author: PunKy
genre: romance/angst
pairing: Ginny/Remus, Ginny/Draco
rating: K-11,saattaa kyllä nousta vielä
summary: Tämä kertoo Ginnyn onnettomasta rakkaudesta Remukseen joka ei vastaa hänen tunteisiinsa. Ajaako se Ginnyn lopulta Dracon syliin?..
A/N: ei ole eka ficcini,on vain ollut tooosi pitkä tauko tässä ja nyt väkersin sitten tälläisen ficin poikasen,olkaa lempeitä
..
Triangle
Puut keinuivat edestakaisin kovassa tuulessa ja niiden havina oli korvia huumaava. Tummat varjot leikkivät nurmikentällä jota täysikuu valaisi kelmeällä valollaan. Tumma hahmo avasi ikkunan vaikka tiesi ettei pitäisi. Ikkuna lennähti räsähtäen auki tuulen voimasta ja se imaisi hahmon räiskyvän punaiset hiukset ikkunan ulkopuolelle. Hiusten hulmutessa tyttö työnsi päänsä ulos ikkunasta ja veti syvään henkeä, mutta tuuli oli niin kova että hän tunsi tukehtuvansa sen voimasta. Hän ei välittänyt.
Äkkiä kuului korvia vihlaisevaa ulvontaa. Tyttö veti nopeasti päänsä ikkunasta ja työnsi sen kaksinkäsin kiinni. Hän nosti lyhdyn pöydältä ja avasi oven astuen natisevaan portaikkoon. Hän kulki alas kokonaiset neljä kerrosta kunnes saapui kellariin. Siellä oli yksi ainoa ovi jonka takana jyskytti jokin. Sen raskas hengitys kuului selvästi oven läpi ja tyttö tärisi pelosta. Silti hän halusi seistä siinä, lähellä tuota asiaa joka pelotti häntä suunnattomasti. Tyttö ojensi kalpean kätensä ja painoi sen vasten raskasta,puista ovea. Jyskytys loppui.
" Minä rakastan sinua.. " tyttö kuiskasi ja yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen.
" Ginny! Mitä ihmettä sinä teet täällä? " kysyi tyrmistynyt naisääni.
" E-en mitään. Ajattelin vain..että..koskeeko häneen..? " Ginny vastasi hiljaa ja pyyhkäisi vaivihkaa kyyneleen poskeltaan.
" Ei tietenkään,hänhän joi juomansa ennen kuin...sinun ei pitäisi olla täällä,se on vaarallista..Hän on vaarallinen. " Nainen sanoi empien ja katsoi tytärtään ilmeellä joka viesti että he olivat puhuneet asiasta ennenkin.
" Hyvä on, minä menen.. " Ginny tiuskahti ja heilautti hiuksiaan lähtiessään. Hänen silmistään paistoi tyytymättömyys.
~~~~~~~~
"
Hän on niin kaunis.. " Draco ajatteli ja silitti valkealla sormellaan kuvaa, jossa oleva tyttö nauroi aurinkoisesti ja hänen punaiset hiuksensa hulmusivat tuulessa. Tyttö kastoi varpaansa järveen ja rikkoi sen tyynen pinnan,pienet renkaat levisivät veden pinnalla nopeasti, aina vain kasvaen.
"
Äh,tämä on aivan naurettavaa..kokoa itsesi..Ginny on verenpetturi eikä hän minusta välitä..! " Draco sätti itseään aina kun hän vain ajattelikin Ginnyä,se ei ollut sallittua.
" Draco! Missä sinä olet? " kuului ärsyttävä,ylipirteä ääni joka rikkoi hiljaisuuden. Pian ovensuuhun ilmestyi Pansy Parkinsonin mopsimainen naama. Hän oli hyvin ruskettunut ja mustat,tanakat hiukset tippuivat kosteina hänen olkapäilleen.
" Täällähän sinä piileksit..Etkö kuullut kun kutsuin sinua? Olisin tarvinnut sinua pesemään selkäni.. " Pansy sanoi hymyillen aivan erilaista vilpitöntä hymyä kuin Ginny. Draco puristi Ginnyn kuvaa tiiviisti nyrkissään ja yritti näyttää pahoittelevalta.
