Kirjoittaja Aihe: Mitä olenkaan tehnyt (K11 songfic one-shot)  (Luettu 3367 kertaa)

Haltiamieli

  • nauru tässä elämässä
  • ***
  • Viestejä: 89
  • Have a fantastic life.
Mitä olenkaan tehnyt (K11 songfic one-shot)
« : 31.08.2009 19:32:21 »
Title: Mitä olenkaan tehnyt
Author: Haltiamieli (minä)
Beta: Ei ole.
Rating: K11
Genre: songfic, angst
Disclaimer: Maailma Rowlingin ja hahmot, muuten ihan minun keksimääni. En saa tästä rahaa tai muutakaan korvausta, paitsi hyvän mielen ja kirjoittamisen ilon.

A/N: Ensimmäinen ficci FanFiction 50 –haasteeseen, sanalla Rikki, aiheena Nymphadora Tonks. Kuuntelin tätä Linkin Parkin What I’ve Done kappaletta ja luettuani sanat Liramasta sain inspiraation tähän. Kommenttia toivoisin, ensimmäinen ficcini Tonksista kautta aikain. Michael Turm on oma hahmoni, joka tulee vilahtelemaan näissä viidessäkymmenessä Tonks ficcissäni.

Mitä olenkaan tehnyt

In this farewell
There's no blood
There's no alibi
Cause I've drawn regret
From the truth
Of a thousand lies
So let mercy come and wash away


Katsoin vaitonaisena kuinka arkku laskettiin hautaan. En itkenyt, mutta hiuksieni myrskynsinisenstä väristä näki silloin miten paljon ne hautajaiset minua satuttivat. En olisi tahtonut olla siellä. Se ei ollut minun paikkani. Kaikki ihmiset ympärilläni surivat juuri haudattua velhoa koko sydämestään ja sielustaan, vain minä olin tunteeton. En tuntenut mitään. Vain hiljaista tuskaa niistä sanoista, jotka kaikuivat mielessäni. Viimeiset sanat, jotka velho oli lausunut vielä eläessään.
”Miksi sinä teet tämän?”
”Koska se on työtäni.”

What I've done
I'll face myself
To cross out what I've become
Erase myself
And let go of what I've done


Olin tappanut velhon. Ensimmäisen kerran elämässäni olin tappanut. En tappokirouksella, muuten istuisin Azkabanissa enkä lipittämässä tuliviskiä synkissä hautajaisissa. Ei, olin tappanut vain pikkuloitsulla. Myös se satutti minua. Aina ennen olin kuvitellut sen loitsun olevan harmiton, mutta sen ainoan kerran kun käytin sitä työtehtävissä se tappoi. Koskaan ennen taikamaailmassa ei oltu varmaankaan onnistuttu tappamaan sillä loitsulla. Ironista.

Put to rest
What you thought of me
While I've cleaned this slate
With the hands
Of uncertainty
So let mercy come
And wash away


”Halkinaurus.”
Yksi loitsu ja se sai silloin vastustajani purskahtamaan nauruun. Hän pudotti sauvansa ja alkoi hoiperrella naurun voimasta. Sitten hän kaatui. Ja putosi. Hän putosi yli reunan aina alas asti. En katsonut sinne, sillä tiesin ettei sellaisesta voinut selvitä. Ilmoitin nopeasti Villisilmälle ja hän kävi porukkansa kanssa noutamassa ruumiin. Sillä välin minä kaikkoonnuin paikalta ja ilmiinnyin Vuotavaan noidankattilaan. Olin järkyttynyt tapahtuneesta. Minä olin tappanut. Minä, Nymphadora Tonks, nuori aurori, olin tappanut velhon. Miten ikinä voisin selvitä siitä?

