Ficin nimi: Kusinen kihlaus ja muuta sekoilua Helvetissä
Kirjoittajat: Linne ja Maissinaksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Parituksia: Kyllä
Genre: Arkitöhöily, hönttihuumori, slice of life ja mitä lie
Summary: “No, oi suuri ja mahtava Vox, miten tämä moskaidea saadaan pois Valin harvinaisen paksupäisestä päästä?”
A/N Maissinaksu: Meillä oli Linnen kanssa tästä skenaariosta paljon hienoa keskustelua ja suuntaviivoja tulevaisuudessa leijuvaa ‘myöhempää kirjoitusajankohtaa’ varten tuumittuna, ja tänään sitten pärähti minulle synttärilahjaksi koko tarinan kauniisti tanssahteleva luuranko docsiin! Kiitän kauniisti. 😄❤️ Tätä oli hulvatonta työstää!
A/N Linne: Tulipahan taas kirjoitettua vanhaa kunnon ääliöhuumoria. xD Työnjako oli tuttuun tapaan sujuva, eli minä tein rungon ja Naksu editoi. Toivotan tässä ficin myötä Naksulle myös hyvää synttäriä, kirjoittakaamme vielä monta ääliöhuumorificciä yhdessä! ❤️
***
PROLOGI
Oli kaunis päivä Helvetissä, mikä tarkoitti, että punaiset pilvihahtuvat peittivät näkyvistä punaisen auringon, eikä kukaan näin ollen saanut kolmannen asteen punaisia palovammoja.
Hazbin Hotelissa oli rauhallista, tai ainakin niin rauhallista kuin siellä koskaan saattoi olla. Niffty metsästi torakoita testatakseen uutta minigiljotiiniaan, Vaggie lueskeli 200 uutta kuulustelukeinoa -lehtistään, ja Alastor maisteli Huskin sekoittamia uusia drinkkejä ja asiantuntevasti arvioi, mitkä niistä sisälsivät myrkkyä. Charlie veti uusien asukkaiden kuntoutusryhmää, joka kuului sisältävän ainakin raajat reväyttäviä joogaharjoituksia.
Juuri silloin Angel Dust laahusti hotellin aulaan. Hän näytti samanaikaisesti nyrpeältä, väsyneeltä ja hämmästyneeltä kantaessaan mukanaan aikakauslehtipinkkaa. Hämähäkkidemoni istahti baarin eteen Alastorin viereen ja kohotti etusormeaan tilatakseen.
“Vahvin paukkusi, Husk, ole kiltti.”
“Näytät väsyneeltä”, Husk totesi ja kaatoi lasiin reilulla kädellä. “Oliko Valentino erityisen hankalalla päällä?”
“Ei varsinaisesti.” Angel kulautti ryypyn kurkkuunsa ja kaatoi itse itselleen lisää. “Mutta hän on keksinyt ihan vitun huonon idean.”
Angel rätkäytti kanniskelemansa lehdet tiskille niin, että Husk näki ne.
“Häälehtiä?” Husk kysyi kulmat koholla. “Haluaako hän kuvata jonkin hääyöpätkän vai mitä?”
“No ei”, Angel vastasi pahantuulisesti ja kohotti pullon huulilleen. “Hän haluaa mennä naimisiin allekirjoittaneen kanssa.”
CHARLIE
“Selitähän tämä nyt vielä kerran”, Charlie pyysi.
“Johan minä olen sen selittänyt sinulle, Huskille ja Vaggiellekin erikseen!” Angel puuskahti jo kolmas pullo hyppysissään. Charlie pohti, milloin tämä huomaisi, että alkoholi oli salamyhkäisesti vaihdettu limonadiin. “Val on päättänyt, että häät toisivat V-yhtiölle lisää hyvää näkyvyyttä. Minusta taas huoransa ja omistamansa sielun naiminen tuo yhtä paljon hyvää näkyvyyttä kuin kasa kuumaa koiranpaskaa tornin ovella, mutta yllätys yllätys, minulta ei kysytty hevonvittua!”
Husk mourahti. “Se ryönäkasa on harvinaisen sekaisin päästään.”
“Sanopa muuta”, Angel sanoi katkerasti. “No, eipä tässä kai muuta kuin häämekkoa valitsemaan, vai mitä?”
“Mutta pitäähän nyt jokin keino olla estää tämä!” Charlie huudahti. “Ehkä minä voisin mennä taivuttelemaan Valentinoa... tai pyytää isää, vaaaikka se voi olla vähän haastavaa –”
“Ehkä mekin pystymme keksimään jotain”, Husk sanoi ja silmäsi Angelia. “Mitä mieltä muut Veet ovat tästä?”
