Ruskeasilmäinen tyttö (Arthur/Molly, S, raapale)

[Nyyhti]

Ikäraja: Sallittu
Genre: jonkinlainen romance
raapale

A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotretti -haasteeseen Arthurilla sekä Tylypahkalla. Minua vähän harmittaa, kun suunnittelin tosi pitkään kirjoittavani tästä aiheesta, mutta deadline lähestyi enkä sitten vain saanutkaan aikaiseksi mitään raapaletta pitempää ):



Ruskeasilmäinen tyttö


”Ja niin, voitko kuvitella, sitten hän vain sanoi, ettei muka osaa langettaa lepakonräkäherjaa!” kaunis, pirteä ja sydämensulattava ääni sanoi, minkä jälkeen kaksi tyttöä purskahti nauruun. Kuuntelin sitä, tai oikeastaan vain toista heistä. Nauru oli ihana, juuri oikealla tavalla heleä ja vapautunut.

”Älä nyt katso, mutta Arthur tuijottaa sinua taas”, toinen tytöistä kuiskasi luullen varmasti, etten minä kuulisi häntä.

Punastuin ja painoin katseeni pöytään, mutten voinut olla kurkistamatta hetken kuluttua. Ja hän katsoi suoraan minun silmiini. Punastuin uudestaan, mutten voinut kääntää katsettani pois. Koko oleskeluhuone tuntui kaikonneen ympäriltäni, oli vain kauniit ruskeat silmät, joita en voinut enkä halunnut paeta. Olin myyty.

[tirsu]

Tämä oli tosi söötti. Arthur oli jollain tapaa ihastuttavan suloinen tässä.
Olisihan se mukavampaa ollut, jos tämä olisi ollut pitempi mutta kyllä se tällaisenakin menee.
-tirsu

[Ruskapoika]

Aaws, kun oli sulonen. Tuo Arthurin käyttäytyminen oli todella suloista tässä, ja tuo punastelu <3. Kuvasit hänen näkökulmastaan Mollyn ja hänen ystävät todella kauniisti, ja helpoilla mutta sopivilla sanamuodoilla. Naurun kuvailu! Rakastan sitä. Ja tuo sinun "Nauru oli ihana, juuri oikealla tavalla heleä ja vapautunut." oli aivan yltiömäisen suloinen. Tietysti tätä olisi mielellään lukenut pidempäänkin, mutta toisaalta pidin, että tämä oli näin lyhyt. Raapale sopi tähän todella hyvin, koska todella osasit kuvailla tässä tunnelmaa hyvin

Koko oleskeluhuone tuntui kaikonneen ympäriltäni, oli vain kauniit ruskeat silmät, joita en voinut enkä halunnut paeta. Olin myyty.

Sulin tälle. Varsinkin tuolle viimeiselle lauseelle. Olin myyty. Se jotenkin nivoi koko raapaleen yhteen. Todella kaunis.

Kiittäen ja kumartaen,
Ruskapoika

[Vilppu]

Tää on tosi söpö. Arthur on ihana.

[Ria]

Tää ol ihana! Arthur oli suloinen ja Molly kanssa ihana. Että ihmiset ovat sitten ihania ihastuessaan Juu, en nyt osaa kommentoida tätä paremmin. Virheitä tai mitään muuta silmiin pistävää en löytänyt eikä muutenkaan ole mitään kritisoitavaa. Vielä on loppuun pakko sanoa, että aivan ihana ja söpö raapale

[Nyyhti]

tirsu, kiitos! Hyvä että meni tällaisenakin (:

Ruskapoika, paljon kiitoksia! Äää, aivan ihana kommentti, enkä osaa muuta kuin kiittää. Joten kiiiiiiiitos! (:

Vilppu, kiitoksia!

Ria, kiitos! Hih, ihastuneet ihmiset ovat tosiaan ihania

[Nyyhti]

Jekaterina, kiitos kommentistasi! Hauska kuulla, että Arthur oli mielestäsi oma itsensä (: Mietin tuota viimeisen lauseen erottamista omaksi kappaleekseen, ja se olisi tosiaan tuonut aika hyvän rytminmuutoksen tähän. Hitsi, olisi pitänyt itse tajuta! Kiitos tosi paljon (: Ja ihanaa, että pidit raapaletta suloisena (:

[Vanilje]

Tää nyt on ollu täällä jo aika kauan mutta pakko silti tulla kommentoimaan.

Awws, tää oli vaan niin suloinen! Arthur on ihana(ja Molly kanssa). Arthur/Molly on vaan niin söötti paritus. Tykkään.<3

Mielestäni hahmot oli oikein IC, tai no, ainakin sellasia millaseks mie ne aina kuvittelen.
Sori kun ei nyt saa oikein rakentavaa palautetta aikaseks, tää oli vaan niin ihana(voi apua, enkö osaa muuta sanoo? :'D). No ei voi mitään kun tää vaan on niin... ihana. <3

Kiitoksia tästä, kirjoitat hyvin!

-YourAngel-

[Nyyhti]

YourAngel, ei tämä nyt niin pitkään täällä ole ollut - ihanaa vain, että jaksat kommentoida! Kiitos paljon, ihan mahtavaa, että pidit (: Minustakin Arthur ja Molly ovat aivan ihana pari <3

[Camiela]

Tämä oli hyvä ja ihana!! <3
Tykkäsin tosi paljon (;


Camiela

[Nyyhti]

Paljon kiitoksia, Camiela! (:

[Scaramouche]

Oi vitsi, mä niin rakastan tällaisia söpöjä pieniä canon-raapaleita! Tässä on muutamilla sanoilla saatu kaikki tärkeä sanottua, eikä oikeastaan jäänyt kaipaamaan mitään. Tää on just täydellinen tälläsenä, eikä mitään enää lisää. Joskus liiallinen kuvailukin on liikaa, ja tässä kuvailua oli juuri sen verran kun loistavan raapaleen luomiseen tarvittiinkin: ei juuri yhtään.

Arthur on jotenkin ihanan viattoman oloinen punasteluineen ja kyyläämisineen. Tuo, miten Mollyn ystävä sanoo Arthurin tuijottavan Mollya taas oli ihan yli suloista ja niin luonnolliselta kuulostava kohta, että ihan näin tän kaiken tapahtuvan mun pään sisällä. Mollyn ruskeat silmät oli ihana lisä, koska niiden mainitseminen seiskakirjan alkupuolella on yksi mun omista suosikeistani. Jollain tavalla se tekee Mollysta enemmän todellisen ja neutraalin.

Okei, nyt menee niin avaruustieteiden puolelle että mä lopetan ja päästän kaikki tuskistaan. Mutta pääpontti oli että tykästyin tähän.

[Nyyhti]

Oijoijoi, kiitos hurjan paljon, Salla! (: Tosi kiva, että pidit!