Onpa legendaarista nähdä tämän ficin jatkuneen!
Pieni Harry on edelleen yhtä rakastettu ja ainutlaatuinen, minua jotenkin todella liikuttaa se, että toisin kuin alkuperäinen versio, tämä Harry on varttunut vanhempiensa hoivan ja hellyyden kukoistuksessa, niin suloista ja koskettavaa.
“Tiedän että toivoisit sitä, kulta”, Lily sanoi surumielisesti hymyillen. “Mutta ihmisten maailmassa moni kokee hänet pelottavana.”
“Niin kai”, Harry sanoi ja hänen kahdeksan mustaa silmäänsä alkoivat kostua. Tylypahkaan pääseminen oli ollut Harryn suurin unelma pikkupojasta lähtien ja enemmän kuin mitään muuta Harry toivoi, että hänen isänsä olisi voinut saattaa hänet junalle.
Tässä pienen hupaisan vireen kyllä antaa se, että Lily ei tunnu oivaltavan, että ihmisten maailmassa moni voi kokea myös Harry Hämäkäkinpojan hieman pelottavana. Niin hellyttävät kuin hänen kahdeksan mustaa silmäänsä ja karvaista jalkaansa ovatkin.
Ihanaa, ettei Harryn haavetta Tylypahkasta torjuttu vain siksi, että hän on hieman erilainen kuin muut oppilaat. ❤
Kieltämättä tämä sai toivomaan lisää jatkoa tarinalle. Toivon, että Harry ei joudu kiusatuksi, vaan että muutkin näkevät hänen erityisen ihanuutensa. Jospa jopa Dracostakin tulisi tämän Harryn kaveri, sehän voisi olla hänestä jopa aika siistiä. (Pohjimmiltaan nössö Draco ei varmaan uskaltaisikaan kiusata hämäkäkinpoikaa?
)
