Nimi: Last christmas
Kirjoittaja: lauraisonfire
Beta: Jennea (thanxie♥ )
Genre: draama, fluff, romance
Paritukset: H/D
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Viime jouluna Draco mursi Harryn sydämen. Tänä vuonna Draco haluaa hyvittää tekonsa.
A/N: Kirjoitettu joskus Albumihaastetta varten, jäi kesken ja nyt vihdoin lopetin!
Eli, osallistuu Albumihaasteeseen kappaleella
Innocence. Ei mikään paras ficci, lyhyt ja muuta, mutta ainakin yritin jotain.. Oli pakko kirjoittaa jotain ennekuin unohdan kokonaan mitä kirjoitin edes ennen writers blokkia. Ficin lopussa on vielä toinen A/N.
Enjoy! ( jos mahdollista! )
* * *
Last christmasHarry istui rohkelikon oleskeluhuoneessa sohvalla ja mietti. Hän mietti viime joulun tapahtumia, kelasi niitä päässään yhä uudelleen ja uudelleen. Hän halusi unohtaa sen, mutta samalla hän ei voinut unohtaa. Viime joulun katastrofin jälkeen hän oli päättänyt ettei enää ikinä viettäisi joulua.
Silloin hän oli ollut rakastunut Dracoon, antanut tälle sydämensä. Mutta Draco oli antanut sen pois.
Siitä oli seurannut vain itkua ja pahaa mieltä.
Tänä jouluna Harry antaisi sydämensä jollekulle muulle. Tai sitten ei kellekään.
Harry lähtisi jouluksi jästien Lontooseen sukulaistensa luo, jossa hän asui joka kesä. Juna lähtisi seuraavana päivänä. Sitä ennen Harry halusi nähdä vielä kerran Dracon.
Draco Malfoy käveli henkivartijoidensa Grabben ja Goylen kanssa käytävillä aivan kuin he omistaisivat koko koulun. Draco vilkaisi olkansa yli katsoakseen, ettei heitä seurattu, mutta samalla hän törmäsi suoraan Harryyn.
“Katso vähän mihin kävelet!“ luihuinen huusi.
“Minäkö? Sinähän se kävelet nokka yhtä pystyssä, kuin munasi, kun Kalkaros kävelee ohi!“ rohkelikko karjui takaisin. Hän oli huomaavinaan Malfoyn ylimielisen hymyn katoavan pojan kasvoilta.
“Malfoy! Potter! Mitä te vielä täällä norkoilette tähän aikaan päivästä?“ kuului Severus Kalkaroksen huuto käytävän päästä.
Harry ajatteli, että olisi parempi olla hiljaa, Malfoy keksisi kuitenkin jotain sanottavaa, ja pääsisi kuin koira.. tai tässä tapauksessa, kuin hilleri veräjästä.
Ja hän oli oikeassa.
Malfoy laittoi kaiken Harryn niskoille. Harry sai jälki-istuntoa, Malfoy ei.
Matkalla takaisin oleskeluhuoneeseen Harry päätti, että hänen täytyisi keksiä keino kostaa Malfoylle kaikki, mitä tämä oli Harrylle tehnyt.
Malfoy oli jäänyt jouluksi Tylypahkaan, koska tiesi ettei Harry jäisi viime vuoden tapahtumien jälkeen jouluksi kouluun. Malfoy oli todellakin leikkinyt Harryn sydämellä.
Ei poika sitä enää lopulta tahallaan tehnyt. Hänen suunnitelmansa oli vain riistäytynyt käsistä.
Alun perin Dracon piti vain vähän kiusata Harrya, olihan Draco ollut rakastunut Harryyn ensimmäiseltä luokalta asti. Lopulta luihuinen oli murskannut Harryn sydämen tuhansiksi paloiksi, ja samalla puolet omasta sydämestäänkin.
Ei se häntä niinkään ollut ennen vaivannut. Vaalea poika vain otti takaisin luihuisen prinssin roolinsa, veti jäätävän seksikkään hymynsä naamalleen, ja antoi olla.
Mutta eilen kun Draco törmäsi Harryyn, kaikki viime vuoden tapahtumat palasivat hänen mieleensä, ja hän alkoi nähdä asioita uudessa valossa. Hän aikoi korjata viimevuotisen erehdyksensä.
Harry istui Likusteritie 4:n yläkerrassa omassa huoneessaan ja kirjoitti kirjettä ystävilleen Ronille ja Hermionelle. Hermione oli mennyt viettämään joulua Kotikoloon Weasleyden kanssa, nyt kun hän ja Ron seurustelivat.
“Potter!“ kuului Vernon-sedän huuto alakerrasta ovikellon soidessa.
“Avaa ovi!“
Harry juoksi alakertaan ovelle, avasi sen, eikä ollut uskoa silmiään.
Oven takana seisoi Draco Malfoy. Ensimmäistä kertaa elämässään Draco näytti inhimilliseltä. Pojalla ei ollut kasvoillaan tuota jääprinssi-ilmettä tai ’moi omistan koko maailman’ -olemusta.
“Moi..“ Malfoy mutisi ja näytti siltä, kun hänen kengänkärkensä olisivat käyneet yhtäkkiä hyvin mielenkiintoisiksi.
“Öö.. moi?“ Harry sanoi varovaisesti.
Harry oli varma, että Malfoy voisi hetkenä minä hyvänsä hyökätä hänen kimppuunsa. Mutta hänen ihmeekseen blondi ei tehnyt liikettäkään käydäkseen hänen päälleen.
Sen sijaan luihuinen otti askeleen lähemmäs Harrya, tarttui tätä hellästi leuasta ja suuteli poikaa varovaisesti.
“Anna anteeksi. Rakastan sua..“ vaalea poika mutisi vasten Harryn huulia.
Harry vihdoinkin vastasi luihuisen suudelmaan ja tarttui tätä lantiolta kiinni vetäen Dracoa yhtä enemmän kiinni itseensä.
“Mäkin sua..“ rohkelikko vastasi. Se oli hänen kaikkien aikojen paras joululahjansa.
This innocence is brilliant, I hope that it will stay
This moment is perfect, please don't go away, I need you now
And I'll hold on to it, don't you let it pass you by * * *
A/N2: Joo, mussun mussun, tiedän.
Nyt kun joulu on tulossa niin ajattelin että olisi kai hyvä aika postata vihdoinkin tämä.
Ne, joille mulla on haasteficcejä kirjoitettavana: Ne on tulossa ajallaan, oli nanowrimoa ja muuta, writers block iski ynnä muuta mukavaa.
Mutta juu, siis ne on työn alla! Anteeksi!
Kommentit olisi kivoja, en todellakaan ole mikään paras tässä joten.. apua?
