Tunnin kestävä teini-ikä | S | Percy/Oliver | fluffia ja huumoria

[rosiee]

Ficin nimi: Tunnin kestävä teini-ikä
Kirjoittaja: rosiee
Tyylilaji: fluff, huumori, slice of life
Ikäraja: S
Paritus: Percy/Oliver
Tiivistelmä: Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta.
A/N: Kirjoitin tämän alunperin raapalejuoksuun, sanalla velmuilla. Vähän vaati pähkäilyä, mutta tällainen tuotos tuli, ja tulikin sellainen että halusin sen vielä erikseen julkaista. Tässä teille 250 sanan verran Perciveriä <3


Oliver ei ollut uskoa silmiään. Makuusali oli kiedottu vessapaperiin. Olihan se klassinen pila niin jästi- kuin velhomaailmassakin, mutta uskomatonta siitä teki se, että Oliver tiesi, kuka tämän takana oli.

“Sinäkö tämän teit?”
“Minä.”
“Ja olet vielä ylpeäkin siitä?”
“Kyllä vain.”
“Oletko sinä kajahtanut?”
“Ehkä olenkin. Tai ikävystynyt.”
“Yleensä sinä menet kirjastoon, kun olet ikävysynyt.”
“Ehkä minä koin jonkinlaisen teini-iän heräämisen.”
“Sinäkö? Sinähän olet varmasti syntynytkin keski-ikäisenä. Oletko nyt aivan varma, ettet sinä ole lyönyt päätäsi tai jotain? Tai vaihtanut kehoa Fredin tai Georgen kanssa?”
“Älä viitsi, tiedät itsekin että he keksisivät paljon luovempia tapoja velmuilla. Ehkäpä minä menen heidän oppeihinsa seuraavan kerran.”
“Seuraavan kerran? Aiotko tehdä jotain tällaista uudelleen?”
“En välttämättä, jos sinä pelastat minut liialta ikävystymiseltä.”
“Minä voin yrittää. Kunhan et ala liiaksi teinioikutteluihin.”
“Kai sinä kuitenkin ennemmin ajattelet minua oikuttelevana teininä kuin keski-ikäisenä miehenä?”
“Huumoriakin vielä. Sinun täytyy olla kipeä.”
“Ehkä huomionkipeä.”
“Tai lemmenkipeä.”

Oliver selvitti tiensä vessapaperien läpi kuin viidakossa, päästen vihdoin sängyllään makaavan luokse asettuen tämän viereen, katselemaan Percyn luomusta huvittuneena, ihaillen. Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta. Oliver suuteli Percyä huulille, johon toinen vastasi innokkaasti. Hetken kuluttua Percy kuitenkin irtaantui Oliverista katsellen tätä mietteliäästi.

“Kuinka sinä arvasit heti, että minä olin syypää tähän?”
“Ensi kerralla peitä omakin sänkysi paperiin niin et jää niin nopeasti kiinni.”
“Ehkä minä halusinkin jäädä kiinni.”
“Kohta me jäämme molemmat kiinni, muut ovat jo tulossa päivälliseltä.”
“Olisiko se sitten muka niin vaarallista?”
“Percy, sinä olet aivan vallaton tänään.”
“Sinä pidät siitä, eikö vain?”
“Erittäin paljon.”

[Linne]

Oi, heti tulin katsomaan kun näin, että joku on kirjoittanut Perciveriä <3

Tämähän oli aivan ihana ficci! Tykkään siitä, että Percyn annetaan joskus olla velmuileva ja pilailla vähän, monesti hänet esitetään (varsinkin Harryn näkökulmasta) tosi vakavana. Jotenkin hyvin percymäistä keksiä jotain tällaista kun on ikävystynyt ja myös hyvin percymäistä valita tällainen klassinen pila. Jätetään ne kummallisemmat kepposet Fredille ja Georgelle.

“Ehkä minä halusinkin jäädä kiinni.”

Ehkä Percy halusi jäädä kiinni nimenomaan eräälle tietylle huispaajalle...

Ihanaa, miten Oliver suhtautuu Percyn kepposiin ehkä vähän hämmentyneenä mutta rakentavasti. Percy onkin täynnä yllätyksiä!

Tämä oli ihana ja piristävä, kiitos!

[rosiee]

Kiitos kommentista Linne <3

Itse olen myös huomannut, että Percy on kuvattu hyvin vakavaksi, mikä varmasti onkin iso osa luonnetta, mutta joskushan niillä vakavimmillakin on oltava velmupäiviä, varsinkin sopivassa seurassa Percyhän olisi varmasti osannut tehdä jotain monimutkaisempaakin, mutta se taas oli (varmaan herran omastakin mielestä) liian Fredin ja Georgen alaa. Ihanaa, että pidit tekstistä ja Oliverin ja Percyn dynamiikasta <3

[Larjus]

Äwww, tää oli hauska ja söpö :3 Mukavaa kun Percykin pääsee vaihteeksi keppostelemaan, ei hänenkään aina tarvitse olla niin kuivan asiallinen kuin Harryn näkökulmasta hänet pääsääntöisesti esitetään. Hänelläkin saa olla kujeileva puolensa, ainakin silloin kun tylsyys iskee

“Huumoriakin vielä. Sinun täytyy olla kipeä.”

Ihanan epäuskoista XD Vähäks tykkäsin kans siitä miten keskustelu tästä eteni, huomionkipeään ja siitä vielä lemmenkipeään :3 Niitä kahta Percy taitaakin olla. Onneksi Oliver ei loppujen lopuksi suhtaudu Percyn tempaukseen ja uusiin piirteisiin negatiivisesti vaan päinvastoin tykkää niistä.

Oliver selvitti tiensä vessapaperien läpi kuin viidakossa, päästen vihdoin sängyllään makaavan luokse asettuen tämän viereen, katselemaan Percyn luomusta huvittuneena, ihaillen. Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta. Oliver suuteli Percyä huulille, johon toinen vastasi innokkaasti.

Ja oikeestaan on selvästikin jopa innostunut asiasta

Mikäköhän onkaan muiden reaktio, kun palaavat makuusaliin ja näkevät, mitä Percy on heidän sängyilleen tehnyt? Voin vain kuvitella ilmeet, kun tajuavat, kuka on koko jutun takana!

[Eveliina L]

Oi tämä oli niin ihana ja suloinen ja järjetön. Oli tosi mukavaa ajatella, että Percy tekee jotain spontaania ja teinimäistä ja päätöntä kuten sotkee paikat vessapaperiin. Se on tosiaan perinteistä. Tuli heti kaikenlaisia koulumuistoja mieleen siitä, mutta mä oon Oliverin linjoilla, että se herättää todellakin epäilystä, että mitä on tapahtunut aina niin järkevälle Percylle. No koskaan ei tiedä, mitä rakastunut tekee. Sitäpaitsi Percy on kumminkin Weasley. Sillä täytyy olla jossain piilossa taipumus huvitella ja näin se voi tulla esiin.  Tämä oli hirmu söpö.