Toukokuun ensimmäinen [S, Hermione/Ginny]

[onkonälkä]

Nimi: Toukokuun ensimmäinen
Kirjoittaja: Onkonälkä
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluffy, Femme
Paritus: Hermione/Ginny
Haasteet: Kerää kaikki hahmot; Hermione. Sana/Kuva/Lause10


Toukokuun ensimmäinen

Kevät on vielä kylmä, mutta silti jo uitat varpaitasi lammessa. Istut kivellä vaaleanpunaisissa bikineissä, jotka ovat viime kesän jälkeen jääneet hieman pieniksi, mutta minusta se on vain sievää ja korostaa muotojasi. Minulla on kylmä ja tarvitsen huivia, mutta istun silti rannassa seuranasi, ihailen ihoasi ensimmäisten auringonsäteiden valossa. Miten kaunis se onkaan, talvi on häivyttänyt viimeisetkin pisamat olkapäiltäsi, kesäkuussa ne olisivat jo palanneet, ja ehkä silloin uskaltaisin suudella niitä ja sinua.
Vain viikko sitten lainasit minulle lapasiasi. Ne olivat harmaat ja tuoksuivat sinulta, tammenterhoilta ja Kotikololta.

Seisot lammessa jo reisiä myöten, ja minun on siirrettävä katseeni metsän laitaan. Vesi näyttää vielä kantavan jäähilettä mukanaan. Tuuli heiluttaa puiden ensimmäisiä silmuja ja kylmiä oksia, joista alimmat koskettavat lammen pintaa kymmenien metrien päässä sinusta. Pienenpienet väreet eivät yllä sinuun asti, mutta teet omasi. Katsot minusta poispäin, ja ihailen vartalosi kaarta. Talvi ja paksut vaatteet ovat peittäneet muotosi, sinusta on tullut nainen.

Nostat kätesi taivaaseen asti, vain hetkeksi ennen kuin sukellat. Katoat silmistäni hetkeksi, ennen kuin nostat pääsi ja auringon valo, se jota rakastat enemmän kuin minua, heijastuu vettä valuvista hiuksistasi. Suljen silmäni peittääkseni ajatukseni, sinun terävä katseesi on ne niin monesti löytänyt. Näen kuusi punaista hevosta kotikaupunkini kadulla, ja yhden takana vilahdat sinä, kunnes seuraava peittää sinut, ja sitten olet poissa. Samoin kuin unessani viime yönä, ja sitä edeltävänä. Ja niin monena ennen sitä.

"Tiedätkö paljon unista?" Kysyn, kun istut vierelleni viileälle nurmikolle.
"En, en juurikaan. Miksi?"
"Ei, mietin vain. Olen nähnyt samaa unta niin monena yönä, eikä yhdestäkään kirjaston unikirjasta löydy pätevää selitystä."
"Minkälainen uni?" Kysyt uteliaasti, kysyvin silmin.
"Se on ikään kuin.. Kuvajainen. Veden pintaan heijastuvat kasvot, jotka hajoavat kun niihin koskee."
"Omituista. Onnistuitko jo tekemään suojeliuksesi?" Kysyt lyhyen tauon jälkeen vaihtaen puheenaiheen viimeisimpään AK-kokoontumiseen.

Sinun suojeliuksesi on hevonen, samanlainen kuin unissani. Käännän päätäni ja kohtaan katseesi, ja tunnen palavaa halua koskettaa, mutten lopulta uskallakaan. Ja me palaamme oleskeluhuoneeseen keskustellen arkisista asioista.

Makuusaleihin johtavilla portailla rohkaisen mieleni. Juuri ennen kuin astut tasanteelta ylempään makuusaliin johtaviin portaisiin, tartun ranteeseesi ja ennen kuin ehdit kysyä, painan huuleni suutelemaan sinua. Ensimmäistä kertaa, vaikka monesti sitä olen ajatellut.
Ja sinä olet lämmin.

[Renneto]

Ensimmäistä kertaa, vaikka monesti sitä olen ajatellut.

Olipas kaunista! Oikeastaan olisi voinut lainata melkein koko tekstin, jos olisin oikein kunnolla kauneuden perään. Hurjan nättiä ja silti lähelle tulevaa. Minusta oli esimerkiksi todella aitoa, kun alussa kuvailtiin kahden ihmisen eroja jo sillä, että toinen oli bikineissä ja toinen oli viikko sitten tarvinnut vielä lapasia.

