen, viikolla 21. Hahmona Bill Weasley.
(Enkä ole ihan varma siitä, miten tekstissä käsitelty tapahtuma ihan oikeasti meni, mutta.)


Tee minut onnelliseksi


Kirkkaan kärkkään punainen tukka.
Pisamia.
”Onhan tuon oltava joku Weasley”, mietin ja naurahdan.
Sipaisen hiuksia kasvoiltani ja katselen.

Vahvat lihaksikkaat käsivarret. Ja hän on siro.
Kaunis poika. Jospa, ja jospa.
Hyökkäys on paras puolustus, ja minun jos kenen oletetaan puolustavan itseäni.
Katselen pitkään, kasvojen luut pehmeät. Iho silkkipaperia.

Revinpä kasvot vähän hajalle.
Puren lujaa.

Hän on kaunis eikä itke ollenkaan. Minäkin nauran vain vähän, ja mietin: varmasti hänen naisensa itkee (ja oi hänellä on nainen, kauniilla seitsenosalla joka ei ole raskain muttei pahinkaan, hänellä), ja jos nainen itkee suree hänkin,

ja jos hän suree sureksii, olen minä – minä olen
onnellinen.

[Celeporn]

Voi itku, en taaskaan oikein osaa sanoa mitään.

Tämä oli ihan älyttömän siisti teksti. Raapaleita on juuri Viikottaisen haasteen vuoksi lukenut sen verran paljon, ettei se minimalistisuus ja tarinan riisuttu olemus enää samalla tavalla ilahduta, mutta tämä onnistui ihastuttamaan silti raikkaudellaan. Olin todella yllättynyt ja innoissani kun tajusin kertojahahmon olevan Fenrir, ja se toi tähän jotenkin sellaisen mukavan lisän. Voi johtua siitä, että pidän kyseisestä hahmosta kovasti, mutta samapa tuo. Otsikko ainakin koki todella suuren tunnelatauksen muutoksen, kun käsitin Fenririn olevan mukana kuvioissa.

Tämä on juuri sen tyyppinen teksti, jollaista en suosittelisi kenenkään kirjoittavan - ihan vain siksi, että tällaisen joko osaa tai sitten ei osaa. Jos ei osaa, jälki on kamalaa. Jos taas osaa, kuten sinä, niin enpä osaa sanoa muuta kuin wau.
Ensimmäinen ja viimeinen "säkeistö" olivat suosikkejani, erityisesti viimeinen. Tekstin päättävä olen minä - minä olen, onnellinen on vaan nyt jostain syystä minusta ihan uskomattoman makea kohta, vaikka jollain tasolla vieroksunkin ajatusta Fenriristä minkäänlaisen runon puhujana.

Teksti oli minusta jotenkin hieman liian siloiteltua ja siistiä Fenririksi, vaikka toisaalta on pakko myöntää, että "Jospa, ja jospa." on minusta silti kiertoilmausten aatelia kaikessa monimielisyydessään. Tykkäsin ihan älyttömästi.
Tässä oli minusta aivan ihanasti raapaleiden kokeman inflaation jälkeen muistutettu, mitä kaikkea sillä sadalla sanalla voikaan tehdä. Todella upea teksti, en osaa muutakaan sanoa. Oli hienoa löytää kirjoittamasi runo, kun muutenkin kirjoitat niin kauniisti ja runollisesti. Kiitoksia tästä.

[Lily Potter]

*vislaa* Hieno. Tykkäsin, paljon.

Lily P.

[Hermy^]

(Taika, ilmoitin yksärillä..)

Jeeh. En edes valitessani ollut vielä lukaissut Celepornin kommenttia, kun nyt taas huomaan, että siinä on jo sanottu lähes kaikki oleellinen, niin.
Pidän kovasti tyylistäsi ja voin myöntää, että olen lukenut useita ficcejäsi (painupa kommentoimaan!), ja tässä raapaleessa minua ilahdutti erityisesti se, kuinka ominainen sinulle tämä oli, mutta silti mitään ei oltu vedetty hiukkastakaan yli. Taisiis, tarkoitan, että joskus niitä sanoja tulee tungettua liikaa väleihin ihan huomaamattaan, tässä sitä ei voi tehdä, koska tämä on raapale. Jokainen sana täytyy asetella tarkkaan.
Pidin jokaisesta ulkonäkökuvailusta ihan mahdottomasti, vaikka minullakin tuli mieleen, että `äh, tämä tyyli on Fenrirille ehkä vähän liian siisti`, kuten Celeporn jo mainitsi. Sitten kuitenkin tuli se ajatus, että ainahan painotetaan että Fenrir haluaa kauniin ja viattoman uhrin, miksei hän sitten voisi romantisoida kohdetta mielessäänkin.
"Revinpä kasvot vähän hajalle." Tuo taisi olla yksi lemppareistani, mutta ehdottomasti kaiken yli nousee ficin kaksi viimeistä kappaletta - tulee ihan kylmänväreitä, kuinka joku voi osata näin?
Kiitos.