“Emme ole järin innostuneita”, ääni tämän takaa sanoi. Kaikki kääntyivät katsomaan.
Vox, televisiodemoni, seisoi oven edessä. Tämä riisui pitkän, mustan takkinsa ja vilkaistuaan väheksyvästi Nifftyä, joka kipitti sitä hakemaan, ojensi takin tälle. Sitten tämä asteli koppavasti aulan läpi baaritiskille. “Jos joku viitsisi kaataa minulle drinkin, voisimme ehkä keksiä, miten tästä sotkusta oikein päästään.”
VAGGIE
Vaggie tuijotti epäluuloisesti Voxia, joka parhaillaan siemaili Huskin vastahakoisesti sekoittamaa gin tonicia.
“Sinä siis haluat estää häät?”
“Totta kai!” televisiodemoni murahti. “Kaikista Valin päähänpistoista tämä on ehdottomasti surkein. Tiedättekö kenties, mitä huoransa naiminen vieläpä näyttävin menoin tekisi yhtiön maineelle? Meillehän nauraisivat kannibaalitkin! Ei millään pahalla”, Vox lisäsi Angelille harvinaisen alentuvasti.
“Eipä mitään”, Angel murahti. “No, oi suuri ja mahtava Vox, miten tämä moskaidea saadaan pois Valin harvinaisen paksupäisestä päästä?”
Vaggie näki Voxin näytön välähtävän ärtymyksestä. Tämä ei tainnut pitää siitä, miten Angel puhui työnantaja-omistajastaan.
“Paras tapa saada Val luopumaan asioista on yleensä tarjota jotain muuta tilalle”, Vox sanoi lopulta. “En kuitenkaan usko, että se toimisi tällä kertaa. Hän on jo hankkinut sormuksen ja valitsee parhaillaan häämatkaa.”
“Häh? Kiva kun kysyy minultakin!” Angel ärähti.
Vox kulautti loput juomastaan kurkkuunsa ja vilkaisi Angelia. “Tässä tapauksessa hänestä pitää tehdä mustasukkainen.”
“Minustako muka?” Angel sanoi nyrpistäen nenäänsä. “Miten se onnistuisi? Mehän ollaan jo menossa naimisiin, Lucifer soikoon –”
“Ei sinusta”, Vox valisti. “Vaan minusta.”
HUSK
Huskista tuntui, että päivä meni koko ajan vain hullumpaan suuntaan.
Ensin Angel ilmoitti, että yksi Helvetin suurimmista nimistä halusi mennä naimisiin kanssaan. Sitten prinsessa oli pohtinut kuninkaan sotkemista asiaan, joskin varovasti. Ja ennen kuin Husk oli ehtinyt sanoa mitään järkevää, toinen Helvetin suuri nimi oli saapunut paikalle ja halunnut aloittaa juonittelun estääkseen ensin mainitun suuren nimen häät.
Niinpä se, mitä televisiodemoni lopulta ehdotti, ei edes ollut Huskista kovin yllättävää.
“Ajattelet siis, että jos Valentino tulisi sinusta mustasukkaiseksi, hän peruisi häät?” hän toisti ja sekoitti Voxille pyytämättä toisen gin tonicin. Tämä oli päivänselvä mulkku, mutta ehkäpä myös älykäs sellainen.
“Kannattaa sitä ainakin kokeilla”, Vox sanoi. “Yleensä kun Val pääsee oikein kunnolla höyryämään, hän tulee tehneeksi äkkinäisiä päätöksiä. Tavallisesti siitä on vain haittaa, mutta tässä tapauksessa siitä voisi olla hyötyäkin.”
“Mutta miten se tehdään?” Angel kysyi. “Pitääkö sinun mennä panemaan jonkun kanssa? Minunko?”
“Kiitos ei!” Vox sanoi näyttö värähtäen. “Kokemukseni – ja oletettavasti omasikin – perusteella väitän, että Val vain innostuisi kolmen kimppaan.”
Angel näytti niin helpottuneelta, että Husk päätti tämänkin ansaitsevan drinkin. Hän tiesi, että inho oli lievä sana kuvaamaan Voxin ja Angelin välejä.
“No kenen kanssa sitten?”
“Jonkun sellaisen, jota Val ei pystyisi taivuttelemaan omalle puolelleen”, Vox tuumi verkkaisesti. “Jonkun, josta hän ei välttämättä ole tajunnut edes fantasioida.” Tämä vilkaisi Charlieta ja Vaggieta. “Jätetään siis prinsessa ja hänen tyttöystävänsä laskuista pois.”
