Nimi: Hyvästit
Kirjoittaja: Geena
Genre: Angst, slash, ficlet
Paritukset: H/D, tietyllä tavalla
Disclaimer: En omista kappaletta tai hahmoja. Enkä saa tästä rahaa.
Ikäraja: S
A/N: Kliseisyys kuuluu H/D:seen.. Elän kommenteista!
Dracon PoV
Kantakaa sankari paikalleen
Hän ei jaksa yksinään
Päästäkää koirat irralleen
Tääkin matka päättämään
Se kaikki on pelkkää valhetta. Jokainen sana, jokainen ele on vain valheellinen näytelmä, jonka loppuratkaisua en vielä itse edes tiedä.
Välillä tahdon kirota sinut vain, koska tämä kaikki teennäisyys menee täydestä sinuun. Sinä luotat minuun. Osoitat sitä typeryyttä, joka tekee sinut rohkelikoksi, ja minkä puuttuminen minulta saattoi vaikuttaa lajitteluuni. Ja sinä tosiaan luulet, että rakastan sinua!
Sinun typerä hyväuskoisuutesi on saanut sinut uskomaan, että välittäisin. Olet niin typerä ja naiivi, että minuun sattuu, kun joudun katsomaan sinuun. Tiedän, että joudun tuhoamaan haaveesi, ja hävittämään tuon onnellisen ja höperön ilmeen kasvoiltasi. Minä olen sentään Malfoy, piru vieköön.
Nauttikaa kerta viimeinen
Vielä on tarjottavaa
Juhlikaa kanssa kärpästen
Kaikki lahjat aukaiskaa
Tämän on tosiaan loputtava. Olen väsynyt, mutta en sillä tarvitsen-unta-ja-nyt-heti-tavalla, vaan pikemminkin en-jaksa-enää-pitää-yllä-valheellista-suhdetta-väsynyt. Sinun läsnäolosi tuottaa kipeää. Olet niin helkkarin iloinen sekä onnellinen, etten kestä olla lähelläsi kauaa enää. Nauti minusta kun vielä voit, sillä loppu on jo lähellä.
Kätke raivosi nauruun
Sinä naurat.
”Älä viitsi, Draco”, naurahdat, tämä on tosi surkea vitsi.”
Katson sinua vakavana. Etkö näe, miten tosissani olen?
En tahdo haavoittaa sinua enää.
Piste on laitettava. Välittömästi.
Rautakiskoilla ei koskaan voinut kääntyä
Eikä rautakuoressa voinut kasvattaa sydäntä
Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla
Murheen valtakunnassa ei tarvii kenenkään olla se yksi ainoa
”Minä…”
En halua tuottaa kipua enää. Parasta olisi vain lopettaa valehtelu.
Se satuttaisi vain kerran.
En saisi antaa sinun elätellä turhia toiveita.
Enhän?
Faarao kaitsee hukkuvaa
Maataan eilen kauneinta
Faarao ei väisty paikaltaan
Hiekkaan palatsissaan uppoaa
Epäröintini ei tarkoita, että rakastan.
Haluan vain varjella sinua, sillä olin joskus rakastanut. Ja muistan yhä, miltä se tuntui.
Ei olisi oikein antaa sinun kärsiä.
” Harry… Minä en rakasta sinua enää. Minun on lopetettava tämä, jottet kärsisi myöhemmin.”
Kätke raivosi nauruun
Naurat jälleen. Tällä kertaa kivusta.
”Mutta… Draco, minä.. Ei”, takeltelet silmät kosteina, yrittäen tarttua pelastaviin oljenkorsiin. Mutta niitä ei ole, sillä vein ne altasi.
”Mahdotonta, mahdotonta. Ei, tämä on unta, sen täytyy olla!”
Tartut minua olkapäistä ja ravistat lujaa. Katson silmiisi nähden hurjan ilmeesi takaa pelkoa. Ja surua.
”Sano, että tämä on unta! Kerro minulle! Herätä minut painajaisestani, sinä voit tehdä sen! Sinä voit tehdä kaikesta hyvää jälleen!” rukoilet minua yhä ravistellen.
”En.”
Sanon sen niin pehmeästi ja rakastavasti kuin osaan. Otan kätesi pois. Katselet minua kauhuissasi.
”Mutta… Minähän rakastan sinua.”
Kyyneleet sumentaen silmiäni juoksen pois luotasi.
Rautakiskoilla ei koskaan voinut kääntyä
Eikä rautakuoressa voinut kasvattaa sydäntä
Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla
Murheen valtakunnassa ei tarvii kenenkään olla se yksi ainoa
Sinä jäät seisomaan paikallesi. Katseesi seurasi perässäni.
”Mutta minä rakastan sinua, Draco”, äänesi sanoo kiduttavan katkerasti.