What I've done
I'll face myself
To cross out what I've become
Erase myself
And let go of what I've done


Käytyäni tekemässä pakolliset suruvalittelut pakenin kotiini. Käperryin sohvannurkkaan ja avasin suklaapaketin. Nyt istun tässä murehtimassa. En osannut kuvitellakaan tekoani mahdolliseksi. Mitä vanhempani ajattelisivat minusta, ainoasta lapsestaan, kun olin nyt murhannut? Tällä hetkellä tappamani velho makasi haudassaan ja hänen isättömäksi jäänyt perheensä joutui kamppailemaan surunsa kanssa. Heidän tuskansa ei voinut olla mitään verrattuna minun tuskaani. Sieluni oltiin revitty hajalle, kiitos yhden ainoan loitsun. Enkä edes ollut tarkoittanut sitä.
”Tonks?” hiljainen ääni takasta kysyy. Hätkähdän ja nostan pääni polvistani. Katson takkaan ja huomaan siinä keikkuvan Michael Turmin, vanhan koulukaverini pään.
”Michael”, nielaisen.
”Kuulin tapahtuneesta. Haluatko että tulen käymään?” Vastaan kysymykseen nyökkäyksellä ja Michaelin pää katoaa. Pian takkani liekit leimahtavat vihreiksi ja Michael astelee niistä asuntooni. Sanaakaan sanomatta hän istuutuu viereeni sohvalle. Käperryn hänen kylkeään vasten, ja hän kiertää kätensä ympärilleni. Olemme molemmat vaiti, annamme hiljaisuuden puhua, ja se lohduttaa minua eniten. Michael ymmärtää tuskani. Hän on kokenut saman. Olemmehan molemmat auroreita.

For what I've done
I start again
And whatever pain may come
Today this ends
I'm forgiving what I've done


”Miten se tapahtui?” Michael kysyy seistessään takan vieressä. Minä makaan sohvalla hiljaisena ja katson silmilläni häntä.
”Saarroin hänet kalliolle. Käytin halkinaurusta ja sen vuoksi hän putosi”, kerron lyhyesti. Michael nyökkää samalla kun tutkailee kädessään vanhaa koulukuvaa. Siinä kaikki me, silloiset seitsenluokkalaiset hymyilemme onnellisina Tylypahkan nurmella. Kuvassa ovat kaikki koulutoverini. Kaikki ystäväni. Kuvan reunassa istumme minä ja Michael, halaten toisiamme. Vaikka Michael oli luihuinen ja minä puuskupuh, niin olimme silti parhaimmat ystävykset. Jotkut luulivat että välillämme oli muutakin, mutta välimme olivat pelkästään ystävien välit. Ja nyt Michael katselee kuvaa hymyillen ja varmaankin muistaen mitä kaikkea me koulussa teimme.

I'll face myself
To cross out what I've become
Erase myself
And let go of what I've done


”Sinä selvisit melko helpolla. Minä näin omin silmin, kuinka hän tajusi kuolevansa”, Michael sanoo istuessaan taas vieressäni. Nyökkään ja hymyillen nojaan häneen.
”Onko tappaminen pakollista?” kysyn hiljaa. Tuijotamme tuleen, emme katso toisiamme. Niin tästä keskusteleminen on helpompaa.
”Taitaa se olla. Meitähän oltiin akatemiassa varoitettu siitä”, Michael sanoo.
”Silti jatkoimme opiskelua”, mutisen.
”Oletko varma että pystyt tähän?”
”Luulisin. Mutta tämä ei ole mukava tunne.”
”Ensimmäinen on aina pahin. Kaikessa.”
Virnistämme molemmat. Suljen silmäni ja kiitän onneani että Michael on minun ystäväni ja tukeni. En varmaankaan selviäisi tästä ilman häntä.

What I've done
What I’ve done
Forgiving what I've done


A/N: Kommenttia kenties?
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 04:38:33 kirjoittanut Beyond »
One died for power; Voldemort. One died for lost love; Snape. One greeted death like an old friend; Harry.

ifirit

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: Mitä olenkaan tehnyt (K13 songfic one-shot)
« Vastaus #1 : 01.09.2009 01:38:33 »
Tämähän oli hyvä! Jotenkin tuo songfic vain kiinnitti huomioni ja onneksi,,, Olit kuvaillut hienosti Tonksin tunnemailmaa siitä plussaa. Itsekin olen joskus kaivannut ystävää ja melko lailla tuolta se tuntuu,,, Hieno ficci kertakaikkiaan. Kirjoitusvirheet etsikööt joku vähemmän väsynyt :D