Kevättuuli, S, fantasiaraapale

[Thelina]

Tarinan nimi: Kevättuuli
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: Fantasia
Hahmot: Siskokset Hile ja Kide
Ikäraja: S
Yhteenveto: “Isän mukaan kevättuulen kutsuminen on helpompaa. Se on lempeämpi kuin ankara pakkastuuli.”

Kirjoittajalta: Hyvää syntymäpäivää, Okakettu ♥ Toiveesi, sekä Spurttiraapalehaasteen sana veistellä antoivat innoitusta tällaisen 350-sanaiseen rapsuun. Ihanaa päivää ja halauksia, toivottaa Thelina.


Kevättuuli


Kalpea talvivalo tulvii sisään pirtin ikkunasta. Lasiin on huurtunut jäätähtiä ja pakkanen tuntuu vetona lattianrajassa. Hile ei kuitenkaan palele: neulepusero, paksu villahame ja kaksinkertaisesta langasta kudotut sukat pitävät vilun loitolla. Hän istuu penkillä ja veistää puukollaan pitkulaista puupalaa, hyräillen.

Ulko-ovi päästää sisään pikkusiskon ja pöllähdyksen puuterilunta. 

”Mitä veistelet?” Kide kysyy, kiskoen päällysnuttua yltään. Hän kiiruhtaa ikkunalle, utelias katse jäänsinisissä silmissään.

Kiehkuraiset puusuikaleet putoilevat lattialle, kun Hile jatkaa työtään ja vastaa:
 
”Venettä.”

”Näytä”, Kide kärttää, ojentaen kättään.

”Hei”, Hile huudahtaa. ”Varo puukonterää.”

”Anteeksi”, Kide sanoo, vetäen kiireesti sormensa pois. ”Mikä vene se oikein on?”

”Aion kutsua sen avulla tuulta. Siihen tulee purje, näin”, Hile ottaa ison tuohenpalan käteensä ja näyttää. “Kun kevät tulee, laitan sen seilaamaan järvellä.”

Kide katsoo häntä silmät pyöreinä.

”Osaatko sinä muka?” Kide kysyy epäileväisenä. ”Et ole vielä täyttänyt kolmetoista.”

”Keväällä olen. Ja isän mukaan kevättuulen kutsuminen on helpompaa. Se on lempeämpi kuin ankara pakkastuuli, jonka isä nostattaa jäädyttääkseen järvenselän”, Hile selittää.

”Mutta me opimme pakkastuulenkin”, Kide toteaa tietäväisesti nyökytellen.

”Niin.”

Valoa riittää juuri sen verran, että vene tulee valmiiksi ennen iltaa. Kide katsoo lopputulosta ihaillen, kun Hile nostaa veneen tuohipurjeineen uunin päälle odottamaan kevättä.

***

Kevättalvella Hile täyttää kolmetoista ja saa isältä ensimmäisen amulettinsa: vuorikristallin.

”Se vahvistaa voimaa, joka sinussa jo on”, isä sanoo ja pujottaa nahkanauhassa riippuvan kiven hänen kaulaansa.

Illalla Hile seisoo pihalla, yrittäen tunnustella tuulta. Mutta yöpakkanen laskeutuu, eikä heräilevä voima vielä riitä taivuttamaan purevaa viimaa tahtoonsa.

On odotettava lämpimämpää säätä.

***

Eräänä toukokuisena aamuna Hile huomaa järven jääpeitteen sulaneen.

”Haetaan vene”, Hile sanoo Kiteelle, kädet jännityksestä täristen.

He palaavat pirtille puolijuoksua. Kide kantaa venettä varoen ja laskee sen kellumaan rannan matalaan veteen.

”Kokeile”, Kide kannustaa, posket innosta hehkuen.

Hile yrittää rauhoitella villiintynyttä sydäntään. Hän tietää, ettei välttämättä onnistu, vaikka kevättuuli olisi kuinka leppeä.

Silti hänen on pakko yrittää.

Hile sulkee silmänsä, aistien joka solullaan. Amuletti värisee hänen kaulallaan ja samassa hiljaa liikehtivä ilma tuntuu iholla uudelta, elävämmältä. Hile tervehtii tuulenpoikasta, kutsuen sitä ääneti lähemmäs.

