rosiee, kiitos kommentistasi! Kiva, että löysit tämän pariin ja pidit lukemastasi. ♥ Minua erityisesti lämmittää, että täällä ja toisessakin ficissä, on mainittu tunne. Kun minusta tuntuu välillä, että kirjoitan latteasti, on ihanaa että lukijat kuitenkin huomaavat sen tunteen, jota yritän ajaa takaa. Ja mikä olisikaan rohkaisevampaa kuin tietää, että teksti tuntuu joltakin. Kiva, että dialogittomuus on toiminut (totta puhuakseni, voisin kirjoittaa romaanin ilman dialogia, kun se on vähän akillee
). Siihen liittyen, olen ennenkin kirjoittanut paljon dialogittomia raapaleita, pyrkinyt näyttämään asiat muuten. Korkeintaan tehostan jotakin dialogilla, mutta tässä esimerkiksi muuttamiseen ja "ehkään" liittyvätkin asiat päätin kirjoittaa kuitenkin kuvailuksi enkä dialogiksi.
Kiva, että myös hiillos toimi! Siinä oli itseasiassa tuvan takassakin hiilloksia, mutta sanamäärä loppui kesken. Päätin, että kytemiset ja hiillokset riittäneet ilman takka-sanan toistoakin, kun sanat ei riittännä.
A/N: Näköjään edellistä ja tätäkin, taivutaan vähän melankolian puoleen, mutta ei hätää, ei tämän ehkä pitäisi kaatua sydänsuruihin. ♥
5.
(yöpakkanen)
Kuten oli sovittu, Harry ei palannut enää Romaniaan. Vaikka yöpakkanen korvensi Harryn luita, hän istui silti ulkona. Taivaalla näkyi revontulia, mutta ne olivat haaleita ja vaisuja. Harry ei voinut olla miettimättä, kuinka kauniita revontulet olisivat voineet hänelle olla, jos hän yhä olisi Romaniassa. Hän ajatteli lentämistä pakkasyössä revontulien leimutessa heidän yläpuolellaan.
Asunnossaan Harrylla oli pieni kamina, mutta se ei lämmittänyt samalla tavalla kuin Charlien hökkelin takkavalkea. Ainoa asia, joka lämmitti Harryn kohmeisia jäseniä, olivat Charlien lyhyet kirjeet. Harry rakasti Charlieta ja ajatteli tämän ehdotusta. Ehkä, Harry oli vastannut ja mietti, mitä menetettävää hänellä oli. Harry kaipasi kipeästi Charlieta ja Romaniaa.
