Ficin nimi: Avioliitossa seisot vierelläni
Fandom: Harry Potter
Kirjoittaja: Odo
Genre: hurt/comfort?, romantiikka, angsti, draama
Hahmot: Harry, Draco + ylläri
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot tai alkuperäisteos eivät ole omani. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille.
A/N: Kirjottelin sitten tuumasta toimeen -periaatteella blokinpurkumikroja. Ihan täysin tajunnanvirtamainen dumbbaus, jonka kohtalo oli vaakalaudalla: joko julkaisen sen justnytheti tai poistan yhtä vauhdikkaasti ikuisiksi ajoiksi.
"Harry oli liian pahoillaan tuodakseen Dracolle sen vakauden, jonka Draco tarvitsi."
Avioliitossa seisot vierelläni
1.
Tunnelma oli kireä, mutta ei luotaantyöntävä – päinvastoin se kuin kutsui Dracoa imuunsa. Harry puhui hänen puolestaan ja jokaisella sanalla ja jopa sananpainolla oli merkitystä. Heidän suhteensa oli pysynyt salassa osittain tästä syystä: Harrya ei voitaisi syyttää siitä, että hän puhuisi Dracon puolesta tunteella järjen sijaan. Draco upposi puheeseen.
2.
Dracon oikeudenkäynti oli päättynyt. Hän oli vapaa, mutta ei kuitenkaan. Tatuointia kutitti kuin märkivää arpea, kun häntä karteltiin tai pahempaakin. Jotkut syljeksivät hänen kengilleen, jotkut jopa kohti kasvoja, mutta ei Harry. Ei koskaan Harry.
3.
Suhde kariutui hitaasti, mutta varmasti rappeutuen päivä kerrallaan. Harry ei kestänyt sitä, kuinka Dracoa kohdeltiin, mutta suhteen paljastuminen olisi voinut viedä pohjan siltä työltä, jonka Harry oli tehnyt Dracon hyväksi. He erosivat Dracon aloitteesta.
4.
Kun kevät koitti, he elivät erillään. Kohtasivat silti liian usein, että se olisi voinut olla sattumaa. Draco toivoi, että Harry palaisi hänen luokseen, mutta hän itse työnsi Harryn pois kerta toisensa jälkeen. Harry oli liian pahoillaan tuodakseen Dracolle sen vakauden, jonka Draco tarvitsi.
5.
Talvikuukausina Draco ei tuntenut kylmää enää samalla tavalla kuin menneen kevään ja kesän aikana. Hän oli tavannut jonkun uuden. Nainen oli toimittaja, jollaisia Draco vihasi. Se ei haitannut, sillä nainen oli katsonut häntä kuin ihmistä, ei kuten hylkiötä tai sairastunutta. Draco oli molempia: hylkiö velhomaailmassa, kuulumaton jästimaailmaan ja sairas mieleltään. Silti nainen näki myös Dracon, sen kaiken takana.
6.
Kun tatuoinnin kutinakin oli jo hiipunut, Draco oli onnellinen. Harry oli jälleen osa hänen vakiintunutta elämäänsä, lähes päivittäin. Eikä Draco arkaillut kysyä, kun Harry jälleen kerran astui hänen tupaansa, ”tulisitko bestmanikseni?”
7.
Draco Malfoy ja Luna Lovekiva menivät naimisiin keväällä ja toisin kuin kukaan muu morsian, Luna pukeutui auringonkukan keltaiseen, jotta kaikki näkisivät hänen ilonsa. Dracokin iloitsi. Juuri Harry oli tuonut heidät yhteen. Tämän naisen ja parhaan ystävänsä kanssa, Draco tiesi voivansa elää.
