A/N: julkaisu vähän jäi mutta kaikki sain kuitenkin kirjoitettua. Tässäpä loput!
4. Ehkä
Seuraavalla viikolla Luna meni käymään Dracon luona.
Draco asui matalassa, ministeriön omistamassa kerrostalossa joka oli jaettu ahtaisiin, säntillisiin asuntoihin. Luna pohti, millaisia tämän naapurit olivat ja tuli siihen tulokseen, ettei halunnut tietää.
Draco avasi hänelle oven. Tämän vaalea tukka oli sotkussa ja harmaassa villapaidassa oli ryppyjä. Ehkä tämä oli ollut nokosilla. Luna tiesi, ettei poika nukkunut hyvin, koska ei itsekään ollut nukkunut hyvin vapautumisensa jälkeen.
“Tule sisään”, Draco sanoi kohteliaasti ja piti ovea auki. Luna livahti sisään tämän käsivarren alta ja katseli ympärilleen.
Asuntoon ei mahtunut paljon. Siellä oli pieni keittonurkkaus yhdellä seinällä, pieni pöytä ja kaksi tuolia ainoan ikkunan edessä ja vuode tungettuna nurkkaan. Asunto oli muuten siisti, mutta vuodetta ei oltu pedattu. Draco oli siis ollut nukkumassa.
Kello oli kaksi iltapäivällä.
“Haluaisitko teetä?” Draco kysyi. Tämä siirsi painoa jalalta toiselle kuin ei olisi malttanut pysyä paikoillaan. Ehkä tämä pelkäsi, että Luna kieltäytyisi ja lähtisi matkoihinsa.
Luna hymyili. “Kiitos mielellään.”
5. Yöpakkanen
Teetuokioista tuli nopeasti tapa.
Draco sai ottaa vastaan vieraita vain kahdesti viikossa. Hänen äitinsä kävi joskus, mutta tämän ja ehdonalaisvalvojan lisäksi Luna tiesi olevansa Dracon ainoa vieras. Siksi hän yritti käydä tämän luona joka viikko, jos vain pystyi.
“Mitä te edes teette siellä?” Ginny kysyi kerran kun he viettivät iltaa Kotikolossa ja söivät uunituoreita kanelikierteitä. “Tuskin hän on kovin hilpeää seuraa.”
Alkuun Luna ei tiennyt, mitä vastata. Enimmäkseen he vain juttelivat. Luna kertoi luennoistaan ja Draco kuunteli. Draco kertoi kirjoista, joita oli lukenut ja Tylypahkan seitsemännen vuoden kursseista joita suoritti kirjekurssilla. Juuri muuta tekemistä tällä ei sitten ollutkaan. Silloin tällöin he pelasivat korttia tai shakkia, ja silloin Luna näki pilkahduksen Dracosta, joka tämä olisi voinut olla. Hauska, nokkela, kunnianhimoinen. Hiukan sarkastinen. Ajattelevainen: Draco muisti, millaisena Luna halusi teensä, ja että hän piti suklaasammakoista. Hän oli joskus tuonut Lunalle suklaasammakoita kellariin.
“Ginny, lakkaa kiusaamasta Lunaa”, rouva Weasley komensi ja tuli täyttämään heidän teekuppinsa. “Hän on varsin kiltti kun käy katsomassa sitä poikaa, muut tuskin käyvät. Arthur sanoo, että Malfoyiden nimi on ministeriössä yhtä pahassa loassa kuin Mustan nimi oli aikoinaan.” Hän katsahti Lunaa lempeästi. “Teet oikein, kultaseni, kunhan et rasita itseäsi liikaa. Vie sille poikaparalle muutama kanelikierre. Ja onko hänellä tarpeeksi peitteitä? Yöpakkaset ovat jo alkaneet.”
Luna nosti kutomaansa peittoa. Se oli tummansininen torkkupeitto, jonka hän arveli sopivan hyvin Dracon sängylle. Ensin hän oli aikonut kutoa vihreän, mutta pelkäsi, että se toisi mieleen liikaa huonoja muistoja. Nykyään Dracon kaikki vaatteet olivat joko harmaita tai mustia.
“Tuo on oikein kauniisti tehty, kultaseni.”
6. Muutto
Seuraavan kerran Luna meni katsomaan Dracoa sairaalaan.
Draco oli yskinyt jo viikkoja. Luna oli monta kertaa ehdottanut, että tämä kävisi parantajan luona, mutta Draco oli aina kieltäytynyt. Lopulta ehdonalaisvalvoja kyllästyi ja raahasi hänet Pyhään Mungoon, missä otettiin välittömästi vuodepotilaaksi.
Dracolla oli pieni huone osaston päässä. Sen edessä seisoskeli pitkästynyt vartija, joka tutki Lunan laukun paljastusloitsulla ennen kuin päästi hänet sisään.
Draco makasi vuoteessa ja näytti entistäkin laihemmalta ja kalpeammalta. Hän nousi istumaan kun Luna tuli sisään ja alkoi yskiä.