Vaggie näytti siltä kuin olisi halunnut hangata ihoaan teräsvillalla saadakseen mielikuvan fantasioivasta Valentinosta pois aivoistaan. Charlie, joka varmasti oli liian viaton koko Helvettiin, näytti vain hämmentyneeltä.
“Saanen tehdä ehdotuksen?”
Kaikki kääntyivät kohti nurkkaa, jossa Alastor edelleen istui. Husk huomasi muiden ilmeistä, että he olivat täysin unohtaneet tämän olevan paikalla. Husk ei ollut, mutta toivoi, että olisi joskus voinut.
“Phah, sinä vihoviimeinen paskiainenko?” Vox köhähti ja silmäili peurademonia arvioivasti. “No, jos pitää joku valita, niin –”
“Hyvänen aika, ei!” Alastor torjui välittömästi harvinaisen terävä hymy kasvoillaan. “Ehei, olin vain aikeissa huomauttaa rakkaan Huskerini läsnäolosta.”
Husk jähmettyi ja mulkaisi Alastoria kulmiensa alta, mutta tämä vain hymyili ja siemaisi teekupistaan. Olisihan hänen pitänyt odottaa tuota. Alastor kyllä tiesi, missä hänen mielenkiintonsa liikuskeli, eikä tämän vihjailu siksi ollut tilanteeseen nähden kaukaa haettua.
Voxin arvioiva katse siirtyi häneen. “Sinä siis?”
Husk kohautti harteitaan välinpitämättömästi ja alkoi pyyhkiä baaritiskiä. “Se voisi toimia. Valentino taatusti tietää, että minä ja Angel olemme... no, yhdessä. Se tekisi panoksista sanalla sanoen mielenkiintoiset.”
Vox sekoitteli hetken juomaansa mietteissään ja kohotti sitten katseensa. “Se on sovittu sitten. Palaan tänne huomenna yhdeltätoista illalla. Prinsessa, varaahan meille hääsviitti!”
Sitten tämä joi juomansa loppuun, otti takkinsa paikalle kipittäneeltä Nifftyltä ja lähti.
Angel jäi tuijottamaan Voxin perään. Sitten tämä huokaisi.
“Husky.”
“Niin?”
“Kiitti, beibi.”
“Ei kestä, muru.”
“Sekoittaisitko minulle uuden drinkin? Minusta tuntuu, etten mene huomenna töihin.”
VOX
Vox ei lainkaan epäillyt suunnitelmansa onnistumista.
Hän söi ensin kaikessa rauhassa illallista Valentinon kanssa (hummerijauheella päällystettyä yksisarvista ja puikulaperunapyreetä), ja kun he olivat polttaneet sikarin tai pari, hän puki takkinsa ja astui kohti huoneistonsa ovea.
“Hyvät yöt sitten, Val.”
“Mihinkäs sinä muka olet menossa?” Val kysyi ärtyneenä. Tämän silmät hehkuivat jo erityisen lupaavan punaisina.
“Minulla on eräs liiketapaaminen”, Vox valehteli niin kömpelösti, että se vähän jo hävetti. Sitten hän kutsui hissin ja meni alakertaan. Hän oli laskeskellut tarkkaan, kauanko Valilta kestäisi löytää hänen ‘huolimattomasti’ sohvapöydälle jäänyt puhelimensa, ja kauanko tältä menisi selvittää sen pääsykoodi (VIHAAN ALASTORIA numeronäppäimillä paineltuna). Sitten ei menisikään kuin hetki, kun tämä löytäisi ronskit ehdotteluviestit, jotka Husk oli lähettänyt hänelle. Sitten olisi komea moniraajainen, siivekäs ja koiperhosta muistuttava kala tarttunut syöttiinsä.
Vox saapui hotelliin noin kymmenen minuuttia siitä, kun oli lähtenyt V-tornista, ja otti vastaan Huskin tarjoaman drinkin. Se oli mukavan tuju, ja sen ansiosta hän katsoi sen tekijää hieman eri silmin.
Illastahan oli mahdollista koitua ihan miellyttävä kaikessa typeryydessäänkin.
ANGEL
Angel oli luullut nähneensä Valin raivostuneena, mutta se ei ollut mitään verrattuna näkyyn, joka häntä kohtasi noin kaksikymmentä minuuttia Voxin saapumisesta.
Ennen kuin Vox oli mennyt Huskin kanssa hissillä ylimpään kerrokseen, tämä oli käskenyt kaikki varalta pois eteisaulasta. Angel ymmärsi syyn vasta, kun särkyvän lasin ja murtuvan puun äänet houkuttelivat heidät portaisiin juuri parahiksi nähdäkseen, kun Valentino täräytti Rolls-Roycensa etuovista läpi.
