Kirjoittaja Aihe: Tähtien humina on heidän laulunsa | S | minä/sinä | jälleensyntyminen  (Luettu 347 kertaa)

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 456
  • and — the beginning
Nimi: Tähtien humina on heidän laulunsa
Kirjoittaja: Auri
Ikäraja: S
Haasteet: Tavoita tunnelma
Oma sana: Hyvää vuosipäivää, rakas ♥





Tähtien humina on heidän laulunsa




— — — — —
Jenni Vartiainen — Lanka

Maailmalle on lukemattomia syntytaruja, mutta vain Kutoja tietää totuuden.

Kylkiluidensa välissä tähtien tarha, ihollaan tähtisumuja, hänen silmänsä mustat aukot. Kaikkialla pimeys, ja hänen edessään maailmankaikkeuden alkulähde.

Kutoja kastaa terävät sormensa kylmään veteen, nostaa vedestä kimmeltävää lankaa ja alkaa kutoa todellisuutta, tulevaisuutta. Maailmankuvaa.

Kaksi lankaa muuttuu kultaiseksi, erottuu joukosta. Kaksi lankaa, jotka kulkevat vierekkäin: nämä langat kohtaavat aina toisinaan ja kietoutuvat yhteen, eroten vain kohdatakseen uudestaan.

Elämänlangat. Minun ja sinun.

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 456
  • and — the beginning

En ikinä unohda sitä hetkeä, kun näin sinut ensimmäistä kertaa. Kun muistin sinut ensimmäistä kertaa.

Olit siihen aikaan sepän opissa, ja päädyit kengittämään hevostani. Luulit minun olevan tallipoika, koska roikuin tallilla vaatimattomissa vaatteissa. Muistan vinon hymysi, miten oljenvalkea tukkasi oli sekaisin. Muistan, kuinka siinä hetkessä muistin sadat, sadat tuhannet aiemmat elämät kanssasi.

Tapasimme ensin salaa öisin. En ollut ennen valehdellut sinulle sillä tavalla, mutta en tiennyt miten kertoa, etten ollut tallipoika. Yölliset kohtaamisemme keskittyivät enemmän keholliseen hekumaan, joten onnekseni minun ei myöskään tarvinnut sepittää sinulle valheita nykyisestä elämästäni.

Minun olisi pitänyt tietää, ettei se voisi kestää ikuisuuksia. Pikkuhiljaa meistä tulee rohkeampia. Huolimattomampia. Makaamme aamupäivästä heinäkasassa tallin perukoilla ja nauran, kun yhdistelet hellin sormin luomia kyljelläni.

“Prinssi Emrys!” palvelijatar huudahtaa järkyttyneenä. “Kuningatar kutsui sinut,” hän sopertaa vaikeana ja katoaa pölypilven saattamana.

Voihkaisen ja peitän kasvoni kädelläni.

“Prinssi?” kysyt äänellä, joka särkee sydämeni. Lähdet, vain hieman verkkaisemmin kuin palvelustyttö.

Seuraavaan kahteen viikkoon et suostu tapaamaan minua — ei sillä, että minua linnasta juuri päästettäisiinkään. Kahdesti vartijoiden saattamana. Seppä kertoo minulle molemmilla kerroilla, ettei sinulla ole minulle mitään sanottavaa.

Lopulta onnistun karkaamaan linnasta ja katoamaan yön turvin. Murtaudun kotiisi, mutta et näytä kovin yllättyneeltä löytäessäsi minut seisomasta keskellä olohuonettasi.

“Kuningas Eldar ja Kuningatar Theadosia päättivät, että minun on naitava Oberonin prinssi Orin,” ilmoitan ilmeettömästi, ja sitten lyhistyn sohvalle.

Mietit hetken. “Ahaa,” vastaat sitten ja istut viereeni.

“Ahaa?” kysyn hiljaa.

“No, jos he ovat kerran päättäneet.”

“Luulin, että sinulla olisi joku… en tiedä. Pakosuunnitelma?”

“Haluatko, että minulla olisi?”

Katson sinua enkä tiedä mitä sanoa. Miten me päädyimme tähän?

“Olen pahoillani,” kuiskaan. “Anna anteeksi. Kiltti?”

“Sinä valehtelit minulle.”

Taistelen kyyneliä vastaan. Tämä on omaa syytäni. “Tiedän. Toivon, että voisin vain… palata siihen päivään. Kertoa sinulle heti.”

Katsot minua pitkään. Sitten nyökkäät ja nouset, kävelet sanattomasti huoneeseesi. Mietin pitäisikö minun lähteä, mutta päätän jäädä. En tahdo mennä takaisin linnaan eikä minulla ole mitään muutakaan paikkaa mihin mennä.

Kuuntelen, kun kolistelet ja astelet ympäriinsä. Nyplään hihojani ja puren huultani, ja yritän keksiä, miten ihmeessä saisin sinut takaisin. Mitään tälläistä ei ole vielä tapahtunut. Eromme ei ole aiemmin ollut ikinä meistä kiinni.

Repäiset minut ajatuksistani heittämällä minua viitalla. Seisot edessäni matkavalmiina, laukku kummallakin olalla. Tuijotan sinua hämmentyneenä.

“No. Mennään,” sanot ja ojennat minulle kätesi.

“Mitä?” kysyn heikosti.

“Sinä sanoit, että halusit pakosuunnitelman. Haemme hevoset ja aamunkoittoon mennessä olemme puolessa välissä Morvenia.”

Tartun käteesi ja kiskot minut jaloilleni. Käännyt lähtemään, mutta vedän sinut luokseni ja takerrun sinuun.

Aamunkoittoon mennessä Erionin vuoret siintävät jo edessämme. 