”Hile, katso!” Kide huudahtaa ihastuneena.

Hile avaa silmänsä.

Kevättuuli pyörteilee hänen hiuksissaan, valmiina kuljettamaan veneen järvenselälle. Vedenpinta väreilee odotuksesta. Kide pidättää hengitystään.

Hymyillen Hile kohottaa kätensä ilmaan, lähettäen tuulensa tuohipurren matkaan.

[Okakettu]

Ensinnäkin, kiitos vielä aivan hirmuisen paljon näin kauniista muistamisesta. ♥ Syntymäpäivät tulevat nykyisin kuluneeksi muutoin melko matalalla profiililla, joten tällainen lahjateksti merkitsee senkin vuoksi todella paljon. Olen tosi iloinen, että toiveeni onnistui sinua inspiroimaan, ja että siitä syntyi näin kauniin taianomainen kokonaisuus. Hile ja Kide olivat molemmat aivan ihania, Kiteessä minua viehätti etenkin hänen pikkutyttömäinen mutkattomuutensa, kärsimätön uteliaisuus ja tietäväisyys ja epäileväisyys, jotka olivat kaikki hyviä vastinpareja isosiskomaisemmalle, rauhalliselle Hileelle. Fantasiaelementit olivat myös suuresti mieleeni; juurikin tällainen luonnon- ja maanläheinen, hienovarainen taikuus on minusta aina kaikkein kiehtovinta, varsinkin kun sitä kuvattiin tässä Hileen hahmon kautta. Ja aa, miten hieno ajatus onkaan tuo kaarnaveneen veistäminen ja sitten sen matkaan lähettävä kevättuuli, jonka Hile voimallaan kutsuu! Pidän siitä etenkin siksi, että minusta jo pelkästään kaarnaveneissä on sellaista omanlaistaan taikaa - en tiedä osaanko sanallistaa tätä, mutta siis, lapsena ne tuntuivat itselleni tosi hienoilta ja isoilta jutuilta. Tässä kaarnaveneen matkaan yhdistyy sitten vielä ihan konkreettistakin taikuutta, ja se oli minusta hieno elementti. Olen tykännyt Remus/Neville-teksteissäsi paljon siitä, miten vahvasti eri vuodenajat niissä näkyvät, ja tässä oli myös sitä samaa, kun Hile odottaa talven vaihtumista kevääksi. Tekstin loppu pitää vielä ehdottomasti lainata tähän:

Kevättuuli pyörteilee hänen hiuksissaan, valmiina kuljettamaan veneen järvenselälle. Vedenpinta väreilee odotuksesta. Kide pidättää hengitystään.
Hymyillen Hile kohottaa kätensä ilmaan, lähettäen tuulensa tuohipurren matkaan.

♥ Kiitos todella paljon lukukokemuksesta, tästä tuli hyvä mieli. Tämän tarinan maailma ja siskokset ovat hahmoina sellaisia, että lukisin mielelläni heistä enemmänkin, mikäli vain joskus intoudut jatkoa kirjoittamaan.

[Fiorella]

Terveiset kommenttikampanjasta.

Lapsificit ovat ihania, joten toki tartuin tähän ilolla. Hile ja Kide ovat nimenäkin jo niin somat. Täytyy taas kerran mainita, miten paljon pidän tunteita herättävästä kuvailustasi. Nautin tämänkin tekstin lukemisesta kovasti. Siitä välittyi se vuodenaikojen vaihtuminen, uusien taitojen saavuttamisen odotus ja kevään kaipuu, jännityksen väreily ja hetkessä elämisen into. Jo puuterilumen mainitseminen antaa välittömän tunteen siitä, miten ulkona on kova pakkanen, ja niinpä on hyvä olla myös kaksinkertaisesta langasta neulotut sukatkin, että tarkenee.

Illalla Hile seisoo pihalla, yrittäen tunnustella tuulta. Mutta yöpakkanen laskeutuu, eikä heräilevä voima vielä riitä taivuttamaan purevaa viimaa tahtoonsa.

Tämä oli myös ihana, miten Hile kokeilee jo varovasti, vaikka ihan heti ei onnistukaan. Onneksi kristallista sai vähän lisää voimaa, vai mahtoiko se vahvistaa lähinnä itsevarmuutta? Kuten siskokin muistuttaa, he oppivat kyllä vielä ajallaan hallitsemaan talven tuuletkin.