Luna odotti, kunnes yskäkohtaus oli ohi ja istui sitten tuolille vuoteen viereen. Huone oli karu: vuoteen ja tuolin lisäksi siellä oli vain pikkuruinen yöpöytä, jonka päällä oli pullollinen sinistä lientä ja juomalasi.
Draco nojautui seinää vasten. Hän katsoi Lunaa ja hymyili arasti. “Ei sinun olisi tarvinnut tulla.”
“Minä halusin”, Luna sanoi. Hän avasi laukkunsa. “Toin sinulle jotain.”
Hermione oli auttanut häntä loihtimaan laukun suuremmaksi sisäpuolelta. Hän veti esiin muutaman kirjan, sen harmaan peiton jonka oli kutonut Dracolle ja paksun tyynyn. Hän muisti omista käynneistään Pyhässä Mungossa, että tyynyt olivat niin litteitä, ettei selkää voinut tukea niiden varaan vaan oli nojattava kylmää seinää vasten.
“Kiitos”, Draco sanoi käheästi mutta vilpittömästi. Hän työnsi tyynyn selkänsä taakse ja silitti peiton reunaa.
Draco oli liian heikko puhumaan, mutta Luna jutteli tälle hetken. Hän kertoi luennoistaan, Ginnyn muutosta Lontooseen ja sohvasta joka oli livennyt Ronin otteesta ja rymistellyt portaat alas kadulle ennen kuin se saatiin kiinni, ja professori Lipetitin eläköitymisestä.
Draco kuunteli ja nyökkäili, mutta ei jaksanut vastata. Puolen tunnin jälkeen hoitaja tuli sisään ja käski Dracon ottaa lääkkeensä. Tämä joi lasillisen sinistä lientä ja lysähti sitten tyynyjensä varaan.
Luna alkoi tehdä lähtöä. Juuri kun hän oli sulkenut laukkunsa, Draco avasi silmänsä. Tämä katsoi häntä hetken katse harittaen ja kosketti sitten hänen kättään. Sitten hänen silmänsä painuivat taas kiinni.
Luna veti huovan Dracon päälle ja lähti.
7. Uusi
Dracon uusi ehdonalaisvalvoja oli paljon mukavampi kuin ensimmäinen oli ollut.
Luna oli ollut epäluuloinen kun näki tämän ensimmäisen kerran, mutta hänen ennakkoluulonsa karisivat pian. Kouluaikoina Marcus Flint oli ollut ilkeä öykkäri, mutta tämä oli selvästi kääntänyt uuden lehden Tylypahkan jälkeen. Hän oli kohtelias, puhui Dracolle ystävällisesti mutta määrätietoisesti ja suhtautui Lunaan tyynesti. Dracon entinen valvoja oli hädin tuskin antanut hänen poistua asunnosta kerran viikossa eikä ollut lainkaan pitänyt Lunan vierailuista. Lunan oli täytynyt kuunnella useita pitkiä varoituksia saadakseen viettää Dracon kanssa edes muutaman tunnin.
Hän kävi katsomassa Dracoa pari päivää sen jälkeen kun tämä oli päässyt kotiin Mungosta. Flint oli jo siellä. Hän istui parhaillaan keittiön pöydän ääressä ja tervehti Lunaa kohteliaasti.
Draco vilkaisi Lunaa hiljaa ja ojensi sitten ranteensa Flintille. Tämä työnsi Dracon hihan pois tieltä ja napautti sauvallaan kelloa tämän ranteessa.
“Säännöt ovat samat kuin aina aikaisemminkin. Kello kertoo sinulle, kun aika on loppu ja sinun täytyy palata takaisin asuntoon. Jos käynnit kuitenkin venyvät, parantaja kertoo minulle ja minä ilmoitan ministeriöön. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä.” Hän laski Dracon hihan alas. “Tarvitsetko jotain? Ruokaa? Lääkkeitä?”
“Tee on melkein loppu”, Draco mutisi. Tämän ääni oli niin hauras, että Luna pelkäsi sen särkyvän palasiksi.
“Tuon sinulle huomenna uuden paketin.” Flint nousi seisomaan ja taputti Dracoa olkapäälle. “Nähdään huomenna.” Flint nyökkäsi Lunalle. “Neiti Lovekiva.”
Luna mutisi jotain vastaukseksi. Flint lähti ja he jäivät kaksin.
“Mitä tuo oli?” Luna kysyi ja istui Flintin paikalle. Draco katsoi ulos ikkunasta. Ulkona oli harmaa syyssää, ei järin kiinnostava.
“Flint sai minulle ajan parantajanvelholle.”
“Hyvä juttu”, Luna sanoi, vaikka hänen teki mieli rutistaa Dracoa. Tämä oli tähän asti kieltäytynyt joka ikisestä parantajavelhon käynnistä, vaikka Luna oli ehdottanut sitä pariinkin kertaan. Jopa Mungossa hän oli kieltäytynyt sanomasta juuri mitään, kun parantajat olivat tulleet käymään.
Draco hymyili arasti. “No. Se on alku.”
“Niin”, Luna sanoi, “se on alku.”