“MISSÄ SE KIITTÄMÄTÖN KUSIAINEN ON?” Valentino sähisi heti, kun auto oli pysähtynyt ja tämä saanut itsensä kangettua ulos. Angel ei keksinyt mitään sanottavaa, osoitti vain mykkänä portaisiin.
“Me emme luovuta asiakkaiden tietoja –” Charlie aloitti niin kuin hyvä emäntä ainakin, mutta aivan turhaan tietysti. Val pyyhälsi siipensä viittana hulmuten kohti huoneita, ja pian alkoi etäältä kuulua paukuttelua ja kirkunaa, kun tämä riuhtoi ovia auki yksi kerrallaan.
“Voi sentään!” Charlie sanoi. “Olisiko meidän pitänyt kertoa hänelle, että he ovat hääsviitissä?”
“Pyh”, Vaggie tuumasi. “Antaa tuon koipalloaivon kiehua ihan kunnolla. Järjestetään huomenna vaikka brunssi anteeksipyynnöksi asukkaille.”
Angelkin piristyi kuin taikaiskusta. “Minä teen sinne mimosat!”
VÄLIVITSI
Vox ja Husk makoilivat alasti hääsviitin sängyssä ja kuuntelivat paukahtelua, joka syntyi, kun raivosta ärisevä Valentino rymysi huoneita läpi.
“Montako huonetta tässä hotellissa on?” Vox kysyi.
“799”, Husk sanoi. “Ja tämä sviitti.”
“Sitten tässä menee vielä hetki”, Vox totesi tyynesti viskilasistaan kulauttaen. “Haluatko ottaa toisen kierroksen?”
“Miksipä ei.”
ANGEL
Tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Valentino vihdoin marssi portaita alas raahaten näennäisen vastahakoista Voxia perässään.
“Tähän vitun hotelliin me emme enää jalallamme astu!” Val ärisi. “Ja tasan loppuu tämän loukon mainostaminen VoxTekin kanavilla! Ja sinä”, tämä osoitti sormellaan Angelia, “häät on peruttu, jos et vielä tajunnut! Tai eivät ole, mutta sinun osaltasi ovat! Minä teen Voxista kunniallisen miehen, ja siihen päättyvät syrjähypyt!”
Angel puri huultaan ja yritti parhaansa mukaan näyttää murheen murtamalta. Hän epäili epäonnistuvansa surkeasti, mutta Val tuskin huomasi mitään. Tämä raahasi Voxin mukanaan autoon, paiskasi ovet kiinni ja peruutti ulos samaa tietä kuin oli sisään rysäyttänytkin. Vox tavoitti Angelin katseen ja muotoili huulillaan lähettäkää meille lasku, ennen kuin auto katosi näkyvistä.
Angel, Charlie ja Vaggie jäivät tuijottamaan aukkoa seinässä.
“Sehän onnistui hyvin!” Charlie sanoi lopulta reippaasti. Sitten hän näytti huolestuneelta. “Angel, mikä hätänä?”
Angel niiskaisi ja nosti kätensä sydämelleen. “Mikäkö hätänä? Minuthan jätettiin juuri ja vielä tökerön julkisesti! Minun piti mennä naimisiin!”
Charlie näytti edelleen huolestuneelta, mutta Vaggieen hänen melodramaattinen esityksensä ei selvästi purrut.
“Minä tiedän mikä auttaa”, tämä sanoi, marssi baariin ja haki sieltä pullon kuohuviiniä. “Viepä tämä hääsviittiin. Joku odottelee sinua jo siellä”, Vaggie virkkoi silmäänsä iskien. “Se on varattu teille aamuun asti.”
“Mahtavaa! Paitsi että –”
“Ennen kuin kysyt mitään, vastaus on kyllä. Niffty vaihtoi lakanat.”
EPILOGI
Kaksi viikkoa myöhemmin Angel sai postia.
“Tämä on Voxilta ja Valilta”, hän sanoi tutkaillessaan korttia, jonka kannessa oli kuva oranssista auringonlaskusta. ”Terveisiä häämatkalta. Sano sille typerälle kissademonille, että tunkee häntänsä perseeseensä. Saat pitää kaikki häälehdet. Terveisin Val. Vox lähetti vain allekirjoituksensa.”
“Harmittaako sinua, ettet päässyt häämatkalle?” Charlie kysyi.
“No jaa”, Angel tuumasi hymyssä suin, “pääsinpä sentään hääsviittiin!”