Hile sulkee silmänsä, aistien joka solullaan. Amuletti värisee hänen kaulallaan ja samassa hiljaa liikehtivä ilma tuntuu iholla uudelta, elävämmältä. Hile tervehtii tuulenpoikasta, kutsuen sitä ääneti lähemmäs.

Tämä loppu oli hurmaava, hienovaraisen jännityksen ja toiveikkaan onnistumisen tunteineen. Aistit ja tunnelmat elävät vahvoina tässä tekstissäsi. Tykkäsin tosi paljon, ja ellet jo ole, niin toivoisin kovasti että kirjoittaisit tästä siskosparista vielä lisääkin tarinoita! <3

[Thelina]

Okakettu: Olen todella iloinen, että tykkäsit tästä, varsinkin kun olen yleisesti ottaen kirjoittanut niin vähän originaaleja. Mutta joskus inspisideioista syntyy jokin vahva mielikuva, josta ammentaa, kuten tässä tapauksessa. Olen samaa mieltä kaarnaveneistä, niissä oli aina jotakin erityistä ja pelkästään sopivan kaarnapalan löytämisestä, tuohenpalasista puhumattakaan, sai pienenä valtavasti iloa. Ihanaa kuulla kaikista yksityiskohdista, joista pidit. Jotenkin tuo vuodenaikojen kuvaaminen tulee ihan luonnostaan, se jotenkin auttaa sijoittamaan hahmot ympäristöönsä ja tietysti vaikuttaa koko tarinan tunnelmaan. Kiitos kommentista ♥

Fiorella: Kivaa, että poimit tämän kommenttikampanjasta. Minäkin tykkään noista nimistä kovasti, kuten muutenkin luontoon liittyvistä nimistä. Ihanaa, että sait noin paljon irti tästä pikku tarinasta ja mukavaa kuulla, että pidit tuosta jälkimmäisestä lainauksestasi: pyörittelin noita lauseita kauan, ennen kuin ne tuntuivat istahtavan paikalleen. Kiitos kommentista ♥

[hiddenben]

Oi, mikä ihanan keveä ja keväinen tarina!

Pidin tämän tunnelmasta hurjasti. Siihen vaikuttivat siskosten ihanat nimet ja heidän välillään oleva siskonrakkaus, joka tuli todentuntuisesti ilmi kinaamisen, inttämisen ja kannustuksen kautta. Siskosten puhelusta käy selkeästi ilmi, että Hile on kahdesta se vanhempi ja Kide taas pikkusisko, joka kovasti ihailee siskoaan. Minusta Okakettu kuvaili heitä todella onnistuneesti!

Sen lisäksi innostuin tuulien persoonallisuuksista ja kuinka eri vuodenaikojen tuulia on vaikeampi tai helpompi hallita! Mielestäni se on hurjan mielenkiintoinen ja innostava idea ajatella tuulia tuolla tavoin: nähdä ne erilaisina henkilöinä, joilla on omat luonteenpiirteensä ja jotka joskus kiukuttelevat, joskus taas leikittelevät. Voin hyvin kuvitella, että kevät- ja kesätuulet ovat parhaimpia harjoitustuulia, kun taas syksyn ja talven viimat soveltuvat paremmin kokeneille. Ja mitä kaikkea tuulella voi tehdä, mihin sitä voi käyttää, se minua kiinnostaa kovasti! Tässä saatiin ikään kuin vain pieniä makupaloja siitä, mitä kaikkea tällainen fantasiamaailma mahdollistaa

Jotenkin tätä tarinaa kuvaa täydellisesti tuo sisälle pirttiin tulviva valo, jota kuvailet tarinan alussa, joka on kaunista, kujeilevaa ja samalla lempeää ja innostavaa. Tässä on sellaista herkkää tunnelmaa, jossa luonto nostetaan arvostettuun ja tärkeään rooliin, ja tulee selkeästi ilmi, että luontoa tulee kohdella ja "käyttää" kunnioittaen. Luontoaiheen lisäksi pidän siitä, että tässä on hieman mukana kasvutarinaa, kun Hile pääsee pitkän odotuksen jälkeen kokeilemaan voimiaan ja se tekee hänestä hieman aikuisemman. Samalla Hile on kuitenkin vielä lapsi, mikä tuo mukanaan lapsenomaisuutta tähän tarinaan, mikä on aina yhtä ihastuttavaa.

