Ficin nimi: Rakastaa sanoin ja sanoitta
Kirjoittaja: Odo
Genre: dialogi, fluff
Hahmo(t): Ron Weasley/Draco Malfoy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Tämä syntyi tajunnanvirtana ja varsin vakavana fluffina, vaikka aluksi tämä oli työnimiotsikolla "10 tuumaa, jokseenkin joustava", että kirjoittaisin jotain huumoria taikasauvoja hyödyntäen. Kerkesin miettiä taikasauvoja ja tuota otsikkoa alle viisi minuuttia, kun alkoi pieni "puuhavartti". Puuhavartin idea on tehdä yhdessä jotain mukavaa, etenkin, jos aloittaminen on vaikeaa tai kaikki tuntuu mälsältä. Tähän meni kuitenkin puolisen tuntia, että hyvin todella tyhjästä paperista saikin aikansa kulumaan ja ficin aikaan. Toinen asia, joka oli mielessä tätä tajunnanvirtaa varten, oli dialogi. Ajattelin
Kaiken maailman ficlettien "Sanojen voima dialogissa"-promptia ja vähän
Dialogi-haastettakin. Tuohon sanojen voimaan, olisin käyttänyt "Sanoit minua Dracoksi!" ja "Sinä Roniksi!" jos se olisi ollut sauvahuumoria. Nyt mentiin eräällä toisella voimasanalla, jonka varmasti tunnistatte. Tuli kuitenkin julkaisuvaiheessa tenkkapoo! Päätin laittaa tämän Raapalejuoksuun, kun tasan 300 sanaiseksi tämä hioitui, enkä oikein luottanut ficciini että julkaisisin sen omanaan. Mutta ihana
Auri tykkäsi tästä ja minulle tuli siitä rohkeampi olo, että todellakin kehtaan julkaista tämän. Ja niimpä saan korkattua em. haasteet tällä. Toivottavasti tekin pidätte dialogista ja pysytte kärryillä kuka puhuu. Itsestäni vähän epäselväksi jäi Harryn ja Hermionen keskustelu, mutta kai siitä silti asian ytimen saa irti. En osannut enää muokatakaan.
”Tehän rakastatte toisianne!”
Rakastaa sanoin ja sanoitta
“Sinussa ei ole mitään joustavaa, Malfoy!”
“Niinhän sinä sanot, jästipää Weasley!”
“Voisitteko jo lopettaa kinastalemisen…”
“Hermione, et ymmärrä… Draco ei suostu joustamaan yhtään!”
“Miksi minun pitäisi?”
“Tehän rakastatte toisianne! Keksikää joku kompromissi!”
“…”
“…”
“Olen oikeassa, enkö vain?”
“Hyvä on! Me keksimme jotakin…”
“Se ei ollut niin kamalaa kuin uskoit, eihän?”
“Ei…”
“Mikä sinua vaivaa?”
“Se, mitä Granger — siis Hermione sanoi.”
“Mehän tehtiin kompromissi.”
“Ei siitä, kun siitä — toisesta sanasta.”
“Ai… Niin… Joo…”
“No, Grang — Hermione taisi olla oikeassa.”
“Draco? Uskotko todella niin? Että me olemme jo tuota — rakastuneita?”
“Joo.”
“…”
“Minä rakastan sinua, senkö sinä halusit kuulla? Ron?”
“En..! Tai siis kyllä! Mutta…”
“Mikä mutta?”
“En tiedä, Draco…”
“Rakastatko sinä minua, Ronald Weasley?”
“En minä väitä, että Hermione olisi ollut väärässä…”
“Sano se sitten.”
“En minä — pysty.”
“Miksi?”
“En ole koskaan sanonut sitä.”
“…Et kenellekään?”
“En.”
“No, en minä sinua voi pakottaa…”
“Eikä sinun tarvitse! Älä ole niin joustamaton, tässäkin asiassa…”
“En minä ole joustamaton!”
“Oletpas.”
“Enhän!”
“Me riitelemme kuin pahaiset kakarat… Draco, anna minulle aikaa.”
“Hyvä on.”
“…minä rakastan sinua, Draco.”
“Sen sanomiseen meni aika kauan, mutta —”
“Ei nyt mitään muttia, Draco! Minä rakastan sinua.”
“Minäkin sinua, eikä minun missään vaiheessa tarvinnut epäillä sinun tunteitasi.”
“Eikö? Mutta enhän minä sanonut…”
“Et, mutta sinä näytit sen minulle.”
“Hermione, oletko jo kuullut? Ron sai sen sanotuksi.”
“Että hän rakastaa Dracoa? Harry, kuinka hidas Ron voikaan joskus olla…”
“Eihän siihen nyt niin kauaa mennyt…”
“Yli vuosi!”
“Loppu hyvin, Hermione! Älä huolehdi, en olisi ikinä uskonut niistä kahdesta, mutta…”
“Harry, olet oikeassa, tuo saattaa toimia.”
“Toimii se.”
“Ei olisi uskonut.”
“Ei todellakaan! Mutta he rakastuivat silti…”
“Rakkaus pukee heitä, eikö?”
“He kyllä riitelevät kuin vanha aviopari.”
“Ehkä saamme jossain kohtaa nähdäkin heidät hääparina.”
“Luuletko, että heidän rakkautensa on niin syvää — ja kestävää?”
“Kyllä, minä uskon niin.”
“Tahdotko sinä joskus naimisiin, Draco?”
“Ron, kyllä minä tahdon.”