VII
Hetken kuluttua kävelin vihreän ja punaisen massan mukana kohti huispauskenttää.
Itselläni oli kädessä punainen viiri, mutta sisimmässäni kannatin tietenkin Dracoa, vihreää.
Istuin katsomoon ja pian punaiset ja vihreät huispaajat lensivät kentälle. Erotin heti
ekaksi kentältä Dracon, jonka hiukset melkein hohtivat väkijoukosta. Pelin alkaessa seurasin
katseellani Dracoa, joka viuhahteli luudallaan taitavasti etsien sieppiä. Pian luihuinen teki
maalin. Meinasin hypätä ylös taputtamaan muiden luihuisten mukana, mutta hillitsin itseni.
Oli turha herättää epäilyksiä. Nyt Draco suunnisti kauheaa vauhtia kohti huispauskentän
toista päätä. Hän oli nähnyt siepin! Draco syöksyi vasemmalle käsi ojossa, jolloin yhtäkkiä
ryhmy singahti häntä päin. Itsehillintäni petti ja ryntäsin äkkiä rappusia alas kentälle. Siellä
Draco makasi maassa opettajat ympärillään ja voihki kasvot tuskaisessa irveessä.
VIII
Yöllä en taaskaan saanut unta. Tuntui, että valvoin nykyään kaikki yöt. En vain yksinkertaisesti
pystynyt nukkumaan. Mielessäni pyörivät Draco, ryhmy, Dracon tuskaisa ilme, Draco, Draco
yksin sairaalasiivessä. Dracon kylkiluu oli mennyt poikki. Draco oli leijutettu sairaalasiipeen
eikä vierailijoita ollut otettu sisään. Sitten yhtäkkiä nousin ja hipsin oleskeluhuoneeseen. Menin
lihavan leidin muotokuvasta ulos käytävään. Kävelin kohti sairaalasiipeä, kohti Dracoa. Matka
sujui nopeasti, kun otti huomioon, kuinka pitkä se oli. Siinä minä sitten seisoin, sairaalasiiven
ovella. Hengitin muutaman kerran sisään ja ulos ja avasin sitten narisevan oven. Livahdin sisään
ja tähyilin hämärässä ympärilleni. Pian silmäni tottuivat pimeään ja erotin ainoan vuoteen, jossa
oli joku. Draco, sanoin mielessäni ja hipsin lähemmäs. Sitten olin Dracon vuoteen edessä. Katsoin
pojan silmiä, jotka olivat kiinni ja käsiä, jotka puristivat ohutta lakanaa. Poika makasi kyljelleen
käpertyneenä ja näytti valloittavan suloiselta. Yhtäkkiä Draco avasi silmänsä.
”Mi-mitäh?” Draco sopersi silmät sirrillään.
”Minä rakastan sinua”, sanoin varmalla äänellä ja katsoin, kun Dracon suu aukesi hämmästyksestä
ja yritti muodostaa sanoja. Sitten juoksin rohkelikkotorniin. En tiedä mikä sai minut sanomaan niin,
mutta jotenkin tunsin oloni jotenkin paljon vapaammaksi kuin päiväkausiin. Ja olin onnellinen.
Valmis