Kiitos tästä keväisen toiveikkaasta tekstistä! Olisi ihana lukea näistä kahdesta tai tästä maailmasta vielä lisää

[Seila]

Kommenttikampanjasta heipsistä!

Ihan aluksi tahdon sanoa, että tykkäsin tästä oikein paljon! Kun nappasin tämän kommentoitavaksi niin en tiennyt mitä odottaa ja lähdin vain nimen ja fantasiaraapaleen tiedolla tätä lukemaan. Nyt voin sanoa olevani oikein iloinen, että nappasin tämän luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Fantasiatekstejä on aina kiva lukea, koska on kiva nähdä, mitä muut ihmiset päänsä sisällä ovat kehitelleet ja pohtineet. Tykkäsin kuinka tässä oli tällaista luonnonvoimataikuutta, jonka koin tässä kuitenkin vähemmän taikuutena ja enemmän sellaisena yhteytenä luontoon ja että ollaan yhtä luonnon kanssa ja käytetään luonnon antamia voimia ja antimia. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. hiddenbenin tavoin tykkäsin hurjasti siitä, että tässä tuulilla oli tavallaan eri persoonallisuudet ja että eri vuodenaikojen tuulet ovat vaikeampia tai helpompia hallita. Kiinnostaisikin tietää mitä kaikkea kesän lämpimillä tuulilla ja syksyn viileillä ja myrskytuulilla voikaan tehdä.

Hahmoista pidin myös. Lapsihahmoista tulee luettua vähemmän ja tässä tykkäsin sekä Kiteestä ja Hileestä. Kide on selkeästi sellainen nuorempi pikkusisarus, joka on utelias ja malttamatonkin. Hile taas on rauhallinen isosisko, joka vaikuttaa määrätietoiselta.

Pidin myös tekstin lopetuksesta ja lopetuslauseesta kovasti. Jotenkin tuo lähettäen tuulensa tuohipurren matkaan on niin sympaattinen ja iski minuun. Mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä paljon ja itsekin olisin kiinnostunut lukemaan näistä lisää, jos vain sinua inspiroi kirjoittaa.

Kiitos paljon!

[Thelina]

hiddenben: Ilahduin kovasti kommentistasi! On aina kiinnostavaa kuulla ajatuksiasi. Ajattelin, että tytöt ehkä asuvat kolmisin isänsä kanssa, eikä äitiä ole. Ja että Hile on siksikin rauhallisempi, huolehtivampi isosisko, Kide taas vielä aika pieni, iloinen mutta pippurinenkin. Tuulten persoonallisuudet tulivat tähän aika luonnostaan - tottakai kylmempi ja purevampi viima on vaikea taivuttaa tahtoonsa. Pidän itsekin kovasti valon ja vuodenaikojen kuvailusta, joten on mukava kuulla, että muutkin niistä tykkää. Olen nyt varovaisesti miettinyt, josko näistä hahmoista syntyisi lisääkin tarinoita, katsotaan Kiitos kommentista ♥

Seila: Kivaa, että poimit tämän kommenttikampanjasta! On myös tosi kivaa kuulla, että tykkäsit näistä hahmoista ja tarinasta. Minäkin ajattelin, että tässä maailmassa yhteys luontoon on todella tärkeää ja vaikka luonnonvoimia pyritään hallitsemaan, niitä myös kunnioitetaan. Lopetuslause oli jotenkin vaikea löytää kohdalleen, joten erityisen kiva kuulla, että tykkäsit siitä! Kiitos kommentista ♥

[Ingrid]

Tämä oli ihan tosi kaunis! ❤️ Tässä oli jotakin kauniin mystistä ja taianomaista, ja läpi tekstin tunnelma oli tyyni ja sellainen kepeä. Olen kallellaan tällaiseen kevyeen magiaan ja jotenkin tästä huokuu sellainen pohjolan mystisyys ja perinteinen taikuus, josta pidän kovasti.

