Nimi: Send me an angel
Genre: Deathfic, oneshot
Ikäraja: K-11 (?)
A/N: Pyynnöstä kirjoitettu songfic Scorpionsin kappaleesta Send me an angel. Aluksi en ollut kovinkaan tyytyväinen, ja vieläkin tässä on kohtia, joista en pidä. Mielestäni täsmää liikaa kappaleen sanoihin, mutta en halunnut enää kuitenkaan ruveta muuttamaan tätä. Teksti kuhisee liian pitkiä lauseita, mutta päätin silti olla muuttamatta tätä, koska kirjoittamisesta on jo jonkin verran aikaa. Nauttikaa (tai olkaa nauttimatta).
//Ile lisäsi ikärajan otsikkoonKun olin pieni poika, vain noin kuusivuotinen, äitini nukkui pois ja lensi taivaaseen. En ollut hänen hautajaisissaan, koska isä ei halunnut minun joutuvan ajattelemaan asiaa liikaa. Ensimmäiset vuodet koulussa sattuivat, kun opettajat kyselivät vanhemmista ja äitienpäivänä askarreltiin kortteja. Toki opettajat yrittivät auttaa, mutta tunsin olevani muita huonompi, kun minulta puuttui jotain, mitä kaikilla muilla oli.
The wise man said just walk this way
To the dawn of the light
The wind will blow into your face
As the years pass you by
Hear this voice from deep inside
It's the call of your heart
Close your eyes and you will find
The passage out of the darkIsä muistutti jatkuvasti, että äiti ei olisi halunnut minun surevan. Piti kävellä kohti valon sarastusta. Piti kävellä kohti kirkkautta. Piti kuunnella sydämen kehotusta. Isä sanoi, että vuosien kuluessa löytäisin takaisin kirkkauteen, takaisin elämään jos vain uskoisin sydämeeni. Puheisiin, yksinäisiin sanoihin oli helppo uskoa, mutta silti tuntui, että mikään ei auttanut. Aloin valvoa öitä, tutkailin tähtitaivasta. Aina kun olin surullinen tai onneton, Sirius-tähti lohdutti välkkeellään. Antoi toivoa valosta.
Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning starUskoin aina pimeiden öiden tunteina, että joku lähettäisi minulle enkelin tänne alas julmaan maahan. Enkelin, joka tulisi äidin luota, Sirius-tähden viereltä. Enkelin, joka neuvoisi ja opastaisi. Niin kuin suojelusenkelin, yhtä kauniin ja hellän kuin oma äitini. Jouduin pettymään joka aamu, kun auringon valo herätti maan pimeästä yöstä ja syrjäytti kirkkaana tuikkivan Siriuksen. Kirkkaat lupaukset siitä, että joku tulisi ja pelastaisi minut alakulon ja surun kynsistä.
The wise man said just find your place
In the eye of the storm
Seek the roses along the way
Just beware of the thornsIsä huomasi suruni, mutta ei osannut käsitellä sitä. Käski vain etsiä oman paikkani maailmassa, myrskyn ja tuhon keskustasta. Matkalla sydämeen en voisi kuin etsiä ruusuja matkan varrelta. Ruusuja, joiden verenpunaiset terälehdet auttoivat ihmisiä jaksamaan. Samaan aikaan varren terävät piikit upposivat viattoman ihoon ja vuodattivat punaista verta maahan.
Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning starUskoni Siriukseen alkoi hiipua. Ehkä ei ollut olemassa mitään parempaa. Ehkä ihmisten vain piti kantaa aivan liian raskas taakka ja tarpeeksi kauan kestettyään kuolla pois. Maatua samaan maahan, jolla olemme elämämme aikana kävelleet, maahan, josta kaikki on saanut alkunsa. Jaksoin kuitenkin heikosti vielä uskoa, että joku lähettäisi luokseni suojelusenkelin Siriuksen viereltä. Suojelusenkelin, joka auttaisi ja veisi valoon, pois myrskystä ja tuhosta.
The wise man said just raise your hand
And reach out for the spell
Find the door to the promised land
Just believe in yourself
Hear this voice from deep inside
It's the call of your heart
Close your eyes and your will find
The way out of the darkIsä sanoi, että täytyi aina tavoitella parempaan, nostaa kädet ylös ja tavoitella. Tavoitella tuntematonta, joka saattoi olla niin hyvää kuin pahaakin. Ehkä tarpeeksi kauan tavoiteltuaan ja toivottuaan pääsisi pois myrskyn keskustasta, parempaan, luvattuun maahan, ikään kuin jonkinlaiseen paratiisiin. Piti vain kuunnella sydämen kutsua. Sulkea silmät ja löytää pois pimeydestä.
Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning starIsäkin poistui aikanaan maan päältä, äidin ja Sirius-tähden vierelle. Vanhenin vuosi vuodelta. Olin tavoitellut ja toivonut koko elämäni. Silti kukaan ei ollut lähettänyt suojelusenkeliä luokseni, auttamaan pois pimeydestä, pois myrskystä ja tuhosta. Viimeisinä elämän päivinä rukoilin Siriusta, jonka vierellä äiti ja isä seisoivat. Olin yhä täällä, tarvitsin apua, halusin nukahtaa onnellisena ja löytää pois myrskystä.
Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning starKatselin tapani mukaan kirkkaana loistavaa Siriusta. Se antoi yhä lupauksiaan, toivoa saada nukkua pois vailla huolia. Olin vain ja makasin vuoteellani, katselin tähteä. Se tuikahti kerran, ja samaan aikaan tunsin lämpimän tunteen hiipivän pitkin vartaloani. Tiesin tavoitteluni ja toivomiseni tuottaneen tulosta. Nukuin pois vailla huolia ja murheita.
Palautetta saa, ja pitääkin antaa.