Ja erityisen hienoa eroavaisuuksista kertomisessa oli se, ettei tästä kehkeytynyt mikään jaottelu tyyliin musta/valkoinen, läski/laiha, tumma/vaalea ja niin edelleen. Hahmot olivat monisärmäisiä ja hyvin inhimillisiä, eivät suinkaan kaksiulotteisia tauluja liian kirkkailla väreillä. Pidin!

Tunnelma oli herkkä, jopa leppoisa ja joutilas. Unista unelmiin ja unelmista todeksi. Aika tuntui vähän pysähtyneen, mikä tuntui jopa hassulta, kun aikaa vuodenkierron ja Ginnyn kasvamisen avulla kuitenkin niin paljon käsiteltiin. Joka tapauksessa oli hienoa, miten tunnelma tuli liki. Myös minäkertoja oli todella hieno valinta mielestäni. Hermione ei puskenut läpi kirjatoukkana tai jääräpäänä vaan oli hyvä kertoja ja havainnoija.

Oo joo. Kieliopista tuli sellainen mieleen, että kun mukaan tulevat puheesta kertovat lainausmerkit sun muut, niin ihan kaikki vanhat säännöt Isoista Alkukirjaimista eivät päde. Esimerkiksi siis:

"Minkälainen uni?" Kysyt uteliaasti, kysyvin silmin.

olisi mieluummin

"Minkälainen uni?" kysyt uteliaasti, kysyvin silmin.

Ei todellakaan häiritsevää saatika tärkeää, mutta ajattelin kuitenkin sanoa, jos sinua huvittaa tulevaisuudessa asiaan kiinnittää huomiota. Lukeminen oli todella hauskaa ja helppoa näinkin, se on pakko sanoa. :>

[onkonälkä]

Oi, kiitos paljon Renneto!! Ihanan piristävä kommentti! Nuo mainitsemasi isot alkukirjaimet puheen jäljessä ovat aina olleet minulle iso kysymysmerkki, joiden suhteen pyrinkin parantamaan, kiitos siis huomiosta! Kiva kuulla että pidit

[Letizia]

Eipä ole vielä toukokuun ensimmäinen, mutta kevät on tänä vuonna aikaisessa. Tämä teksti loihti eteen eläviä kuvia, jotka sopivat juuri tähän vuodenaikaan kylmän ja lämpimän rajalla. Toki, kun teksti tulee iholle asti niin se toimii ihan lukuajankohdasta riippumatta. :> Ilman, luonnon ja kevään kuvailu oli todella kaunista ja hiljaisen tehokasta, kuten tässä:

Pienenpienet väreet eivät yllä sinuun asti, mutta teet omasi.

Ginny oli Hermionen silmin niin kovin ihana, mutta ei mikään unikuva vaan ihminen, olkapäitä ja reisiä ja ja lapasia. Hän oli myös koulutoveri, jonka kanssa voi jutustella niitä näitä ja unijuttukin muuttuu arkiseksi asiaksi. Hermionen kertojanääni oli siitä mainio, että hän ei pelkästään havainnoinut vaan myös tunsi Ginnyn:

Suljen silmäni peittääkseni ajatukseni, sinun terävä katseesi on ne niin monesti löytänyt.

Kaunista tekstiä, tykkäsin lukea. :>

[onkonälkä]

Oi, kiitos kovasti Letizia! Eikä se nyt niin haittaa ettet ihan päivälleen osunut, kommentit on kivoja vuoden jokaisena päivänä. Kiitos suuresti kehuista ja kommentistasi

[sumuinen]

Voi että kuinka ihana. Rakastuin täysin kirjoitustyyliisi.

Katoat silmistäni hetkeksi, ennen kuin nostat pääsi ja auringon valo, se jota rakastat enemmän kuin minua, heijastuu vettä valuvista hiuksistasi.

Sinun suojeliuksesi on hevonen, samanlainen kuin unissani. Käännän päätäni ja kohtaan katseesi, ja tunnen palavaa halua koskettaa, mutten lopulta uskallakaan.

Niin kaunista ja herkkää. Mun sanavarastossa ei ole sanoja tarpeeksi tälle.
 Olen uusi täällä ja en ole uskaltanut kommentoida, mutta en vaan tämän ficin lukemisen jälkeen voinut muutakaan.

[onkonälkä]

Voi, kamalan iso kiitos sumuinen!! Kiitos, että rohkaistuit kommentoimaan!