Title: Merikyksetön
Author: Kirahvi94
Genre: angst
Pairing: Hermione/Draco
Rating: S
Warning: Itsetuhoisuus
Summary: Ajattelen. Me ajattelemme kaikki, mutta aina emme ymmärrä mitä ajattelemme, mutta sillä ei ole merkitystä, merkityksetöntä enimmäkseen. Merkityksellistä minulle olet sinä, jota ajattelen koko ajan.
Disclaimer: J.K. Rowlingin hahmoja! En vohki! Leikin vain.
A/N: Vaik tää oliki aika tympee niin pidin silti. En voinut vastustaa kirjoitus haluani ja sitten päätin kirjoittaa ihan mitä päähän pälkähti. Parituksenkin huomasin itsekkin vasta lopussa. ^^
*****
Kommentoikaa! pliis!
Ajattelen. Me ajattelemme kaikki, mutta aina emme ymmärrä mitä ajattelemme, mutta sillä ei ole merkitystä, merkityksetöntä enimmäkseen. Merkityksellistä minulle olet sinä, jota ajattelen koko ajan.
Täällä sataa kaatamalla. Tahtoisi mennä hyppelemään tuonne kolkkoon luontoon ilkosillaan, ilkosillaan kanssasi, keskelle kylmää niittyä joka on sateesta märkä. Tahtoisin olla kanssasi lopun elämääni, mutta merkitsenkö minä sinulle mitään? En, en ainakaan usko niin. Ja päätelmäni johtuvat siitä kuinka kohtelet minua, vaikka kuinka yrittäisin kohdella sinua sinun arvoisesti ja käyttäytyä sinun läsnä ollessasi kuin en olisi kuraveristä nähnytkään. Sinulle siis olen aivan merkityksetön. Ehkä se johtuu siitä että olen kuraverinen paska ja sinä, sinä olet puhdasverinen joka ei voi sietää minunlaisiani.
Kuvittelen sinut viereeni illalla ennen kuin nukahdan. Olet siinä niin liki että voin melkein jopa tuntea lämpimän hengityksesi niskassani, mutta ei, eihän se ole totta.
On merkityksetöntä elää tässä maailmassa jossa et edes huomaa minua. Jos hyppäisin nyt tästä alas tuonne loputtomaan syvyyteen, et edes huomaisi että olisin poissa. Olisi siis merkityksetöntä hypätä ja haaskata loppuelämäni kuolemalle.
Mutta kuinka voin löytää uuden ihmisen, (tähän merkitsemättömään elämääni,) joka todella merkitsisi minulle jotain jos en saa sinun vaaleaa sileää tukkaasi ja niin hurskasta vienoa hymyäsi mielestäni? On merkityksetöntä jos edes ajattelen sinusta. Suoraan sanottuna vain haaskaan aikaasi jos edes yritän hypellä pitkällä nenälläsi ja huitomassa käsiäni.
Minä, kikkara-hiuksinen nörtti jonka sydän on yhtä kuiva kuin kirjan sivut joita luen päivästä päivään unohtaakseni sinut. Tunnen kuitenkin sydämessäni jotain sykähdyttävää aina kun kävelet ohitseni, se johtunee kait siitä mitä tunnen sinua kohtaan.
Merkityksetön siis on elämäni ilman sinua ja jos jonain aurinkoisena päivänä huomaat vihdoin minut, niin aion ottaa korvistasi kiinni ja suudella sinun huulesi irti. Ja jos tämä päivä joskus toteutuu, maailma kuitenkin jollain lailla kaatuu niskaani.
Ajattelen. Me ajattelemme kaikki, mutta aina emme ymmärrä mitä ajattelemme, mutta sillä ei ole merkitystä, merkityksetöntä enimmäkseen. Merkityksellistä minulle olet sinä, jota ajattelen koko ajan.
Kuinka maailma ei rojahtanutkaan kapeille hartioilleni? Olenko seonnut? Miten tässä taas seison samalla jyrkänteellä kuin kymmenisen vuotta sitten? Nyt sen huomaan: olen oppinut tekemään merkityksettömästä merkityksellistä. Se oli vaikeaa, mutta tässä nyt ollaan. Mieheni ja lapseni joita rakastan, ovat minulle elämäni merkitys.
”Hermione kultaseni tule sieltä jyrkänteeltä pois ja tule syömään piknik eväitä.”
Kun kuulin nämä sanat mieheni, Dracon, suusta havahduin ja lähdin jyrkänteeltä joka erotti minut merkityksellisestä elämästäni ja merkityksettömästä kuolemasta.
