Nimi: Kuutamotoiveita
Kirjoittaja: Abarat
Fandom: Terra Nova
Paritus: Mainintana Josh ja Kara
Lajityyppi: Draama
Ikäraja: S
Disclaimer: En omista hahmoja, kirjoittelen vain itseni ja toisten iloksi. En ole saanut minkäänlaista korvausta tämän kirjoittamisesta.
Sisältökuvaus: Josh on siirtynyt Terra Novaan, mutta hän ei osaa päästää tyttöystävästään irti, vaan haluaa olla hänen kanssaan yhdessä jälleen.
A/N: Kerrankin Terra Nova-tunnelmointi, jonka uskallan julkaista Finiin! Kommentteja otan ilolla vastaan!
Josh Shannon muisti yhä, kuinka hänen äitinsä itki yöllä vuoteessaan vuodesta toiseen. Nyt kaikki oli muuttunut. Joshin vankilakarkuri-isä pääsi pakenemaan Goladin vankilasta ja hän pääsi kuin ihmeen kautta portaalista läpi uuteen elämään. Perhedynamiikka oli kuitenkin säpäleinä. Lisäksi Joshin rakas Kara jäi vuoteen 2149. Nyt perhe leikki kotia uudessa talossa. Terra Novassa oli vaikeaa olla onnellinen. Zoe ja Maddy osasivat asennoitua reippaasti siihen kaikkeen. Siskoille kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Josh muisti, kuinka isä vuosia sitten oli näyttänyt perheelle appelsiinia. Sen jälkeen kaikki oli muuttunut. Oliko tämä paratiisi?
”Sinulla on paljon kämppiksiä”, Josh tokaisi ihmeissään Skyelle nähdessään porukan. Hänen katseensa lipui sievästä Tashasta takaisin Skyen kauniisiin, kokeneisiin kasvoihin.
”Voisinpa elää kuten Kuutoset”, Skye avautui ääni täynnä haikeutta.
”Miksi?” Josh ihmetteli ääneen samalla kun hipelöi eksoottista hedelmää käsissään.
”Josh, he ovat niin rohkeita! Täällä asumme aitojen sisäpuolella kuin jonkinlainen ihmiskunnan mallikappale, tottelemme kaikessa komentaja-Tayloria. Haluan olla yhtä rohkea kuin Mira! Heidänkin yhteisönsä toimii…” Skye puhkesi puhumaan niin vikkelästi että Joshin oli vaikea pysyä Skyen ajatuksenjuoksussa mukana.
”Haluatko tulla myöhemmin ihailemaan kuutamoa?” Skye vaihtoi äkkiä aihetta toivorikkaasti ja silmät kirkkaina.
”Sinun kanssasi? Tietty!” Sanojen päästessä kuuluviin Josh tunsi yhtäkkiä pettävänsä Karan luottamuksen ja häntä puistatti.
”Mitä nyt?” Skye kysyi tarkkanäköisenä, hivenen huolissaan.
”Silloin on...menoa. Unohdetaan se kuutamo, okei?” Kiirehti nuori mies perumaan sanansa kömpelösti.
Skye katseli Joshia kummastuneena.
”Miten vaan, tulokas”, hän sanoi teennäisen huolettomaan sävyyn ja käänsi selkänsä. Josh pakeni paikalta ja pyyhki riuskasti pari kyyneltä, muistellessaan Karan kasvoja ihmismeressä. Josh halusi hänet perille Terra Novaan mutta ja hän sai tyytyä ainoastaan uniin Karasta. Tulokkaina Shannonin perheellä ei ollut vaikutusvaltaa ja milloin 11.joukkio valittuja edes saapuisi? Joshin oli aika haudata haaveet ja se sattui.
Kuu oli kuin olikin todella vaikuttava. Nuori mies katseli sitä kotipihalta, muut nukkuivat jo. Kara oli käskenyt Joshia elämään hyvän elämän. Kuinka hän voisi, kun tyttöystävän keuhkot romahtaisivat hetkellä millä hyvänsä? Joshin äiti oli ammattinsa puolesta nähnyt tapauksia ihan liikaa entisessä elämässä.
”Kara, koeta kestää. Keksin kyllä keinon!” Josh lupasi ääneen samalla kun jossain yön pimeydessä aidan toisella puolen allosaurus ilmoitti olemassaolostaan. Josh ajatteli hartaasti Karan saapumista Terra Novaan ja hymyili ajatellessaan että he olisivat yhdessä jälleen...