[Lallu]

Mä kanssa innostuin, kun huomasin Fenririn olevan kertojahahmona. Kauniisti kirjotettua tekstiä, ja mulla puolestaan ei ollut mitään ongelmia Fenririn kaunopuheisuuden kanssa. Se oli vaan kivaa vaihtelua siihen totuttuun "karskimpaan" puheeseen.

Muuten kauniisti kirjoitettu teksti, mutta seuraava lause vähän töksähti tuolla keskellä raapaletta, koska se ei ollut samalla tavalla runollinen, kun muu teksti. 

Revinpä kasvot vähän hajalle.

Tuosta tuli se Fenrir mieleen, millaisen kuvan siitä oon jo kauan aikaa sitten saanut. Ei mitään selityksiä, pelkkä toteamus.

Minäpäs kiitän tästä hienosta lukukokemuksesta!

Lallu

[Snapu on Pyörylä]

Olin aivan varma, että kertoja oli Fleur - kunnes tuli tuo raatelu. Oli pakko lukea tämä uudestaan, ja uudestaan, ja saada niiiin loistava mielikuva hikisestä ja verisestä Fenriristä tuijottamassa Billiä, hieraisemassa hiuksensa naamalta ja lipaisemassa huuliaan himokkaasti. Täydellinen!

ja jos hän suree sureksii, olen minä – minä olen
onnellinen.

Minulle tämä kertoi enemmän Fenriristä, kuin Billistä, tämä ficci, ja tuossa yllä olevassa osassa tiivistyy Fenririn kylmäverisyys ja kauheus. Muiden suru ja kärsimys on hänelle hunajata. Kiva heppu.

Hmmm.. Tähän sopi tuo runomaisuus, se oli mielenkiintoista, vaikka se hieman alussa häiritsikin. Kun jokin eritellään omalle riviilleen, esim. tuo Pisamia, niin se alleviivaantuu, enkä nyt tiedä, oliko lukijalle oleellista alleviivata jotain Billin ominaisuutta, kun lukija tietää, että hänestä on kumminkin puhe, mutta Fenrirille se oli tärkeää, ja hänen ajatusmaailmaansahan tässä upotaan.. Mitähän minä taas selitän (Aloin valittamaan ja päädyin perustelemaan itelleni, että kaikki on ok.. huoh). Kaikki mitä sanon, kääntyy minua vastaan, parempi mennä pois. Onnittelen onnistuneesta raapaleesta!! Hyvä, kiitos!

[Arte]

Siitä onkin vähän aikaa, kun olen raapaleita lukenut. Sinun... hmm, femmejäsi olen lukenut ja sinulle on kovin runomainen tyyli, kuten monet ovat sanoneet. Tässäkin teksti ja kielikuvat oli aseteltu kovin kauniisti.

Oli kiva yllätys, että ficci ei ollut Billin näkökulmasta etkä ollut pistänyt toista characteria näkyville minnekään. Sen tajusi vasta lukiessaan tekstiä läpi - Revinpä kasvot vähän hajalle. Vaikka se ei minusta(kaan) sovi oikein muuhun runolliseen, sievään ja siistiin tekstiin, se kuitenkin ilmaisee, mistä tässä on kysymys, kuka kertoo.

Fleurin mainitseminen oli kiva juttu. Velhomaailma Britannian alueella ei käsittääkseni ole aivan valtaisa, joten oli mukava lisä, että Fenrir tiesi, että Billillä oli nainen, vaikkei tiennytkään tämän nimeä. Minä ainakin oletan ja muistelen, ettei Fleur ollut siellä taistelussa mukana. Ja niin, vielä se, että jos Fleur on surullinen, Billkin on, toi jotain kivaa lisäpehmeyttä tähän.

Fenrir ei ole minulle kovinkaan tuttu hahmo, en ole lukenut hänestä oikeastaan paljon mitään. Tämä ei siis minulle avautunut kovin mullistavana. Oli kyllä mukavaa johdattelua, kun alussa Bill on vain 'joku Weasley' ja sitten kumminkin annetaan ymmärtää, että hän on kuitenkin oma persoonsansa, hänestä välitetään niin paljon, että kiinnitetään huomiota.

Hän on kaunis eikä itke ollenkaan.

Jostain syystä minä pidin juuri tästä lauseesta. Jotenkin minulle välittyy siitä vain jotain yksinkertaista ja puhdasta. Pidin kuitenkin.

//: Ja ai niin! Unohdin kokonaan mainitsemisen arvoisen ficin. Minusta se on jotenkin romanttinen. Siitä ainakin itselle tulee viimeistään sellainen olo, että Fenrir myös tuntee jotain, ei pelkästään ajattele. Ansaitsee ehdottomasti creditit.

[Winga]

Tämä on kovin upea. Minä pidän siitä, että näkökulma on Fenririn, että se on syyllisen eikä uhrin. On jotenkin paljon erilaisempaa - mielenkiintoisempaa - lukea samaa asiaa toisesta näkökulmasta kuin siitä, mistä sen on tottunut käsittämään.

Minusta on hienoa, että Fenrir tuntee onnea, onnea toisen elämän muovaamisesta huonompaan, itkettämisestä, tietää myös Fleurista.

Ja muoto - ah, tämä on kirjoitettu ihanasti ja pidän kovasti tuosta tyylistä. Todella on hienoa, että tällaisia löytää edes raapaleficcipiirin avulla, sillä tällaiset ovat kauniita, yksinkertaisen ihania ja näin. Kiitos.

[Fiorella]

Tästä voin oikeastaan sanoa vain kaksi sanaa.

Hui!
Ja Wau!

Runomainen tyyli ja viehkeä pohdiskelu sopii tähän hyvin. Minäkin tykkäsin, että vaikka aihe on Bill, PoV on Fenririn.

Karmealla tavalla kaunista tekstiä. Kiitos.

[Annie Black]

Tämäpäs oli mainio pikku raapale. Hyvin olit saanut kaiken oleellisen ujutettua sataan sanaan, tunnelmakin pysyi todella hyvin kasassa loppuun saakka. Se, ettei tätä kerrottu Billin näkökulmasta oli mukava lisä tähän ja jotkin sanavalinnat ja pienet yksityiskohdat todellakin kruunasivat koko ficin. Näistä voisin mainita ainakin alun kirkkaan kärkkään ja loppupuolen revinpä, jossa tuo pääte tekee kyseisestä lauseesta kovin ristiriitaisen, revinpä kuulostaa jollain tavalla huolettomalta ja iloiselta, mutta lause muuten ei ole mitenkään erityisen iloinen luonteeltaan.

Kiitos oikein hienosta ficistä!

[jossujb]

Silmämääräisesti kun raapaletasi katsoin uvittelin olevani kohdakkain jonkun tuotoksen kanssa joka hivenen kuvittelee itsestään liikoja ja yrittää liikaa olla taiteellinen. Pidän kyllä itse monimutkaisesta tulkinnanvaraisuudessa, mutta joissakin raapaleissa tässä mennään todella yliste (ja tämä on syy sille miksi itse en ole pitkiin aikoihin kirjoittanut raapaleen raapaletta).

Ilokseni huomasin että kyseesä olikin joku joka on sielultansa ilmeisesti runoilija. Tämmösiä kun olisi "oikeissakin" runokirjoissa joskus, niin ei tuntuisi koulussa mikään runoanalyysi tylsältä touhulta. Jokainen sana oli harkittu, eikä tullut fiilistä että laitanpa tone vähän täytteeksi jotain kauniita ja kekseliäitä sanoja, jotka eivät oikein sovi kontekstiin, ellei satu olemaan juuri minun päässäni ja näe mitä sanalla tarkoitan (oho, tulipa omituinen komentti ). Siis tarkoitan lähinnä sitä, että vaikka raapaleesi onkin aika vapaa ja joissain kohdin tulkinan varainen (Jospa, ja jospa kohta esim), mutta se ei kuitenkaan ollut abstrakti tavalla jossa ei olisi tullut tarinasta tolkkua.

Niin niin, siis mitä minun pitikään sanoa? Hyvä kokonaisuus, säkeet oli jaettu oivaltaen juur siitä kohtaa missä tarvitsikin levähdystauon. Ja Fenrir on kaikkinensa mielenkiintoinen hahmo. Kiitos sinulle tämän kirjoittamisesta.

Terkuin: jjb