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 456
  • and — the beginning


“Hei!” huudahdan ja vedän plasma-aseeni kotelosta. Hylätyllä aluksella ei pitänyt olla ketään. Muukalainen on kyyristynyt seinän vierelle avoimen paneelin eteen. “Nouse ja käänny!”

Hän noudattaa käskyäni ja kun näen hänen ketunkasvonsa… tunnistan sinut. Käteni tärisevät niin, että olen tiputtaa aseeni. Yritän sanoa jotain, mutta juuri silloin alus jyrisee uhkaavasti, ja sitten koko maailma tuntuu räjähtävän.

Miljoona eri nimeä pyrkii päästä huuliltani, mutten saa sanottua niistä yhtäkään ennen kuin katoan pimeyteen. Herään seuraavaksi paareilta, kun ne lasketaan omassa aluksessani sairaalasängylle.

“Viekää kapteeni huoneeseensa, vanki sairastupaan,” lääkintäupseeri käskee.

Kun sinut rullataan luotani, koko kehoni täyttyy tulella. Tuntuu kuin olisin särkymässä atomeiksi, kuin jokainen niistä pyrkisi luoksesi. Kuulen korvia kirvelevän eläimellisen huudon enkä ymmärrä sen tulleen omasta suustani, kunnes sinun sänkysi työnnetään takaisin minun sänkyni viereen ja lopetan.

Sinä puolestasi makaat pedilläsi eleettömänä.

Viimeinen ajatukseni ennen kuin menetän taas tajuntani on, että toivon, ettet sinä tuntenut tuota samaa kipua. Toivon, ettet ole samalla tavalla sidottu minuun, jos se tarkoittaa sitä, että säästyt siltä.

Näen sinut unissani. Vastaat kysymyksiini kysymyksillä. En ole varma, oletko siinä. Onko tämä totta?

Etsin sinua sillä sekunnilla, kun herään. Ehkä aistit sen, sillä katseemme kohtaavat heti kun käännän päätäni. Sinut on kahlittu sänkyyn, seinän vierellä seisoo kolme miehistöni jäsentä.

“Meidän on kuulusteltava vankia, kapteeni,” yksi vartijoista sanoo.

“Olin etsimässä reittiä Andromedaan,” sinä sanot ja käännät katseesi.

“Andromedaan?” kysyn käheällä äänellä.

“Andromedaan. Ja nyt ilmeisesti en voi olla kauempana kuin viiden metrin päästä sinusta, joten…” Kohautat olkiasi välinpitämättömästi, mutta tiedän, että rinnassasi myrskyää.

“Joten me etsimme reitin Andromedaan.”

Käännät katseesi takaisin minuun salamannopeasti. Vaikutat yllättyneeltä ja en voi muuta kuin hymyillä sinulle.

“Epäilitkö?” kuiskaan.

Oli etäisyyttä viisi metriä tai viisikymmentä miljardia valovuotta, olen aina sinun puolellasi. Jokaisessa elämässä.   
« Viimeksi muokattu: 14.12.2024 15:07:41 kirjoittanut Auri »

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 456
  • and — the beginning

Tiedän sen tapahtuneen sillä hetkellä, kun herään.

Ehkä jo ennen sitä: Näin unta sinusta. Siitä hetkestä, kun tapasimme. Kun katseemme kohtasivat tanssilattian ylitse ja hymyilit minulle. Kuinka tanssimme ja lauloimme ja joimme ja nauroimme, ja karkasimme juhlista puutarhaan ja puhuimme (tästä elämästämme, koska muuten tunsimme toisemme jo läpikotaisin), kunnes tähdet haalistuivat aamunkoin alle.

Olet utuisan kaunis, enkä saa vedettyä katsettani sinusta. Kun aurinko alkaa kivuta taivaalle, päätämme palata talolle ennen kuin meitä tullaan etsimään.

Siinä sinisateiden alla puristat kättäni ja hymyilet suloisesti. “Kiitos,” sanot hiljaa.

“Mistä?” minä naurahdan yllättyneesti.

“Kaikesta. Tästä ihanasta elämästä. Toivon, että seuraava on yhtä hyvä.”

Herään ja olet poissa.

Makaan paikallani kuunnellen tukahduttavaa hiljaisuutta, muistellen jokaista sekuntia, jonka sain kanssasi. Vuosikymmenet. Tuhannet. Jokainen hetki on tarkasti varjeltu lahja, siitä huolimatta kuinka monta elämää saisin kanssasi viettää.

Kaikkien kivuliaiden kohtaloiden jälkeen tämänkertainen elämä on kohdellut meitä armollisesti. Ei sotaa, jota voittaa tai maailmaa, jota pelastaa. Ei valovuosia välissämme.

Vain talo täynnä rakkautta ja valoa. Kasvimaa ja hedelmäpuut. Sinä. Nauramassa, kun pyyhin multaa poskelleni. Auttamassa lapsiamme keräämään omenoita. Kompastelemassa koiriemme yli keittiössä, kun hillokattila kiehuu yli. Leikkimässä lastenlastemme kanssa lattialla jouluaamuna.

Huokaisen syvään. Kyyneleet ovat alkaneet valua huomaamatta. Ihana elämä. Sarja kauniita, onnellisia hetkiä.

Käännyn puoleesi, lasken käteni rinnallesi ja painan huuleni suupielellesi.

“Kiitos,” kuiskaan vasten poskesi ihoa.

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 183
  • brick by brick
😭😭😭😭😭❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
Tää on yksi ihanimmista ja kauneimmista teksteistä joita oon ikinä lukenut! Kiitos kun kirjoitit, tää toi hymyn kasvoille ja kyynelet silmiin.
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee