Ficin nimi: Siksi minä rakastan
Kirjoittaja: rosiee
Genre: Romanttinen slice of life
Ikäraja: S
Paritus: Ron / Hermione
Tiivistelmä: Raapaleita niistä hetkistä, kun Ronin rakkaus Hermioneen vahvistui entistestään.
A/N: Niin paljon kuin pidänkin erikoisemmista parituksista, löytyy myös heikko kohta joillekin canon-parituksille, joista Romione on yksi, joten halusin sille tehdä kunniaa samalla, kun osallistun
Spurttiraapaleen 11. kierrokselle. Jokainen raapale on pituudeltaan 100 sanaa, raapaleen alussa on myös mainittu listalta käytetty sana.
Hunajatee
Huispauksen maailmanmestaruuskilpailut olivat nyt ohitse. Juhlinta totta kai jatkui edelleen, mutta itse jännittävä kilpailu oli jo käyty. Kuten moni muukin, oli Ron huutanut äänensä käheäksi pelin aikana.
“Haluatko teetä?” Hermione kysyi, mutta odottamatta vastausta alkoi kuitenkin jo touhuta teepannun äärellä. Niin ärhäkkä kuin Hermione Ronin mielestä usein olikin, löytyi hänestä myös tämä huolehtivainen puoli. Se oli yksi niistä monista, monista asioista, joista Ron piti tuossa tytössä.
“Ole hyvä, laitoin siihen myös hunajaa”, Hermione ilmoitti hetken kuluttua. Ron ei muistanut koskaan kertoneensa pitävänsä hunajasta teessä, mutta jotenkin Hermione tiesi sen silti. Viimeistään nyt oli se hetki, kun Ron tiesi rakastuneensa Hermioneen.
TuuliRon ei voinut olla katselematta, kuinka tuuli heilutteli Hermionen hiussuortuvia sinne sun tänne. Useimmiten tuuli ei sopinut Hagridin mökin liepeille, mutta tänään se oli niin voimakas, että puhalsi joka kolkassa. Hermione itse tuntui olevan turhautunut vallattomaan hiuspehkoonsa, mutta ei tehnyt asialle mitään. Ron tiesi, että Hermione olisi kyllä
osannut, mutta hän ei halunnut häiritä Hagridin opetusta - siitäkään huolimatta että kyseinen professori olisi tuskin huomannut mitään. Se oli niitä Hermionen periaatteita. Periaatteita, joita Ron ei aina ymmärtänyt, mutta ihaili siitä huolimatta. Ei hänen tarvinnut ymmärtää tai edes olla samaa mieltä tietääkseen, että periaatteista kiinnipitäminen oli tärkeää, varsinkin tällaisina aikoina.
Kellastunut“Mehän sovimme, että ei lahjoja”, Hermione puuskahti turhautuneena Ronin ojentaessa tälle pienen, kirjekuorimaisen paketin.
“Ei
käytetä rahaa”, Ron muistutti hymynkare suupielessään. Hermione pyöräytti silmiään hymyillen kuitenkin hieman. Hän kaiketi hyväksyi Ronin löytämän porsaanreiän ja alkoi avata syntymäpäivälahjaansa. Kuoripaketista paljastui pergamentti, johon oli painettu riimuja ja niiden selityksiä. Se oli aikojen saatossa kellastunut, mutta edelleen selkeä.
“Tämä on täydellinen”, Hermione henkäisi. “Mistä sinä tämän olet löytänyt?”
“Ullakolta, äidin mukaan se kuului hänen sedälleen”, Ron vastasi hieman hämillisen näköisenä.
“Kiitos, Ron”, Hermione sanoi yllättäen halaten poikaa, taisi hän suukonkin painaa Ronin poskelle. Hermione puolestaan oli juuri antanut hänelle parhaimman lahjan.