Kirjoitat todella kauniisti. Tykkään itse siitä, että tekstiä maustetaan pehmeillä ilmauksilla, joita tästä tarinasta löytyi paljon! Ilmaukset toivat tähän sellaista herkkyyttä, mutta siitä huolimatta teksti kuitenkin soljui mukavasti eteenpäin. Pidin myös siitä, kuinka tiiviisti luonto oli tässä läsnä. ❤️

Kiitos tästä lukukokemuksesta.

Ingrid

[Thelina]

Ingrid, yllätyin iloisesti kommentistasi! Kivaa, että löysit tämän pariin Juuri sellainen pohjolan mystisyys ja luontotaikuus oli tässä inspiraationa. Soljuvuus ja luontokuvaukset ovat jotenkin lähellä sydäntä, niin on erityisen mukavaa kuulla, että pidit niistä! Kiitos kovasti kommentista ♥

[Isfet]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta ♥ Koska kommentoin sinulta viimeksi fikkiä, etsin nyt käsiini originaalin kun tajusin näitäkin jokusen löytyvän 

Ja ai että, miten tähän tykästyinkään! Pidän tällaisesta kotoisesta kuvailusta, missä fantasiaa punotaan tekstin joukkoon jotenkin viattomasti. Lisäksi olen oppinut sympatisoimaan kovasti tällaista kuvailua joka saa tarinan istumaan Suomeenkin.

Lasiin on huurtunut jäätähtiä ja pakkanen tuntuu vetona lattianrajassa.

Huurtuneet lasit ja vetoisuus ovat tunnelmallisia niin kauan kuin itse säilyy lämpimänä, ja ne toivat kaunista talven tunnelmaa tähän usvaiseen kevätpäivään. Hile ja Kide olivat myös söpöjä ja ihastuttavan lapsenomaisia kuten kuuluukin.     Varmoja siitä että kaikki on mahdollista, ja miksei olisikin.

Se on lempeämpi kuin ankara pakkastuuli, jonka isä nostattaa jäädyttääkseen järvenselän”, Hile selittää.

Tämä oli kaunis kohta myös, joskin jäin myös pohtimaan onko tässä kyse vain sellaisesta yleisemmin hallussa olevasta taidosta, vai onko tyttöjen isä jonkinlainen säävelho ja vuodenkierronvartija? Kummin vain, näistä voisi olla kiva lukea lisääkin!

Illalla Hile seisoo pihalla, yrittäen tunnustella tuulta. Mutta yöpakkanen laskeutuu, eikä heräilevä voima vielä riitä taivuttamaan purevaa viimaa tahtoonsa.

Säätaikuus on parhaimmillaan herkkää ja nöyrää, juuri sellaista suostuttelua mitä tässäkin oli. Tuotiin tässä toki esille sitäkin ettei lapsen voima aivan riitä siihen mihin aikuisen, minkä vuoksi se on luonnostaan kepeämpää. Tuulenpoikanen oli myös hellyttävä yksityiskohta.

Kiitos, tämä oli mukava keväinen palanen ♥

[jossujb]

Tämä oli tosi ihana! Ihastelin Hilettä ja Kidettä niminä, ja sopivatpa tosiaan tarinan luonnonhenkimäiseen aiheeseen. Tosiaan, tarina ei kerro, ovatko siskokset ihmisiä, jotenkin itse ajattelin kyseessä olevan kenties jonkinlaisia henkiolentoja. En tiedä tarkalleen mistä tämä tulkinta kumpuaa, muuten kuin, että suomalaisessa mytologiassa metsänneideillä on usein luontoaiheisia nimiä, Tuulikki, Terhikki jne. Toki kyseessä voisi lla jokin shamanistinen perhe... itse sijoitin päässäni tarinan jonnekin hyvin kauas menneisyyteen. Ehkä se sopi tunnelman kanssa.

Tämä oli kerronnaltaan keveä, tyyliltään ilmava. Ei liikaa selitystä, niin kuin kuohkeaksi vatkattu vaahto, joka on täydellinen vähistä aineksista. Kuitenkin käsitellään pidempää ajanjaksoa talvesta kevääseen ja se ajankulku tuntui siitä huolimatta, mitään ei tarvinnut ylimääräistä jaaritella.

