Title: 3 asiaa mitä Ron tahtoisi tehdä sateessa
Author: Valopilkku
Disclaimer: Rowling omistaa Ronin mutta Nelly on minun.
Rating: S
Paring: Ron/Nelly (Mary Sue)
Genre: Romance, Fluff
Summary: "Etpä sinäkään taida olla muuttunut. Päästelet suustasi yhä mitä sattuu."
A/N: Hip hei ja heissunvei! Olen jo jonkin aikaa ajatellut liittyä ja kirjoitella tänne joten tässä tulee ensimmäinen fick jonka tänne laitan
Kirjoittelin tämän Ronin näkökulmasta. Paritus on yksi suosikeistani viitaten roolipeleihin joita olen pelaillut Nellyn hahmolla. Itse pidän tästä jonkin verran, täysi romantikko kun olen.
Kun tämä nyt kerran on ensimmäinen postaukseni tälle foorumille, niin huomauttakaa heti jos teen jonkun virheen jossain niin korjaan asian.
3 Asiaa mitä Ron tahtoisi tehdä sateessaHalataSade piiskasi katukiviä ja ihmiset pakenivat sisätiloihin. Vain muutama henkilö uhmasi ulkoilmaa ja yksi heistä oli nuori punahiuksinen mies. Kädessään tällä oli iso ja oranssi sateenvarjo, joka suojaisi helposti kolmeakin ihmistä. Se olikin ollut Ronin tarkoitus vaikka tällä kertaa Ron odottelikin vain yhtä ihmistä. Mies oli nähnyt Nellyn viimeksi kaksi vuotta taakse päin, kun Nelly oli tullut hyvästelemään Ronin. Mies oli lähtenyt veljensä Charlien avuksi Bulgariaan eivätkä he olleet nähneet koko sinä aikana. Ronin hiukset olivat kasvaneet hieman pituutta ja muutamat uusi pisamakin oli ilmestynyt tämän kasvoille. Mies pysähtyi hetkeksi puiston portille ja astui sitten lopulta sisään. Ronin kasvoille nousi hermostunut hymy tämän ajatellessa Nellyä kaksi vuotta vanhempana. Eikä Nelly ollut ikinä ollut mitenkään huono kroppainen ja asia tuskin olisi nyt muuttunut.
Mies pysähtyi vaahterapolun varteen ja katsahti polun kumpaakin suuntaan. Nellyä ei näkynyt vielä missään. Ron haroi hiuksiaan yrittäen saada niitä joten kuten aisoihin. Pian polun toiseen päähän asteli tyylikäs nainen sateenvarjon kanssa. Tällä oli yli olkapäidän ulottuvat ruskeat hiukset, jotka olivat tyylikkäästi luonnonlaineilla jotka olivat nyt kiinnitetty kahdelle poninhännälle, yksi kummallekin sivulle.
"Ron!", nuori nainen huudahti epäuskoisesti ja Ron näki, miten tämä kiirehti askeleissaan ja lopulta juoksi miehen luo pysähtyen juuri ennen kuin sateenvarjot törmäisivät. Kaksikko katseli hetken toisiaan. Ron katsahti naisen vihreisiin silmiin ja lämpö tulvahti miehen sydämeen.
"Nelly...", Ron hyrisi ja veti naisen vahvaan syleilyynsä. Weasley kietoi kätensä rakastavasti Nellyn ympärille ja tunsi miten tämän lämmin poski painautui omaa kaulaansa vasten.
"Et usko miten ihana on nähdä sinua.", Ron kuiskasi hiljaa sulkien silmänsä. Mies halusi vain tuntea Nellyn ikuisesti siinä lähellään.
Nellyn sateenvarjo lojui märässä maassa ja Ronin varjo leijui heidän yllään kenenkään pitämättä siitä kiinni.
"Minulla oli ihan hirveä ikävä.", nainen vastasi ääni onnesta väristen ja kietoi kätensä tiukemmin Ronin ympärille. He vain seisoivat siinä. Aivan hiljaa kiinni toisissaan, kuunnellen toistensa hengitystä.
