Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: S
Haaste: Lyrics Wheel 13 biisillä Scandinavian Music Group – Talvipuutarhaan. Kiitokset vetäjälle ja lyriikoiden lähettäjälle!
Nälkäpeli-maailma on Suzanne Collinsin ynnä muiden, enkä saa siihen sekaantumisesta taloudellista hyötyä. Lyriikatkaan eivät ole minun.
Ajatus oli kirjoittaa tähän haasteeseen originaalia tai erästä itselleni uutta fandomia, mutta lyriikat ohjasivat ihan eri suuntaan, ja niitähän oli kuunneltava. Biisi on kuitenkin kaukana mukavuusalueeltani kuten myös siitä kummunnut hölmö kirjoitustyyli, joten jotain uuttakin.
Tunnelmointia lopussa olevan sanoituksen pohjalta siis. Ajoittuu kolmannen neljännesjuhlan aikaan. Ei tässä oikein päätä eikä häntää saati pointtia ole, mutta sama fiilis tuli kipaleesta.
Maailman katto
Peeta ei oikeastaan edes pidä korkeuksista. Maan tomu ja kivipaasien järkähtämätön raskaus ja pysyvyys vetoavat häneen enemmän. Mutta Capitolissa koulutuskeskuksen katto on paikka, jossa jalat pysyvät lähinnä maata ja ajatukset aidoimpina, mahdollisimman rehellisinä, tietyllä tapaa lähes vapaina.
Ja Katniss viihtyy puissa, ja puuthan ovat korkeita.
Joten viimeisen vapaapäivänsä nämä kaksi viettävät piknikillä kattoterassilla tuulen soitellessa leppeästi kanteleita ja kelloja. Vielä tänään heillä on aikaa. Maailma on sortumassa, ja tänään kaikki on aika hyvin.
Kukkiva puutarha on kuin kätketty tälle korkealle, hyvin harvoin käytetylle katolle. Katsellessaan Katniksen taittavan värikkäitä kukkia tarhasta yksi kerrallaan Peeta miettii, mitä tämä voisikaan saada vielä aikaan elämässään. Kunpa kaikki vain onnistuisi, ja kunpa Katniss vain olisi turvassa, kun kaikki on ohi. Peeta toivoo niin hartaasti, että maailma olisi kaikille parempi paikka. Hän on valmistautunut tulevaan paremmin kuin viime kerralla, mutta toteaisi mieluusti huhkineensa kuntopiirien ja rönsyilevien muistiinpanojen ääressä täysin turhaan.
Kun Katniss laskee päänsä Peetan syliin, maailma ei tunnu enää ihan yhtä pahalta paikalta. Nyt Peeta toivookin, että elämä olisi aina kuin tämä hetki.
Poika tietää, että tyttö on hänelle vain lainaa, että koko hänen elämänsä on. Ja laina-aika on lopussa. Ajan olisi voinut käyttää paremminkin, mutta hän petrasi loppua kohden ja on valmis lopettamaan huipulla.
Peeta pujottaa sormensa Katniksen hiuksiin ja on iloinen, etteivät tämänkaltaiset eleet ole tällä kertaa pakotettuja tai osa esiintymistä. Asiaan liittyvät riidat on unohdettu, ja molemmat tietävät missä mennään. He toimivat taas tiiminä ja ennen kaikkea ystävinä. Rakastavaisina esiintyminen on nyt melkein kuin hyväntuulinen vitsi heidän välillään. Melkein.
Vahvat kädet ovat herkät ja haikeat, kun suortuvat asettuvat niissä löysiksi ansasolmuiksi.
Nämä päivät ennen areenaa ovat jäähyväisten aikaa.
Katniss ei erityisemmin halua tunteilla, eikä Peeta halua rikkoa levollista tunnelmaa tyttöä ahdistavilla isoilla sanoilla. Se olisi epäreilua. Niinpä he jättävät sanattomat hyvästit. Hitaasti, lähekkäin, tunteet iholta iholle siirtyen.
Annathan minun mennä edeltä. Nähdään myöhemmin.
Scandinavian Music Group - Talvipuutarhaan
Iltaisin
saatan istua ja tuumia kevyitä siitä mitä mahdat
puuhata
vieraalla maalla ja tiedän etten jaksa tulla
takaisin
mutta jos haluat voin talven jälkeen tulla sua vastaan
ja mä vien sut talvipuutarhaan
ja jonnekin korkealle
että tiedät miltä näyttää tasainen maa
sieltä mä tuun
sinne mä jään
mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun rakastajaksi
mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun rakastajaksi
ja kun lähden saattamaan
me vähän vielä suudellaan
heilautan kättä en odota bussia
otan taksin sinne missä
kaikki on
ja ne kysyy mikä mulla on kaulassa
en mene hämilleni
sillä tiedän että
parissa päivässä se on
poissa yhtä varmasti kuin sä
ja mä vien sut talvipuutarhaan
ja jonnekin korkealle
että tiedät miltä näyttää tasainen maa
sieltä mä tuun
sinne mä jään
mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun rakastajaksi
mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun rakastajaksi