" Anteeksi Pansy..Minä..minun piti vähän miettiä mitä tavaroita pakkaan mukaan matkalleni.. "
" Matkallesi? " Pansy kysyi ja hymy haihtui hänen kasvoiltaan salamannopeasti. Hän risti kätensä rinnalleen ja katsoi Dracoa läpitunkevilla silmillään. Dracolle katse oli jo tuttu,se tuntui siltä kuin Pansy yrittäisi kaivaa tiedon vaikka hänen sisäelimistään jos on pakko.
" Niin matkalleni..Olen poissa vain pari päivää,sellainen perinne. Isän kuolemasta on vuosi ja-, "
" Aivan,aivan..tottakai..ole vain niin kauan kuin on tarvis. Minä kyllä odotan sinua.. " Pansy sanoi nopeasti ja yritti hymyillä taas. Hän näytti lähinnä vaivaantuneelta mutta Draco ei antanut sen häiritä itseään. Itseasiassa Draco tiesi että aina kun hän mainitsi isänsä Pansy meni hiljaiseksi, tyttö kun luuli että se oli Dracolle suuri menetys sen jälkeen kun Draco näytteli itkevänsä puhuessaan isästään. Oikeasti Draco oli vain helpottunut tämän kuolemasta, koska hänen isänsä ei ollut ennen kuolemaansa muuta tehnytkään kuin kohdellut kaikkia muita ala-arvoisesti,myös omaa poikaansa. Mutta se oli takuuvarma veto aina kun hän halusi Pansyn haihtuvan, joten kannatti pitää rakastavaa isä-poika kulissia yllä.
" Tietenkin..Nyt,jos voisit jättää minut hetkeksi niin voisin aloittaa pakkaamisen.. " Draco sanoi ja kaivoi samalla matka-arkkuaan sängyn alta.
" Tottakai..ilmoitathan kun olet taas maisemissa niin voisimme..nähdä..? " Pansy lirkutteli ja Draco pelkäsi tämän tiputtavan pyyhkeensä maahan joten hän vastasi nopeasti virnistäen: Ainahan minä.. "
Pansy poistui oviaukosta ja iski Dracolle silmää ennenkuin sulki raskaan,tammisen oven takanaan. Draco lysähti sängylleen ja virne katosi hänen kasvoiltaan heti kun ovi loksahti kiinni. Musta satiini loi hauskan kontrastin hänen platinanvaaleille hiuksilleen ja valkoiselle kauluspaidalleen.
"
Pian näen hänet..ja selvitän tämän typerän päähänpinttymän.. " Draco ajatteli ja kellahti mahalleen,avaten nyrkkinsä jossa oli kuva Ginnystä. Ginny kasteli taas varpaitaan veteen ja hymyili valloittavasti, eli ajatonta elämäänsä kuvassa,johon Dracokin haluaisi kuulua. Hän rypisti kuvan pieneksi palloksi ja viskasi sen roskakoriin.
~~~~~~~~
" Nuku vain,olet kamalassa kunnossa.. " Ginny kuiskasi ja piteli Remuksen päätä sylissään. Hän yritti hymyillä mutta se oli vaikeaa kun mies jota hän rakasti kärsi niin paljon. Ginny oli hiipinyt salaa äidiltään kellariin kun aurinko alkoi sarastaa. Hän silitti hellästi Remuksen hiuksia jotka olivat täynnä harmaita suortuvia. Häm tutki silmillään miehen kasvoja,jotka näyttivät väsyneiltä, mutta olivat silti komeat. Suora nenä,jossa oli pieni kyhmy ja kapeat huulet joita Ginny halusi kuollakseen suudella..Silti ihaninta Ginnyn mielestä olivat Remuksen silmät. Ruskeat,joissa oli häivähdys keltaista,riippuen kuunkierrosta. Ne olivat kauneimmat silmät mitä olla saattoi ja Ginny upposi niihin joka kerta kun katsoi niitä. Hän oli joskus pitänyt Harryn silmiä uskomattoman kauniina mutta nyt ne olivat vain silmät muiden joukossa,ei mitään erikoista.