KutittaaIkuisuudelta tuntuva ero oli nyt päättynyt. Ron laski kätensä Nellyn harteille ja he lähtivät kulkemaan pitkin melkein autiota ja syksyistä puistoa, jossa puiden lehdet olivat jo alkaneet kellertää ja tuulessa saattoi tuntea viileän vivahduksen.
Nelly selitti nopeaan tahtiin mitä kaikkea hänelle oli sattunut Ronin poissa ollessa. Töistään, ystävistä, vastoinkäymisistä, kuten myös iloisista tapahtumista. Siitä kaikesta mitä nainen oli kohdannut tuon kahden vuoden aikana. Ron kuunteli tarkkaavaisesti jokaista Nellyn kertomaa asiaa ja nautti silmin nähden siitä miten Nelly höpötti.
"Niinpä niin. Et ole muuttunut tippaakaan. Höpötät yhä kuin pikkutyttö.", Ron naurahti ja virnisti ilkikurisesti.
"Ehehe minäkin sinua Ron!", Nelly älähti ja nosti kätensä puuskaan muka loukkaantuneena.
"Etpä sinäkään taida olla muuttunut. Päästelet suustasi yhä mitä sattuu.", nainen jatkoi ja näytti kieltä Ronille, joka näytti todella huvittuneelta naisystävänsä käytöksestä. Ron iski Nellylle silmää ennen kuin tökkäsi sormellaan tämän kylkeen. Sen seurauksena Nellyn suusta pulpahti yllättynyt älähdys ja ennen kuin nainen ehti tehdä mitään, keikkui hän jo Ronin olalla.
"Ron! Päästä minut alas! Hei! Weasley, senkin hullu!", Nelly huudahti ja ratkesi sitten nauruun.
Myös Ron nauroi mutta laski Nellyn kuitenkin pian alas sanoen:
"Okei, okei. Olen hullu. Mutta niin pitääkin olla."
Sen sanottuaan Ron hyökkäsi taas kutittamaan naista. Vaikka Nelly kuinka rimpuili, aneli ja oli tikahtua naurusta, Ron ei luovuttanut. Miehen vahvat kädet pitivät Nellyä otteessaan, mutteivät kuitenkaan satuttaneet tätä.
SuudellaKaksikko oli saapunut sillalle jonka alla virtasi joki. Sadepisarat tipahtelivat veden pintaan ja sade itsessään oli jo laantunut hieman.
Nelly nojasi sillan kaiteeseen ja Ron katseli naisen vihreisiin silmiin. Ne toivat Ronin mieleen ensi kertaa talven jälkeen kasvavan ruohon. Mies hätkähti unelmistaan kun Nellyn katse kohtasi tämän katseen.
"Olet edistynyt kouluajoilta. Tylypahkassa en osannut edes odottaa, että pystyisit loihtimaan sateenvarjon mikä seuraa määrättyä kohdetta. Hyödyllistä.", Nelly sanoi hymyillen ja tönäisi Ronia leikkisästi kylkeen. Ron naurahti ja vastasi:
"Olen tainnut kasvaa kouluajoilta. Niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Mutta parhainta on kuitenkin, että näen sinut taas edessäni ja kuulen äänesi."
Ronin kasvoille nousi hellä hymy ja mies laski toisen kätensä Nellyn poskelle ja silitti naisen pehmeää ihoa. Nelly laski katseensa maahan punastuen hieman mutta uskalsi lopulta kohdata Ronin suklaan sävyiset silmät.
Ron sulki silmänsä kun tunsi Nellyn lämpöiset huulet omillaan. Hän kuljetti kättään pitkin naisen alaselkää ja vastasi rakastamansa naisen suudelmaan. Siinä he viimein olivat. Vain kahdestaan ja ympäriltä kuului vain sateen ropinaa.
