Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Särkyneitä kumpikin
Kirjoittaja: Picca
Beta: -
Paritus: Huiski/Minerva
Ikäraja: K-11
Genre: Angsti, songfic
Summary: Huiski ja Minerva ovat eronneet vuosia sitten.
A/N Tämmöistä kehittelin viikottaisen raapalehaasteen hahmon, matami Huiskin innoittamana. Menee myös albumihaasteeseen, biisinä Bon Jovin Hearts Breaking Even, jonka lyriikat löytyvät lopusta.
Särkyneitä kumpikin
1.
Tylypahkan lennonopettajana Huiski tiesi paremmin kuin kukaan muu, miten äärettömän typerää oli lentää luudalla niin huonossa säässä. Tuuli oli yltynyt myrskyksi ja kaatosade liotti vaatteet niin märiksi, että niiden paino lisääntyi varmasti kiloja. Hän lensi silti.
Kielletyn metsän tummien puiden latvat huojuivat villisti, kun tuuli puisteli niitä. Huiski korjasi luutansa kurssia, sillä tuuli painoi häntä jatkuvasti kauemmas linnasta. Vaikka hän halusikin pois, melkein minne tahansa, hän ei antanut tunteidensa ottaa ylivaltaa. Ei kokonaan.
Eroamisen vuosipäivä ei ollut koskaan miellyttävä, ja vaikka Huiskin tunteelliset tytönhupakko-ajat olivat jo kaukana takanapäin, tällä kertaa hän oli kiitollinen myrskystä, johon hänen tuskaiset, nyyhkivät kiljaisunsa hukkuivat.
2.
Alusta alkaen oli tuntunut vaikealta sovittaa elämäänsä yhteen Minervan kanssa. He olivat kumpikin omistautuneet koululle, opettamiselle, oppilaille. Ensihuumassa varastetut hetket eivät kantaneet pitkälle.
Huiski muisti ne lukuisat kerrat, joina Minerva kertoi joutuvansa työskentelemään juuri hänen vapaailtanaan, samoin ne kerrat, joina oli itse joutunut käännyttämään Minervan oveltaan. He olivat alkaneet tuntea, etteivät olleet toisilleen kovin tärkeitä. Arki oli iskenyt kiilan heidän väliinsä, ja yritykset kuroa syntynyt kuilu umpeen muuttuivat innottomiksi.
Oli helpompaa jatkaa ystävinä. He olivat sopineet asian rauhallisesti, lyöneet pelin viimeiset korttinsa pöytään ennen kuin Minerva oli toivottanut hyvää yötä ja lähtenyt.
Huiski oli hävinnyt, mutta ymmärtänyt sen liian myöhään.
3.
Eroaminen oli ollut helpotus. Ei tarvinnut enää huolehtia kuin omista aikatauluistaan, ei tuntea syyllisyyttä siitä, ettei aika riittänyt. Illalla nukkumaan mennessään Huiski nautti siitä, että sai nukahtaa juuri silloin kuin tahtoi. Ei tarvinnut pysytellä hiljaa vuoteessa valveilla, kun Minerva tahtoi aikaisin nukkumaan. Ei tarvinnut kiehnätä valveilla silmät ristissä, kun Minerva tahtoi myöhään nukkumaan. Ei tarvinnut jakaa peittoa kenenkään kanssa.
Ajan kuluttua Huiski ei kuitenkaan enää muistanut sitä, miten terävät kyynärpäät Minervalla oli tämän vääntelehtiessä unissaan. Hän muisti lämpimän, notkean vartalon painuneena omaansa vasten, kutittavan hengityksen kosteaksi nuollulla iholla, korvaa vasten huohotetun nimensä. Hän muisti, millaista oli, kun joku halusi häntä.
4.
Huiskista valui linnan aulaan niin paljon vettä, että Voro olisi voinut kuurata sillä koko lattian. Hiukset liimautuivat otsaan ja vaatteet niin raskaat, että liikkuminen oli vaikeaa, hame ja kaavut takertuivat jalkoihin. Hän tunsi kuitenkin outoa rauhaa purettuaan pahan olonsa myrskyn syliin.
Oppilaat loivat häneen ihmetteleviä katseita, kun hän suuntasi kohti huonettaan. Matkan varrella hän vilkaisi Minervan lukittua ovea, aikoi kulkea ohi, mutta pysähtyi kuitenkin. Hän painoi korvansa puuta vasten ja pidätti hengitystään.
Sisältä kuului ryminää ja kissan raivokasta mouruamista, esineet tipahtelivat pöydiltä ja hyllyiltä mielipuolisten loikkien ja syöksähtelyn vuoksi.
Pieni surumielinen hymy väreili Huiskin huulilla. Tänä päivänä myös Minerva muisti.
*
Hearts breaking even
It’s been a cold, cold, cold, cold night tonight
And I can’t get you off of my mind
God knows I’ve tried
Did I throw away the best part of my life
When I cut you off
Did I cut myself with the same damn knife
Hide my tears in the pouring rain
Had my share of hurt and pain
Don’t say my name, run away, ‘cause it’s all in vain
My hearts breaking even, now there’s no use we even try
Hey I cried, yeah I lied, hell I almost died
Don’t got a reason, let’s just fold the cards and say good-bye
It’s all right, just two hearts breaking even tonight
It’s been a long, long, long, long time
Since I’ve had your love here in my hands
We didn’t understand it, we couldn’t understand it
But, nothing’s fair in love and hate
You lay it all down and walk away, before it’s too late
We danced all night as the music played
The sheets got tangled in the mess we made
There in the stains, we remain
No one left to blame
My hearts breaking even, now there’s no use we even try
Hey I cried, yeah I lied, hell I almost died
Don’t got a reason, let’s just fold the cards and say good-bye
It’s all right, just two hearts breaking even tonight
Go on, get on with your life
Yeah – I’ll get on with mine
Broken hearts can’t call the cops
Yeah – it’s a perfect crime
Twisting and turning the night keeps me yearning
I’m burning alive
I’m paying the price again
But I’ll see the light again
My hearts breaking even, now there’s no use we even try
Hey I cried, yeah I lied, hell I almost died
Don’t got a reason, let’s just fold the cards and say good-bye
It’s all right, just two hearts breaking even tonight