Tässä oli kaikki hyvän Thelina-tekstin elementit. Aina yhtä vahva, visuaalinen kerronta, kainiisti mietyt lauseet ja kokonaisuus joka tulee nätisti yhteen. Hieno, tykkäsin kovasti. Kiitos.

jjb

[Thelina]

Isfet: Ajattelin, että tyttöjen isällä olisi taito hallita tuulia, ja taito kulkisi suvussa, mutta en ole tarkemmin miettinyt pohjaa tälle tarinalle ainakaan vielä! Jossain vaiheessa kyllä mietin, pitäisikö kirjoittaa tälle jatkoa, mutta se on jäänyt suunnitteluasteelle vielä Kiva kuulla, että tykkäsit tästä, Suomen oloihin sopivan tästä halusinkin ja sellaista luontotaikuutta ja lapsenomaisuutta myös. Kiitos kommentista ♥

jossujb: Enpä ajatellutkaan, että siskokset voisi nähdä jonkinlaisina henkiolentoina, jännä että sellainenkin ajatus sopi tähän! Mutta ihan ihmisinä heitä ajattelin, joskin sellaisina, joilta löytyy erikoisia kykyjä Nuo luontoaiheiset nimet ovat kyllä ihania, tätä kirjoittaessa selailin monia vaihtoehtoja ennen kuin löysin jostakin nimen Hile ja siitä kehittelin pikkusiskon nimeksi Kide Kuin kuohkeaksi vatkattu vaahto, joka on täydellinen vähistä aineksista, oih, mikä ihana kehu! Kiva että tykkäsit! Kiitos paljon kommentista ♥

[Crys]

Ah onpas kaunis originaali! ihastuin heti päähenkilöiden nimiin ja Hileen optimismiin tuli sellainen suomalainen luontomytologia vibat heti, josta tykkään. veneen veistäminen talvipakkasilla luo ihanaa toivetta tulevaisuudesta ja mukavaa että tämä päättyi lopulta siihen että kevät on tullut ja kaksikko pääsee katsomaan veneen lipumista. vene toimi oikein hyvin tämän tekstin punaisena lankana. tässä kaksikossa on ihanaa lapsenomaista optimismia ja huoletonta elämänuskoa osaat kirjoittaa hyvin ja tekstiä oli miellyttävä seurata. Otsikko on kanssa tosi kaunis ja sopi tähän. Kiitos tekstistä

[Sokerisiipi]

Olitpas onnistunut vangitsemaan paljon tunnetta näin lyhyen tekstiin, vau! Mulla kohosi ihan liikutuksen kyyneleet silmiin, kun pääsin loppuun. Oli jotenkin niin wholesome tuo siskosten yhteinen odotus, ihmetys ja onnistuminen. Heidän välillään on selvästi luja, hyvä side. Tuo kevättuuli tuntui lähes elävältä ystävältä myös. Hurjan kaunista tekstiä. Kiitos, tykkäsin!!

[Thelina]

Crys, olen näköjään unohtanut vastata sinulle! Minäkin tykkään kovasti suomen luonnosta ja mytologiasta<3 ihanaa kuulla, että tykkäsit päähenkilöiden nimistä ja lapsenomaisuudesta, lapsen silmin ei ole ollenkaan niin helppo kirjoittaa kuin voisi kuvitella! Kiitos kommentista!

Sokerisiipi, olen otettu, että teksti liikutti noin paljon! Minulla on itselläkin siskoja, joten ehkä sieltä tuli jotain ajatuksia sisaruudesta tähän ♥ Ihanaa kuulla, että pidit tästä, kiitos kehuista ja kommentista!

[Larjus]

Sympaattinen pieni tarina ♥ Tykkäsin käyttämästäsi kuvailusta/kerronnasta ja syntyneestä tunnelmasta. Hile ja Kide olivat hauskat nimet, jotka sopivat hyvin hahmoille ja luomaasi maailmaan. Hahmotkin olivat mukavia, heistä oikein huokui sellaista lasten intoa, ja kyllähän sitä itsekin olisi innoissaan tuollaisessa tilanteessa. Tuulten kutsuminen kuulostaa aikas päheeltä. Hienosti se keväällä Hileeltä onnistuukin!

Syksy vasta meneillään, mutta tämä tarina sai mut vähän haikailemaan kevättäkin. Mutta onneksi sekin sieltä vielä tulee aikanaan