Ginny säpsähti mietteistään kun Remus yskäisi ja avasi silmänsä salamannopeasti. Hän katsoi Ginnyä isoilla,keltaisilla silmillään ja kavahti heti ylös tarttuen käteen joka silitti häntä hetki sitten. Ginny näytti pelästyneeltä ja hengitti hyvin nopeasti.
"M-mitä sinä... " Remus sopersi ja putosi polvilleen. Hänen otteensä Ginnyn ranteesta löystyi hieman.
" Se olen m-minä, Remus..Ginny.. " tyttö sanoi varovasti ja tunsi vihlovaa kipua ranteessaan jota Remus piteli.
" Oh,anteeksi..minä en tajunnut, minä... " Remus sanoi ja päästi Ginnyn ranteen vapaaksi. Ginny katseli miestä hetken ennenkuin sanoi mitään.
" Kyllä minä ymmärrän..sinulla oli varmasti rankka yö...voin lähteä jos haluat olla yksin.. " Ginny vastasi hiljaa ja oli jo nuosemassa kun Remus sanoi nopeasti: " Ei,älä mene vielä...haluaisin että jäät..vähäksi aikaa.. "
Ginny hymyili hieman ja istuutui uudelleen. He istuivat aivan hiljaa vierekkäin, mutta se tuntui silti hyvältä. Ginny siirsi kätensä Remuksen käden päälle ja he katsoivat toisiaan. Ginny tunsi perhosten lentelevän mahassaan, kun Remus lähti kumartumaan häntä kohti. Juuri kun heidän huulensa olivat koskettamassa toisiaan Remus vetäytyikin pois. Ginny näytti enemmän kuin pettyneeltä ja hän ei pystynyt katsomaan vieressään istuvaa miestä silmiin. Hän vain kysyi hiljaa: " Miksi? "
" Koska tämä ei ole oikein.. " Mies vastasi uupuneesti ja nousi huterasti ylös. Hän kääri lakanan lantionsa ympärille ja käveli hieman ontuen puisen vaatekaapin luo.
" Miksi sinä saat määritellä sen,mikä on oikein ja mikä ei? " Ginny kysyi tuohtuneesti ja katsoi nyt Remusta isoilla,ruskeilla silmillään.
" Koska sinä olet vasta lapsi,minulla ei ole sinulle mitään tarjottavaa.. " Remus sanoi tyynesti mutta näytti silti vihaiselta. Hän veti housut jalkaansa vaatekaapin suojissa ja katsoi nyt Ginnyä joka oli myös noussut seisomaan ja näytti todella ärtyneeltä.
"Minä en ole lapsi! Ja mitenniin 'Ei mitään tarjottavaa'?! Jos rakastat minua niin se riittää minulle..Tiedän että voit tarjota minulle kaiken mitä ikinä haluan jos vain lopettaisit tämän pel-, "
" Katso ympärillesi! Tälläistä elämääkö haluat itsellesi?! " Remus huusi ja viittoi kädellä ympärilleen. Huoneessa oli kaksi tuolia joista toisesta oli revitty jalat irti. Lisäksi siellä oli väärin päin oleva kirjoituspöytä jonka toinen puoli oli raavittu täyteen syviä uria. Seinävaatteet oli revitty riekaleiksi ja lattialla oleva patja oli kuivuneen veren tahrima. Ainut ehjä asia siinä huoneessa oli lakana joka oli mytyssä Remuksen jalkojen juuressa.
Ginny seisoi paikallaan,katse nauliintuneena lattiaan. Karvaat kyyneleet valuivat hänen poskilleen ja hän itki hiljaa paikallaan. Remus katsoi tyttöä ja huokaisi sitten: " Olen pahoillani Ginny..Mutta en voisi elää itseni kanssa jos joskus satuttaisin sinua..Olet ainutlaatuinen nuori nainen mutta minä en vain v-, "
" Enkö olekaan pelkkä lapsi? Sitä paitsi, sinä satutat minua joka kerta kun sanot ettet voi olla kanssani.. " Ginny totesi hiljaa ja käveli ulos huoneesta jättäen Remuksen tuijottamaan apeana peräänsä.
~~~~~~~~