Nimi: Liian myöhäistä
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Hahmot: Septimus Weasley/ Cedrella Musta, Anna ja William Weasley
Tyylilaji: perhedraama
Haasteet: 12+ virkettä, kierros XXI (sanat lopussa spoilerin alla)
A/N: En oikein osannut päättää kirjoittaisinko Virkehaasteeseen Euphemia Potterista vai Cedrella Mustasta, joten kirjoitin sitten toisenkin tekstin samoilla sanoilla. Mulla on selvästi jokin ”isoäitikausi” menossa.
Cedrella Musta on siis Ronin isoäiti ja Septimus Weasley isoisä. Sirius mainitsee Feeniksin killassa, ettei Weasleyjä löydy Mustan sukupuusta, koska he ovat verenpettureista pahimpia. Olen itse miettinyt, ettei Cedrellakaan ehkä sopeutunut Weasleyn sukuun kivuttomasti. (Anna ja William ovat OC-hahmoja, ajattelin, että Arthur olisi voinut nimetä esikoisensa isoisänsä mukaan.)
Liian myöhäistä”Taivaan vallat, tyttöhän on täysi tallukka – ei tiedä edes, milloin kananmuna on kypsä!” Anna Weasley parahti aviomiehelleen Williamille.
Annan oli tehnyt mieli sanoa suorat sanat poikansa ystävättärestä jo siinä vaiheessa, kun tämä oli sipsuttanut ulkoportaita ylös lasikengissään, mutta oli kielenlukituskirouksen ansiosta onnistunut pysymään vaiti siihen asti, että nuori pari oli ennättänyt poistua Septimuksen huoneeseen.
”Kyllä routa menninkäisen kotikoloonsa ajaa”, William sanoi rauhoitellen.
”Tässä eivät nyt sadut auta!” Anna kivahti. ”Tyttö ei kuulemma sadepäivinä nouse ollenkaan vuoteesta! Hän on tottunut siihen, että kotitontut passaavat kellon ympäri! Minun totisesti tekisi mieli ravistella Lysandra Mustaa, sillä onko suurempaa syntiä kuin kasvattaa tyttärensä joutilaisuuteen!”
”Minäkään en kyllä ollenkaan pidä siitä, että he menivät tuonne kahdestaan”, William murahti ja viittoi kohti Septimuksen huoneen suljettua ovea.
William oli salaa toivonut, että Septimus löytäisi itselleen jonkun mukavan jästisyntyisen morsiamen, tämä hienossa kartanossa elävä, tärkätty ja puuteroitu neitokainen ei ollut ollenkaan sellainen tyttö, josta hän olisi uskonut ahkeran ja herttaisen, mutta kieltämättä hieman hömelön poikansa kiinnostuvan. Mitkä ne lasiset korkokengätkin olivat olevinaan? Karkuun noita puhdasverisyyspuristeja olisi muutenkin pitänyt juosta!
”Sinun pitää puhua Septimukselle järkeä heti, kun tuo tyttö typerine päivänvarjoineen ja lasikenkineen on lähtenyt! Älä missään tapauksessa odota huomiseen, poika saa vielä päähänsä vaikka kosia”, Anna vaikeroi.
”Septimus on haaveillut sanomalehtitoimittajan urasta”, William sanoi. ”Ei sellainen vävypoika kelpaa Mustan suvulle – he vaativat varmasti, että poika tienaisi vähintään kaksi kertaa enemmän kaljuunoita kuin lehtialalla pystyy ikinä ansaitsemaan.”
Anna huokasi ja vilkaisi korillista sokerilla kuorrutettuja muffinsseja, joita oli aikonut nuorille kahvin kanssa tarjota. Jospa hän salakavalalla loitsulla muuttaisi Cedrellan muffinssin rusinat pippureiksi? Jos tyttö yökkäisi muffinssin suustaan, Septimus ehkä parantuisi hullaannuksesta, joka verkkaista, mutta pysäyttämätöntä tahtia oli vallannut hänen alttiin, nuoren sydämensä.
Anna tunsi, että äitinä hänen velvollisuutensa olisi tehdä jotakin ennen kuin olisi liian myöhäistä.
1. kypsä 2. mieli 3. routa 4. satu 5. sade 6. kello 7. synti 8. viittoa 9. elävä 10. lasinen 11. juosta 12. varjo 13. odottaa 14. sanomalehti 15. kaksi 16. muffinssi 17. salakavala 18. verkkainen 19. bonusvirke